Viiniä ja villasukkia
Nappimöröt ovat pikkuhiljaa lisääntyneet ja vieneet tilaa söpömmiltä serkuiltaan, Nappikermakakuilta! Mörköjen halkaisija on noin 7-7,5 cm ja kahta samanlaista mörköä ei löydy. Rintarossin neula on tukeva ja lukollinen.
Punasävyisiä Nappimörköjä:
Kaikki MYYTY.
Mustanpuhuvia Nappimörköjä:
Alarivin oikeanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.
Sekalaista sakkia:
Ylärivin vasemmanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.
Jos Nappimöröt kiinnostavat, niin minut tavoittaa sähköpostilla: mielitty at gmail piste com .
Oola raportoi Ankkarock-reissustamme kuvin. Kannattaa tsekata parivaljakkomme pituusero.:)
En ole käynyt Ankkarockissa 90-luvun jälkeen ja nyt festari yllätti käyttäjäystävällisyydellään. Festivaalialue oli toimiva, vessoja ja vesipisteitä oli tarpeeksi. Mainio festari näin aikuiseen makuun.
The Gatheringin Annekesta vielä yksi screeniltä napattu kuva:
Anneke jatkaa omaa bändiprojektiaan, Aqua de Annique julkaissee pitkäsoiton nyt syksyllä.
…johtui tästä naisesta ja hänen äänestään.
Iih, Anneke!
Anneke heitti viimeisen keikkansa The Gatheringin kanssa eilen Ankkarockissa. Jatkossa jumalaisella äänellä laulettuja kappaleita voi kuunnella vain levyiltä. Tekisi mieli heittäytyä melodramaattiseksi, mutta ei ehkä tällä kertaa. Lisää viikonlopusta myöhemmin.
Tein Nuolitanssi -huivista ohjeen. Se ja muut tekemäni ohjeet löytyvät nyt omilta, vielä keskeneräisiltä sivuiltani. Siippa rakentelee sivuja pikkuhiljaa.
Jos nyt menisi vaikka ulos neulomaan.
Sain viikonloppuna kuningasidean vaihtaa työhuoneessa huonekalujen järjestystä niin, että yhdelle seinälle mahtuu yksi kirjahylly lisää. Olen siis taas samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Kirjojen määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt (onneksi!) kirjahyllyn verran, vaan uusi hylly tulisi kirjoille JA käsityötarvikkeille.
Työhuoneen piristämiseen kuuluvat myös kukat:
Keksin hankkia työpöydän yläpuolelle kaksi pientä amppelikukkaa, kääpiökissuksen ja muorinkukan. Nuo simpukka-amppelit (Tarjoustalosta 1,3€/kpl) ovat niin kitschiä, että ne ovat hienot.
Neulerintamallakin tapahtuu jotain:
Aloitin huivin keltaisesta vironvillasta. Saa nähdä mitä tuosta tulee, en tällä hetkellä tiedä onko väri ihana vai aika kauhea.
Päivän piristykseksi suosittelen Kirsi Virtasen ohjelman jaksoa Pirut. Ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti eri uskontoihin ateistin näkökulmasta, jos sellaisesta ei pidä, kannattaa kuuntelu jättää suosiolla väliin.
Peruspoolo on valmis:
Klassinen, mutta vähän tylsä, kuuluu tuomio. Toisaalta tiedän että tulen käyttämään tätä neuletta vuosia eteenpäin. Väri on neutraali, malli todella mukava (vaikkakin tuo muodot ehkä vähän liian selvästi esiin, tarttis vähän laihtua…) ja paita on ihanan pehmeä. Ylipitkät hihat ja korkea poolokaulus tulevat tarpeeseen kylmällä säällä. Mulla on varmaan joku trauma liian lyhyistä hihoista, koska kaikkiin tekemiini neuleisiin teen aina ylipitkät hihat, aivan tarkoituksella.
Pooloon kului melkein 700 grammaa Zitronin Cambio-lankaa (50% alpakkaa ja 50% sekoitettua merinoa ja tavallista villaa). Puikot nro 4,5. Neuloin hihat pyörönä, samoin vartalo-osan. Raglan-istutuksen ansiosta puseroon ei tullut yhtään saumaa ommeltavaksi.
Resorit ovat “valeresoreita” eli resorissa vaihtelee sileä neulos ja ainaoikea. Pidän valeresorista kovasti, koska se ei vedä neulosta kasaan samalla tavalla kuin 2o2n-resori. Pidän myös raglan-kavennuksesta, jossa kokeilin uutta kavennustapaa: Kavennusten keskelle jäävä silmukka on neulottu takareunastaan jokaisella kerroksella ja kavennuskerroksilla se on neulottu nurjana, muuten oikeana.
