Nyt on sitten ensimmäinen päivä joulukuuta ja jouluaattoon on 3,5 viikkoa aikaa. Helsingissä ei kyllä tunnu kauhean jouluiselta, ulkona sataa vettä. Kaipaan kirkkaita ja kirpeitä talvipäiviä. Viime päivinä ole käyttänyt kirkasvalolamppua työvalaisimena (tosin epäsuorasti suunnattuna), koska ulkona on koko ajan pimeää, jopa keskellä päivää.

Parina viime yönä nukkuminen on messuvalmistelujen takia jäänyt aika vähälle. Nyt taitaa kaikilla käsityöläisillä olla vuoden kiireisin aika. Kuitenkaan ei juuri väsytä, kun saa tehdä juuri sitä työtä, mistä eniten nauttii. Joulun jälkeen ehtii taas nukkua.

Kun työhuone on samalla olo- ja makuuhuone (keittiönurkkaus on erikseen), näin ennen joulumessujen alkua asunnon sisustus näyttää varsin mielenkiintoiselta. Jokaisella tasolla ja pinnalla on jonkinlaista projektia käynnissä. Ei sillä, että normaalistikaan olisin mikään minimalistinen sisustaja, mutta nyt tilanne on tavallistakin mielenkiintoisempi.

Viime päivinä minut on saanut hymyilemään possujen naamoilla koristeltu iso muovinen kantokassi. Kassi on lähdössä myös Naisten Joulumessuille täynnä neulottuja tuotteita. Kuvassa on myös Riemukukka -rintarosseja, joista haluaisin itse pitää noin puolet, kun mielestäni ne ovat niin kivoja.

Harmittavasti tunnun jotenkin olevan uutispimennossa. Netti-Hesari ja Ylen radiouutiset esittävät vain raapaisun maailmanmenosta. Varsinkin kulttuuriuutisten suhteen olen tainnut pudota kärryiltä täydellisesti. Ystävätär laittoi perjantain vastaisena yönä minulle viestiä, että perjantaina Melissa Auf der Maurilla olisi keikka Nosturissa. En lähtenyt keikalle, koska olin vähän kipeä, rahaton ja menossa töihin lauantaina. Nyt olen sitten koko viikonlopun yrittänyt vakuutella itselleni, että Auf der Maur ei varmaankaan ole erityisen hyvä live-laulaja heikon äänensä takia. Jos keikka kuitenkin oli hyvä, niin minä en halua kuulla siitä mitään!