Vanhasta Kotiliedestä

Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.

Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia

-palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.

Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana

. (Kotiliesi nro 17/1928)

Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!

Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.

Continue Reading

Muunmuassa tukka-ahi

Täytin eilen 29 vuotta. Se on aika paljon tai ei ehkä sittenkään. Vielä on vuosi aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat, mitä olen kuvitellut 30-vuotiaaksi mennessä toteuttavani. Pitkä on lista.:)

Lahjoin eilen itseäni kirppislöydöillä:

Värikkäitä nappeja, neuvostoliittolainen lautanen ja ihana pallollinen tyynyliina. Yhteensä kolme euroa.

Tänä aamuna tuli mieleen, että mihin aikaan aamulla kerrostalossa on soveliasta alkaa ommella ompelukoneella? Ja monelta pitää illalla lopettaa? Vaikka Berninani onkin melko hiljainen, uskoisin, että puupöydän ja parketin kautta ääni menee hienosti talon rakenteisiin. Tosin tässä talossa on hyvät äänieristeet. Tai sitten naapurit vain ovat hiljaisia ja kuuntelevat minun mekastustani.:)

Viime päivinä on ollut ilmassa pientä tukkakriisiä. Ei ole varaa ostaa hiusvärejä ja muutenkin hiukset painavat ja ahdistavat. Haluaisin samanlaisen kampauksen kuin Róisínilla tässä videossa, tosin blondin sijaan punaisena. Tosin vähän epäilen, että minulla tuo kampaus ei näyttäisi yhtään makeelta, vaan aivan tavalliselta.

Continue Reading

Voittajat

Edellisen postaukseen arvontaan osallistui 80 vastajaa. Vastaukset, unelmat ja ehdotukset käsityöohjelmaa varten olivat mielenkiintoista luettavaa. Palaan niihin ehkä postauksen muodossa jossain vaiheessa (tai sitten en).

Arvonta suoritettiin hyvin epätieteellisesti pläräämällä sokkona Yrjö Karilaan “Eri harrastusalojen” Pikku Jättiläistä. Sormi osui ensiksi sivulle 336 eli järjestyksessä 36. vastaaja saa ensimmäisen palkinnon. Toisin sanoen vaaleanvihreät mohairkerät ja pallollisen pussukan saa AnniKainen.

Toisen palkinnon, lilat kerät ja alpakkaiset siksak-ranteenlämmittimet saa vastaaja numero 56 eli Sasu.

Onnea voittajille!

Continue Reading

666

Blogilistalla tämän blogin tilaajamäärä näyttää ylläolevaa numeroa*. Ajattelin käyttää sitä kuriositeettisena virstanpylväänä, vaikkei se todellista blogin lukijamäärää kuvaakaan. Ainakin rakkaat sukulaiseni seuraavat blogia kirjanmerkkien kautta ja Google Readeria käyttää aika moni. Olen todella iloinen, että niin moni blogiani jaksaa seurata. Kiitos teille!

Blogilistan statistiikkaa tältä aamulta:

Virstanpylvään kunniaksi siksi järjestän blogini historian ensimmäisen virallisen kyselyn ja ensimmäisen arvonnan.

Villakettu kertoi millainen hänen unelmiensa käsityölehti olisi. Nyt minä kyselen teiltä, että millainen olisi täydellinen käsitöitä ja kädentaitoja käsittelevä televisio-ohjelma?

Millainen olisi sellainen ohjelma, joka olisi aina nähtävä, jota ei vain voisi

jättää väliin?

Strömsö on hyvä, mutta millainen olisi vielä parempi? Millaista sisältöä ohjelmassa voisi olla? Käsityöläisesittelyjä? Millaisten käsityöläisten? Harrastajia? Historiaa? Tekniikoita? “Tee näin” -ohjeita? Tuunausta? Mitä kaikkea? Nyt saa fiilistellä!

Kysymykseen voi vastata tämän viikon ajan eli sunnuntaihin (28.9.2008) kello 21.00 asti. Jos haluaa osallistua arvontaan, täytyy kommentti jättää tunnistettavalla nimimerkillä (blogia ei kuitenkaan tarvitse olla). Tosin muutenkin saa vastata, jos käsityöohjelmasta on jotain mieltä, mutta arvontaan ei halua osallistua.

Ja sitten arvontapalkinnot!

1.palkinto: Austermannin Defilé -lankaa (ohut mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja Mielitty-meikkipussi.