Laitoin slubipuuvillaisen neuletakin alun jäähylle, koska halusin tehdä välissä neuleen jostain joutuisammasta langasta. Zitronin Cambio (alpakkaa 50%, merinovillaa 50%) kävi tähän projektiin mainiosti.
Miten kivaa onkaa neuloa 4,5 mm:n puikoilla kohtuullisen paksua lankaa (50g/80m), kun neuletta tuntuu syntyvän hetkessä monta senttiä. Ja Cambio on niin ihanan pehmeääkin! Ainoa huono puoli langassa on se, että värikartassa on vain luonnonvalkoista, ruskeita ja harmaita sävyjä. Valitsin tummimman harmaanruskean, joka käy monen muun värin kanssa.
Tähtäimessä on perusvillapaita poolokauluksella. Edellinen samantyyppinen neuleeni on kulumassa kyynerpäistä puhki. Eli kyseessä on oikeastaa päivitetty versio vanhasta neuleesta.
Tänään on ollut vapaapäivä, olen vain neulonut ja katsonut kolme jaksoa Midsomerin murhia. Nyt voisi ehkä harkita ulos lähtemistä, kun siellä ei näytä satavankaan.
Mistäköhän netistä muuten löytyisi ilmaisia kokonaisia äänikirjatiedostoja? Kaipailisin selko-englannilla puhuttua kuunneltavaa.
Postaukseni alkavat olla hieman itseään toistavia, mutta lapastäti täällä taas:
Naapuri näki lapaset ulkoilemassa pihalla ja kommentoi, että olen sitten tehnyt muutamat lapaset talvea varten. En halunnut häiritä hänen mielenrauhaansa, en siis sanonut, että tässä on vain osa tekemistäni lapasista.
Tänään oli ihana virkata ulkona auringonpaisteessa. Dramatiikkaa iltapäivästä ei kuitenkaan puuttunut, sain katkaistua virkkuukoukun!
En ole ikinä katkaissut yhtään ohutta sukkapuikkoakaan (ainakaan muistaakseni), mutta tänään katkaisin 2,5mm virkkuukoukun. Pidän koukkua virkatessa veitsiotteessa, joten koukku joutuu kovemmalle koetukselle kuin kynäotteessa. En muista, että kukaan olisi opettanut minulle kuinka koukkua virkatessa tulee pitää, vaan opettelin tuon ihan itsekseni. Kuinkakohan moni virkkaa veitsiotteella, kynäote taitaa olla aika paljon yleisempi?
Onneksi varastoista löytyi toinen saman paksuinen koukku, ei mennyt siis iltapäivä pilalle. En tietenkään olisi voinut tehdä mitään muuta kuin virkata, kun se olin kerran aloittanut. En, vaikka minulla on noin kymmenen projektia käynnissä.
Tällaisia Riemupyöriä sitä sitten syntyy pikkuhiljaa:
Ensi kerralla toivottavasti jotain ihan muuta. Muut projektit vain tuntuvat edistyvän niin hitaasti.
KaSil’s haastoi minut kertomaan blogini nimen alkuperästä:
Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi?Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin.
Muistaakseni nimen keksiminen ei ollut mitenkään kovin haastavaa. Halusin blogilleni nimen, joka kertoo minusta. Koska (omasta mielestäni :) ) olen ristiriitainen ihminen, halusin nimen kuvaavan eri puoliani. Minulle oli myös tärkeää, että nimi rimmaa, sen voi lausua vaivattomasti. Viiniä ja villasukkia, eikö rimmaakin hyvin?!
Varsinkin blogia aloittaessani olin kovin tykästynyt punkkuun, joka on edelleen mielestäni mitä mainioin seurustelujuoma. Siitä siis blogin nimen alkuosa. Muuten, punainen Versus on lempparini.
Villasukkia-osuus nimeen tulee taas kahdesta eri suunnasta. Ensinnäkin villasukat perinteinen neulottu tuote, joten sana viittaa käsitöihin. Toiseksi (villa-)sukat ovat mitä mainioin asuste. Pidän monenlaisista sukista, vain nilkkasukat ovat mielestäni todella yök. Johtunee varmaan siitä, että käytän hameita ja minusta nilkkasukat eivät mene minkäänlaisen hameen kanssa. Haaveena olisi neuloa ohuet yli polven -pitsisukat, mutta tämä ei tule tapahtumaan aivan lähiaikoina. Ihastelen sukkia säännöllisesti esimerkiksi Sock Dreams -sivuilla.
Villasukkia ja alastomuutta! Siinäpä vasta olisi blogin nimi…
Yllä oleva kuva on hienoimpia tietämiäni muotikuvia. Se on jo 1960-luvulta, valokuvaajan nimeä en harmikseni muista. Kuva on kirjasta Boutique: a ’60s Cultural Phenomenon.
