Tällainen siitä sitten tuli:

Lanka on kesäkuinen kirpparilöytö (kymmenen kerää/10€). Mayflowerin ColorSpun-langasta (100%puuvillaa, 150m/50g) tuli uusi ihastukseni, harmi vain että lanka on luultavammin 80-luvulta. Minä niin haluaisin samasta langasta ehkä topin ja hameen. Nyyh. Ei kenelläkään sattuisi olemaan lankaa kaapinpohjalla?

Lankaa meni alle 400 grammaa. Neuloin slubimaista lankaa nro 3:n puikoilla ja pinnasta tuli sittenkin reikäinen. Alunperin olin ajatellut neulepinnasta sileää, mutta mallitilkussa se ei oikein sykähdyttänyt (suunnitelma heinäkuulta). Tikrun Armadillo-sukista oli jäänyt mieleen epätasaisesti oikeilla ja nurjilla kerroksilla raidoittuva pinta, päätin siis kokeilla sitä takissa. Ja sehän toimi! Tikrun sukat saivat siis kaiman neuletakista.

Hihansuiden koristeena on satiininauhaa, mutta ne voi ottaa poiskin: Nauhakujissa on kuminauhat, jotka pitävät hihansuun ryhdissä. Napit ovat helmiäistä.

Napinläpilistan kanssa oli ongelmia: Lanka on niin lötköä, että ensimmäinen napinläpilista meni purkuun. Toinen on ihan ok, mutta edelleenkin lista vähän “lötköttää” (mutta hei, tämähän on käsityötä!).

Ja hei, en oikeasti vedä vatsaa sisään tässä kuvassa!

Olen lopputulokseen kuitenkin todella tyytyväinen. Todennäköisesti tämä nousee toiseksi suosikkitakikseni. Nykyinen ehdoton suosikkini on ruskea puuvillatakki viime elokuulta.

Se on valmis ja mukavin ja kaunein!

Näytän takissa jättiläisvyötiäiseltä.:) Lisää kuvia, kunhan ehdin.

Jos joku olisi pari kolme vuotta sitten sanonut, että tulen tykästymään keltaiseen, olisin nauranut rumasti päin naamaa.

Mutta näin se vain värimaku muuttuu:

En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.

Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.

Lisää keltaista:

Kotini lähellä Helsingin kaupunki on ilahduttanut alueen asukkaita auringonkukkapellolla, josta voi käydä poimimassa kotiinsa kimpun valoa.

Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:

Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.

Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!