2. palkinto: Fonty Kidopale -lankaa (vielä ohuempi mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja alpakkaiset Mielitty-ranteenlämmittimet.

*Wikipedia tietää englanniksi ja suomeksi. Henkilökohtaisesti luku ei merkitse minulle mitään, onpahan vain osa modernia folklorea ja populaarikulttuuria.

Continue Reading

Mitä sitä tekis?

Kuluneen vuoden aikana olen joutunut paljon miettimään sitä, mitä oikeastaan elämältäni haluan. Paljosta pohtimisesta huolimatta olen edelleen aika hukassa. Takaraivossa tikittää ajatus, etten osaa mitään hyödyllistä (kaikenlaista kivaa kyllä, mutten hyödyllistä). Ammatillinen identiteettini on hukassa. Tilanne olisi helpompi, jos edes tietäisin, mitä oikeastaan haluaisin “aikuisena” tehdä.

Toisaalta olen etuoikeutettu: minulla on aikaa miettiä. Yksinäisenä naisihmisenä tulen toimeen vähällä. Voin valita itse miten ja millaista työtä teen. Asun pienessä yksiössä, kuljen kävellen ja yleisillä kulkuneuvoilla, pidän yksinkertaisesta ruuasta ja nyt päällä on lisäksi Garderoobi kierrättäen -projekti. En kuluta paljoa, enkä haaveile mistään erikoisesta.

Haluaisin sellaisen kokopäivätyön, josta olisin oikeasti innoissani. Että työpaikkaa hakiessani todella haluaisin kyseisen työn. Että töihin olisi kiva lähteä aamulla. Että palkalla tulisi toimeen. Ehkä vain olen utopisti.

En kuitenkaan ole toimeton, vaikkei minulla kokopäivätyötä olekaan. Tänään on tiedossa ompelemisen ja pyykkäämisen lisäksi omenahillon ja -piirakan tekemistä. Ilahduin kauheasti, kun tuttu tarjosi minulle kassillista suomalaisia hillo-omenoita. Mukana oli myös syömäomenoita, jotka kuvissa poseeraavat lauantaina kirpparilta eurolla ostamani lautasen päällä.

Continue Reading

Aarteita

Tällä viikolla yksi aamu herätessäni kaikki kiukutti (keskimääräistä enemmän). Mukava sattuma kuitenkin muutti päivän suuntaa. Menin työpaikalle poikkeuksellisesti takaovesta ja tämän seurauksena aamuni parani hetkessä: roskiksen viereen oli jätetty lupaava kasa kaikenlaista tavaraa. Innokkaana tavaradyykkaajana mukaani poimin ihanan saranakannellisen rottinkikorin ja kolme pientä kulunutta kullattua kehystä, joista on irrotettu jonkinlaiset maalaukset.

Pikkuruinen koristekurpitsa on lahja siskolta.

Upeaa kuinka päivä voi kirkastua hetkessä! Toisen roska on toisen aarre.

Viikon ilonpilkahduksiin on kuulunut myös lahjaksi saamani omenahillo. Sitä on syöty paahtoleivän ja lettujen kanssa.

Eilen oli äitini syntymäpäivä, jota vietettiin ravintola Töölönrannassa. Ruoka oli suussasulavaa, tuli herkuteltua muunmuassa sorsalla ja jälkkärinä oli piirasta ja kanelijäätelöä.

Continue Reading

Tiedotusluontoista asiaa

Minulle on tullut kyselyitä, että mistä blogissa esittelemiäni ja tekemiäni tuotteita voi ostaa. Valokuvalapasia on myytävänä Helsingissä, Kiseleffin talossa Neuleliike Sypressissä. Tällä hetkellä minulla ei ole valitettavasti aikaa tehdä yksittäistilauksia.

Osallistun tänä vuonna kaksiin myyjäisiin. Minulla on myyntipöytä Naisten Joulumessuilla 3.-7.12. sekä Vanhan Ylioppilastalon Joulumyyjäisissa 14.-23.12.

Myyjäisissä minulla on myytävänä on ainakin lapasia, erilaisia rosseja, pussukoita, päähineitä ja kaulureita. Uusia tuotteitakin on luvassa. Naisten Joulumessuilla minulla on esillä suurempi tuotevalikoima, koska olen tänä vuonna varannut kokonaisen myyntipöydän omia tuotteitani varten. Vanhan Ylioppilastalon myyjäisissä jaan taas perinteiseen tapaan myyntipöydän sisareni ja hänen suunnittelemiensa ja valmistamiensa korujen kanssa.

