Koodisana: eineslounas

Muuttaisin päivätyössäni kaksi asiaa, jos mahdollista olisi. Nämä eivät liity työnkuvaani, mutta vaikuttavat jokaiseen työpäivääni.

1) Konttorille olisi mukavampi saapua tuntia nykyistä myöhemmin eli kello yhdeksäksi.

2) Toivoisin, että konttori sijaitsisi paikassa, jossa olisi muita lounasvaihtoehtoja kuin omat eväät tai  paikallinen Amican kanttiini.

Näihin ajatuksiin kirvoitti aamun kiireessä kaupasta nappaamani aivan kammottava Kokkikartanon Metsäsienikeitto. Milloin minä opin, että eineskeitot ovat aivan yhtä karmeaa kuraa kuin kaikki muutkin muovipaketeissa mikrossa lämmitettävät einesruuat?

Continue Reading

Sama näkymä x 18

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, oli minun mielestäni yksi parhaimmista jutuista asunnossamme näkymät keittiön ikkunasta kauas monen kilometrin päähän. Ja samaa mieltä olen edelleenkin. Koilliseen antava maisema on tarjonnut sääviihdettä viimeisen puolentoista vuoden aikana kiitettävästi. Välillä olen näpännyt pokkarillani kuvan, kun maisema on ollut minusta erityisen kaunis. Tähänastinen kuvakavalkadi on nyt katsottavissa Flickrissä. Laadullisesti kuvat ovat kammottavia, mutta tärkeintä noissa on se, kuinka maisema muuttuu sään, vuodenaikojen ja valon mukaan. Kuvat kannattaa katsoa slideshow’na.

Kesäsade ja aurinko 17. heinäkuuta 2011 aamuyöllä:

Continue Reading

Ruuanlaitosta ja arjesta

Elämänhallinnan perusedellytyksiä tulevaisuudessa ovat kuulemma ATK-taidot ja kyky liikkua tietoverkoissa. Voivat ollakin. Tämänhetkisessä suomalaisessa todellisuudessa, tavallisessa arjessaan ihminen vielä toistaiseksi tarvitsee enemmän ynnä- ja vähennyslaskua ja kertomataulua kuin Internetiä. Kyky valmistaa arkinen sapuskansa ja suorittaa ruokaostoksilla tarvittavaa yksinkertaista päässälaskua ovat elämänhallinnan perustaitoja, joita täyspäiseltä terveeltä ihmiseltä voidaan edellyttää kaikkina aikoina siinä kuin kykyä pestä omatoimisesti hampaansa ja pukea vaatteet päälleen.

Näin osuvasti Tuula-Liina Varis kirjoitti kolumnissaan* vuonna 1996, eikä maailma siitä ole juurikaan muuttunut. Vaikka internet on aivan eri tavalla mukana jokapäiväisessä elämässämme kuin 15 vuotta sitten, lähtee oma arjen hallinta paljon perustavanlaatuisemmista asioista kuin netin käytöstä. Vaikkapa taidosta tehdä edullista, maittavaa ja ravintorikasta ruokaa. Toisaalta, nykyisin netti myös tukee arjenhallintaa, mistäpä nykyään löytäisi ruokareseptejä niin helposti kuin netistä? Siksipä tämäkin kirjoitus syntyi. Täyttämään netin reseptikirjoa.

Viimeisen viiden vuoden kuluessa olen oppinut pitämään ruuanlaitosta ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikki tekemäni ruoka ei ole edullista tai ravintorikasta, mutta maittavaa siitä yritän tehdä aina. En vieläkään ole super-ruuanlaittaja ja välillä onkin kiva paukutella henkisiä henkseleitä yllättävien onnistumisien ansiosta. Näitä semmelknödeleitä eli eteläsaksalaisia sämpylämykyjä halusin kokeilla ensi kertaa pari viikkoa sitten saksalaiseen iltaan (tätä ohjetta käytin suuntaa-antavana). Kuva on seuraavalta aamulta, paistoin neljä jäljelle jäänyttä mykyä aamupalaksi. Nämä eivät ole missään nimessä mitään trendikästä ruokaa, ovatpahan vaan suussasulavan hyviä ja suhtkoht helppoja valmistaa.