Nimimerkkinäni Mielitty on paljon vanhempi kuin blogini. Netissä olen törmännyt muutamaan samaa nickiä käyttävään, mikä on harmillista. Mielitty on muinaisuomalainen unisex-nimi eli nimi oli käytössä niin miehillä kuin naisillakin. Mielitty tarkoittaa ”toivottua” tai ”haluttua”. Käytössä se oli naisen nimenä Hämeessä ainakin 1300-luvulle asti.
En haasta ketään, kertokoon kuka haluaa oman bloginsa nimen tarinan.
Olimme jo keväällä puhuneet Särmän kanssa Tallinnaan lähdöstä. Kevät meni ja kesääkin ehti mennä, ennen kuin retki saatiin toteutettua. Tiistai sitten olikin täydellinen matkapäivä: Lämmintä ja aurinkoista.
Aamun aloitettimme laiva-aamiaisella. Se on pakko mainita, koska seisovassa pöydässä ihmisten ruokakäyttäytyminen muuttuu niin radikaalisti, lautaselle kerää aina ihan outoja yhdistelmiä. Mitä minä sitten otin? Samalla lautasella oli lettuja, appelsiinimarmeladia, karjalanpiirakkaa munavoilla, donitseja ja sitruunavohveleita. Huomaa ruokien yhteensopivat värit.
Kävimme Tallinnassa “vain” neljässä käsityökaupassa, mutta se oli aivan tarpeeksi. Liann Lõngad -liike oli vanha tuttavuus, sieltä tarttui muiden bloggaajien mainostamaa Titan Woolin ohutta merinovillaa tummanruskeana (hinta 65kr). Ostin myös Titan Woolin paksumpaa merinoa villapaidan verran (29kr/kerä). Rakastan tuota vihreän sävyä!
Seuraavaksi suuntasimme Karnaluks-tukkuun printatun kartan avulla, joka löytyi Marjutin postauksen kautta Kristiinan blogista. Tukku oli helppo löytää ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Tukun valikoima puolestaan oli kaikkea mitä tällainen harakkamainen nainen saattaa kaivata. Kaikille käsitöistä tai esimerkiksi teatteripuvustuksesta harrastaville aivan mahtava paikka.
Ostin tukusta Austermannin mohairia (100kr/10 kerää) ja jotain mystistä englantilaista puuvillalankaa (137kr/10 kerää).
Lisäksi ostin vetoketjuja ja nappeja. Osa vetoketjuista on Abakhan Fabrics -liikkeestä (Tartu Mnt 58). Liikkeessä oli edullisia ompelutarvikkeita, sekalaisia lankoja ja ainakin pellavakangas oli aika edullista.
Satamasta ostin vielä Sadamarketista virolaista villalankaa. Kuvaan piti tunkea myös Novitan Bambu ja Tennessee, jotka taas ostin Malmin Citymarketista alennuksella maanantaina. Tämän viikon lankaostosten saldo on siis yhteensä noin 3 kiloa! Olisikohan pikkuhiljaa lankalakon aika?
Tallinnassa matkatyönä oli hiha tähän takkiin, en ole vieläkään vakuuttunut siitä, tuleeko takista mitään järkevää vai ennemminkin “You knit what??” -osastoa. Katsotaan.
Ei täällä mitään tapahdu. Paitsi että zamioculcas (tai zabaglione, kuten sisareni veikeästi sanoo) versoaa uutta lehtivartta. Tapahtuma on kertomisen arvoinen, koska lehtivarsia kasvaa vain pari uutta vuosittain.
Kasvi on todella hienosti tuettu villalangalla…
En ole mikään viherpeukalo, mutta haluaisin olla (kuten haluaisin osata myös sujuvasti puhua viittä kieltä…). Tällä hetkellä pidän huolta itsemurhaviettisestä jukkapalmusta ja jo mainitusta zamioculcaksesta. Haluaisin upean posliinikukkakyönnöksen ja ison peikonlehden, mutta nämä jäävät haaveeksi kunnes löydän oikean pysyvän kodin. Posliinikukkaa olisi typerää laittaa kasvamaan seinää pitkin, jos ei tiedä kuinka kauan samassa osoitteessa asuu.
Voisin tietysti myös laittaa kuvan lapasvuoresta, jonka kanssa puuhailen. Mielitty-lapasia on syntymässä, Suomen talvi kun on edessä ennemmin kuin arvaakaa. Pessimismi on ihan parhautta, silloin ei ainakaan pety.
Olen ollut neljä päivää herkkulakossa. Koko ajan on ärsyttänyt
ihan kaikki. Nytkin, kuten yllä olevasta valituksesta varmaan huomaa. Tänään kyllä pidän karkkipäivän, ostan ainakin 300 grammaa karkkia ja syön kaiken kerralla.