Yksityiskohtakuvat ovat kukkaroista ja meikkipusseista, jotka ovat työn alla tällä hetkellä. Minusta kauniit napit pääsevät oikeuksiinsa, kun niitä käyttää koristeena.

Continue Reading

Värihäiriö

Ostin muutama viikko sitten kirpparilta eurolla shetlanninvillaisen villapuseron. Alunperin ajatuksena oli laittaa villapaita paloitteluun ja tehdä siitä esimerkiksi ranteenlämmittimiä, mutta nyt pari päivää paita päällä kotona luuhattuani olen toista mieltä. Muuten asiassa ei olisi mitään ihmeellistä ja järisyttävää, mutta kirpparilta hankkimani neule on mintunvihreä

. Siis MINTUNVIHREÄ.

Nyt pitäisi saada purettua päänsisäinen klikki: mintunvihreä mielessäni nyt vain on kauhea väri. Pelkään, että paidan avulla taannun 80-luvulle (neule kun on aika väljäkin) ja joku päivä huomaan hiihtäväni ympäriinsä liian lyhytlahkeisissa porkkanafarkuissa ja kasarityylisessä pöyhkeässä permiksessä. Läheiseni toivottavasti huomauttavat ennen kuin olen tunkemassa toppauksia jo muutenkin raamikkaiden olkapäitteni tueksi, huomautattehan?

Yritän tsempata ja hokea, että oma mintunvihreä neuleeni on todellisuudessa kaunis ja kauniin värinenkin. Suhtautuukohaan kukaan muu näin tunneperäisesti väreihin kuin minä?

Seuraavana mintunvihreää väriterapiaa:

Continue Reading

Siskon lapaset

Sisko sai synttärilahjaksi suunnittelemani ja Fritidsgarn -langasta neulomani lapaset. Valitsin lapasten väriksi yhden siskon lempiväreistä. Petroolinsininen sopii niin mustan, ruskean kuin luumunvärisenkin kanssa.

Kuvia tulee lisää, kunhan Blogger suostuu lataamaan niitä. Nyt kuvat ovat katseltavissa Flickrissä ja Ravelryssa (vaatii kirjautumisen).

Continue Reading

Viikonloppua lyhyesti

Marille taas kiitos Blogimiitin järjestämisestä. Keskustelunaiheet olivat taas sitä samaa kuin yleensäkin, tosin tällä kertaa tissikeskusteluun osallistui myös Apina katolla. Kivaa oli, vaikka väsähdinkin jo puolen yön maissa. Alppilasta oli kuitenkin kätevää kipaista kotiin kävellen. On mukavaa päästä kaikkialle kävellen, se yksi niitä kantakaupungissa asumisen iloja, joita osaan arvostaa lähiössä asumisen jälkeen.

Tällä aasinsillalla pääsenkin kauhistelemaan rakkaan pääministerimme aivoituksia. Hänen mukaansa kun pääkaupunkiseudulla pitäisi suosia puutarhakaupunkimaista yhdyskuntarakennetta. Esikuvina olisi Nurmijärvi tai Espoo. Minusta ajatus on lähinnä pelottava. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole Neuvostoliitto, kukaan ei pakota minua muuttamaan. Mutta haluavatko ihmiset yleensä ottaen muuttaa lähikuntiin omakotitaloihin? Minun kolmekymppisistä tutuistani suurin osa ei. Ovatko he se poikkeus, joka vahvistaa säännön?

Oma inhoni “kaukana asumiseen” juontuu varmaan jo lapsuudesta: jo kuusivuotiaana käytin koulumatkoihin noin kaksi tuntia päivässä. Olen elämäni aikana viettänyt aivan tarpeeksi aikaa joukkoliikennevälineissä.

EDIT: asiasta lisää Kulutusjuhlassa.

Kivempaa asiaa:

Kävin tänään juhlistamassa isosiskoni syntymäpäiviä (olivatkos ne 25-vuotispäivät?) vanhempieni luona. Olen saanut uuden perheenjäsenen, vanhempani ovat ottaneet vuosien miettimisen jälkeen koiran. Ja millaisen! 12 viikkoa vanha Nalle on vilkas eurasier-pentu. Varsin hankalasti kuvattava sellainen.

Nalle tykkää ainakin ruuasta, tutuista ihmisistä, ruoholla loikoilemisesta ja telkkarin katselusta.

Continue Reading