Saksalaiset sämpylämykyt (n. 15 kpl)

250 grammaa ei-aivan-tuoretta [eilistä] ranskanleipää kuutioina

2,5 dl lämmintä kevytmaitoa

1 keskikokoinen sipuli

3 kananmunaa

pekonia muutama siivu

ripaus suolaa

ripaus valkopippuria

hyppysellinen  [1/8 teelusikallinen] muskottipähkinää

3 rkl tuoretta persiljahaketta

Ota noin kourallinen leipäkuutioita erikseen: lisää ne valmiiseen massaan, jos siitä tulee liian löysää. Kaada maito loppujen  leipäkuutioiden päälle ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Kuutioi pekoni ja sipuli, paista ensin pekoni pannulla ja lisää sitten sipuli. Anna sipulipekoniseoksen viiletä hieman ja lisää se ja loput ainekset leipämassaan.  Sekoita hyvin ja anna taikinan vetäytyä 15 minuuttia. Laita vettä kiehumaan n. 3 litraa ja lisää veteen vähän suolaa. Pyörittele leipämassasta palloja (halk. noin 4 cm) ja kokeile yhdellä pallolla onko leipämassa tarpeeksi tiivistä: pudota pallo varovaisesti kiehuvaan veteen. Jos pallo hajoaa, lisää loput kuivat leipäkuutiot. Anna kiehua noin 20 minuuttia ja nosta reikäkauhalla vedestä lautaselle. Semmelknödelit toimivat ateriana yksinäänkin, mutta erityisen hyviä ovat esim. Lidlin pikku-bratwurstien ja hapankaalin kanssa.

 

Elna-mummin kaalipiirakka (koko: 1/2 uuninpellillistä)

Toinen edullinen ja vähemmän eksoottinen herkku on perinteinen rahkataikinaan tehty kaalipiirakka. Kaalipiirakan huono puoli on siinä, että valmistusprosessi kaalinhaudutuksineen vie kolmisen tuntia aikaa.  Tällä ohjeella tehty piirakka vastaa mielikuvaani äitini äidin valmistamasta ihan mielettömän hyvästä kaalipiirakasta (ohje on kuitenkin omani).

Täyte:

keskikokoinen kaali

2 keskikokoista sipulia

nokare voita

2 dl vettä

suolaa

mustapippuria rouheena

siirappia tai hunajaa

Piirakkataikina:

175 g voita/leivontamargariinia

5 dl vehnäjauhoja

2 dl maitorahkaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Suikaloi kaali ja sipulit. Sulata voinokare kattilassa, lisää sipulisuikaleet ja kuullota. Lisää kaali, kuullota ja lisää sitten vesi ja suola. Anna hautua kannen alla vähintään tunti, mielellään puolitoista. Valmista sillä aikaa taikina: nypi voi ja jauhot murumaiseksi massaksi, lisää loput ainekset. Älä vaivaa, vaan sekoita ainekset nopeasti tasaiseksi.  Laita taikina vähäksi aikaa lepäämään jääkaappiin. Kun kaali on hautunut, jäähdytä se. Kauli taikina leivinpaperin päällä  neliömäiseksi levyksi, toisesta puolikkaasta tulee pohja ja toisesta kansi. Siirrä taikina uuninpellille. Levitä jäähtynyt kaaliseos pohjataikinapuolikkaalle. Lisää päälle mustapippuria, siirappia/hunajaa. Sivele vettä pohjataikinan reunoihin ja käännä toinen puoli taikinasta kanneksi. Paina reunat lujasti kiinni toisiinsa. Voitele piirakka ja tee haarukalla muutamia reikiä kanteen. Paista tavallisessa uunissa noin 50 minuuttia 175 asteessa, kiertoilmauunissa noin 30 minuuttia 170 asteessa. Ota piirakka uunista ja  kääri se hetkeksi papereineen vetäytymään keittiöpyyhkeen sisään. Nauti palanen kaalipiirakkaa voinokareen kera!

 

* Kolumni on julkaistu kokoelmassa Tippaleipä kaalipadassa ja muita ilmiöitä (Art House 1999)

Continue Reading

Rusetilla! ja Rai-rai-raitaa!

Nyt ei allekirjoittaneen jalkoja enää palella kotona. Ajattelin tarjota näihin tossuihin myös ohjeen, sopivasti näin Urmaksen nimipäivän kunniaksi. Malleissa on se ero, että rusettitossut neulotaan tasona ja raitatossut osaksi tasona, osaksi suljettuna neuleena.

Rusetilla! Huovutetut rusettitossut (pdf)

Rai-rai-raitaa! Raidalliset huovutetut tossut (pdf)

Itseasiassa tossujen ohjeet on kehitelty ohjeesta, jonka muokkasin Hjertegarnin perushuopatossuohjeesta eli kyseessä on valmiin ohjeen muokkauksen muokkaus. Oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta ei ole jäljellä muuta kuin tossun idea ja kärkikavennukset.

Materiaalina tossuissa on Hjertegarn Lima. Tykkään  Lima-langasta todella paljon: se on ihan perusvillalankaa, mutta se on hyvän paksuinen, siinä on mukava kierre ja värikartta on kattava. Huovutuksen lisäksi se sopii hyvin tavalliseen neulomiseen ja minulla onkin ollut suunnitteilla jo pitkään neuletakki langasta, ongelmana lähinnä on että värivaihtoehtoja on vähän liikaakin.

Pesukonehuovutus on siitä hauskaa, että ikinä ei voi tietää mitä pesukoneesta sitten lopuksi ilmestyy. Ja pesukonehuovutus on aina vähän henkimaailman juttuja: lopputulos voi olla esimerkiksi saman langan eri väreillä hieman erilainen. Minulla rusettitossut huopuivat vähän vähemmän kuin raitatossut, vaikka pesulämpotila ja koneen täyttö oli sama.

Continue Reading

Ei roosaa nauhaa

Yksi lempiblogeistani [varoitus: sis. myös K18 -matskua] Fuck you very much -kuvablogi linkkasi The SCAR Project -sivulle. The SCAR Project näyttää sen mitä vaaleanpunaiset Roosa nauha -kampajat eivät: Pysäyttäviä kuvia 18-35 -vuotiaista  rintasyöpään sairastuneista ja sen vuoksi rintansa menettäneistä tai arpeutuneista naisista. Valokuvat ovat hyvin kauniita aiheestaan huolimatta ja niissä näkyy kauhean sairauden voittaminen ja toivo uudesta elämästä. Naiset ovat kauniita ja naisellisia,vaikka heiltä onkin poistettu jotain, mikä koetaan naisen kehon tärkeäksi osaksi. Voimaannuttavan valokuvauksen idea toiminee tässäkin projektissa.

Ja vaikka kuvia katsellessani päällimmäisinä tunteina olivat suru ja myötätunto kuvien naisten puolesta, tulin samanaikaisesti suunnattoman onnelliseksi omasta terveydestäni. Liian harvoin olen tietoisesti onnellinen ja kiitollinen toimivasta ja terveestä kropastani, vaan kitisen muutamasta liikakilosta, selluliitista ja olemattomista kolotuksista.

Tästä muistutuksesta siis kiitos, tällä mennään toivottavasti pitkään.

Continue Reading

Aamulla kello kuusi

Eilen aamulla nauratti, kun laitoin kirkasvalolampun päälle. “Minun” puoleni keittiönpöydästä oli suloisessa ja kirjavassa sekamelskassa kuorrutettuna keskeneräisillä neuletöillä. Väriterapiaa, jonka kirkasvalolamppu (tuo yksi ihmiskunnan hienoimmista keksinnöistä) tuo oikeutetusti esille.

Menen töihin kello kahdeksaksi, mutta herään reilusti aikaisemmin. Pidän siitä, että voin rauhassa heräillä, syödä aamupalaa, puuhastella, kuunnella  radio-ohjelmia tai katsoa läppäriltä juttuja.  Suosittelen samaa tekniikkaa myös muille hitaille.

Continue Reading

Markkinoille!

Huomenna ja ylihuomenna suuntaan myyjättäreksi Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoille Tieteiden talolle Helsingin Kruununhakaan. Tiedossa on siis kiva viikonloppu!

Messuille mukaan on lähdössä käsinvärjättyjä lankoja, muunmuassa ohutta huiveihin sopivaa norjalaista villalankaa sekä unelmanpehmeitä alpakkasilkkivyyhtejä. Todistajan mukaan alpakkasilkkivyyhdit tuntuvat kuin silittäisi pehmeintä kissanturkkia, mutta kissa-allergikkona en oikein tiedä onko tämä hyvä markkinointilause vaiko ei…

Pitsitär-pinnit pitävät karkailevat hiussuortuvat kurissa.   Kuvapinnien lisäksi olen tehnyt pienen erän pinnejä, jotka olen somistanut kirjotulla kankaalla. Kirjottu kangas on itse asiassa isotätini jäämistöstä löytynyt keskeneräinen pöytäliina. Pellavaisen liinan kirjonnat pääsivät uuteen käyttöön: Nyt ne koristavat korunappeja, jotka kiinnitin pinneihin.

Lisäksi  minulla on mukana valikoima nappikaulureita tulevan talven kylmyyttä ja arjen harmautta vastaan. Kaulurivalikoima on nyt parhaimmillaan!

Vanhoista suosituista tuotteista: Rintarosseja minulla on tällä hetkellä valmiina vain muutama, mutta niitä on syntymässä lisää vielä tänä syksynä. Kässäpussit ja pienet pussukat myyn nyt edulliseen hintaan, niitä ei tule enää lisää. Valokuvalapasia ei tällä kertaa ole myynnissä, mutta niitä saa taas minulta myöhemmin syksyllä (ensimmäinen erä on valmis luultavammin lokakuun puolen välin tienoilla).

Käsityötarvikemarkkinoita ajatellen olen pussittanut askarteluun sopivia nappeja ja niputtanut vintagepitsejä. Nämä myyn hyvin edulliseen hintaan,  pussit  2,00/kpl ja pitsit 1,00/nippu. Lisäksi otan mukaan pienen  valikoiman vintagenappeja, jotka sopivat hienosti neuleisiin katseenvangitsijoiksi. Yksi iso nappi kiinnittää neuletakin kauniisti ja vintagenapit ovat kuin koruja.

 

Muistutuksena: suurimmalle osalle meistä myyjistä käy maksuvälineenä vain käteinen.

Markkinat ovat avoinna la 10.9. klo 10-17 ja su 11.9. klo 10-17. Sisäänpääsymaksua ei ole. Tervetuloa!

Lisää infoa tapahtuman omilla nettisivuilla.

Continue Reading

Hampparin myssy

Näytän hampparilta tämä pipo päässä, muttei haittaa!

Koska päähineitä ei voi Suomen talven varalle olla ikinä liikaa, päädyin ensimmäiseksi itsekehrätystä langasta neulotuksi projektiksi valitsemaan myssyn. Kehräsin Two Sisters Stringworksin pehmoisen ja kauniin BFL-villan paksuksi, tarkoituksella epätasaiseksi slubilangaksi ja neuloin sitten langasta pipo ja baskerin risteytyksen. Lisäyksiä ja kavennuksia tein aika epäortodoksisesti, tällä kertaa menin pään muodon, en kaavojen mukaan.

Lanka: Itse kehräsin! Menekki: 110g/105m Puikot: 5mm pyöröpuikot Pipon malli: matkan varrella soveltaen

Tällaista se oli, Chestnuts nimeltään:

Ja tällaista siitä tuli:

Silloin kun myssy ei ole päässä, se näyttää lähinnä epäilyttävän muodottomalta:

 

Continue Reading