Nappikermakakku-perheen musta lammas kuvan alanurkassa:
Tuollainen musta Nappikermakakku-rintarossi on vähän enemmän rokrok, kuin über-söpöt pastelliset toverinsa.
Nappikermakakkuja syntyy pikkuhiljaa:
Uuden ompelukoneen sisäänajoa
Tein eilen ja tänä aamuna lompakon/meikkipussin ja laukun protot tullakseni sinuiksi uuden Berninani kanssa. Kokeilin erilaisten kankaiden yhdistämistä, eri paksuisia saumoja sekä erilaisia mittasuhteita.Miten mukavaa onkaan ommella, kun ompelukone toimii paremmin kuin hyvin.
Tosin paksua vanhanaikaista metallivetoketjua ommellessani kone vähän nikotteli, mutta ompelinkin ketjun nopealla (laiskalla) menetelmällä. Niin lompakossa kuin laukussakin on puuvillavuori, laukussa myös sisätasku.
Päädyin laukussa ruskea-vaaleanpunainen -yhdistelmään, vaikka se taitaakin olla jo vähän passé.;) Laukku täytyi ehdottomasti koristella napein.
Tarvitsin myös uuden passilompakon edellisen lompakon sanottua itsensä irti. Päätin tehdä lompakon ylityttömäisistä kankaista.
Beigen puuvillatakin suunnittelua
Ostin muutava viikko sitten kirpparilta langat neuletakkiin, kun halvalla sai. Lankaa on puoli kiloa ja se on puuvillaksi höttöistä ja kevyttä. Tästä voisi vetään johtopäätöksen, että lanka on myös riittoisaa. Jatkossa saamme nähdä, että onko luulo tiedon väärti.
Toivon hartaasti, että lanka riittää tämänlaiseen takkiin:
Mallitilkun alun neuloin 3,5mm puikoilla, mutta oli pakko vaihtaa puolta numeroa ohuempiin, kun tuosta tuli aivan verkkoa. Puudun varmaankin jossain vaiheessa sileään neulokseen, mutta ainakaan vielä en ole keksinyt, että mitä muuta neulosta käyttäisin. En haluaisi mitään verkkomaista pitsiä.
Jos lanka olisi ollut tiiviimpää ja ei niin hauraan oloista, olisi se ehkä halunnut Aune-hameen tyyppiseksi vaatekappaleeksi.
Lupasin itselleni kesäkuun alussa, että pidän kesäkuun lomaa opinnoista. No nyt on heinäkuu jo hyvin aluillaan ja eipä opinnot kiinnosta, ei. Pitäisi ehkä tehdä jonkilaista aikataulutusta, että muuttuisi hieman konkreettisemmaksi tämä opiskelu. Aivoloma on vain niin kivaa.
Hankintoja
Tällainen muutti vihdoin meille tänään:
Ja muistutukseksi vain itselle: Ompelukoneen raahaaminen läpi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja kävellen ei ole ehkä fiksuin idea.
Olen tänään ollut yhtä innoissani ompelukoneestani kuin teinipoika viritetystä mopostaan. Tosin en ole ehtinyt vielä ommella mitään, kun otin tuossa neljän tunnin päiväunet. Olen sen jälkeen vain hiplaillut konetta ja järjestänyt tarvikekaapin ja katsellut kankaita. Huomenna sitten ompelemaan, kunhan ensin keksisi mistä aloittaa!
Muutakin kivaa sain (tai tosin kaiken omilla pennosillani ostin) tänään, koska postilaatikosta löytyivät nämä:
Vaikka Japani minua ei muuten innostakaan, niin maassa tehdään kyllä maailman ihanimmat ompelu- ja askarteluoppaat. Lempparini kirjoista on oikeanpuoleisin, The Comfortable Days. Kirjassa on aivan iiihania ideoita yksinkertaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Tilasin kirjat Yes Asia -sivuston kautta. He lähettävät kirjat ilman postikuluja.
Turuus
Olimme viikonloppuna Turussa Keskiaikaisilla Markkinoilla. Tosin vietimme aika myös Turun linnassa ja linnaleirissä.
Linnaleirissä kinnasta neulaamassa:
Kuten kuvista näkyy, en sitten saanut ikinä ommeltua niitä hihoja päällysmekkoon. No, hihat ja kainalokiilat on kuitenkin leikattu, jos ne jossain vaiheessa haluan pukuun kiinnittää (eli ei varmaan ikinä). Päällysmekko on Herfjolnes 39 -tyyppinen, mutta käytin inspiraationa myös tätä sivustoa.
Päällysmekon kangas on rohdinpellavaa ja värjätty teollisin värein. Saumat ovat katesaumat, vaikka Grönlannista Herfjolnesista löydetyissä vaatteissa ei (kai) ole katesaumaa käytetty. Meillä pohjolassa katesauma on kuitenkin ollut käytössä ainakin 1100-luvulta 1700-luvulle.
Alusmekko ei ole keskiaikainen, vaan aikaisempi, Euran muinaispuvun alusmekon malliin tehty. En nyt jaksa tässä alkaa jossittelemaan Euran alusmekon leikkauksen oikeellisuutta, mutta erikoinen se on.
Päähineeksi kiedoin pellavaisen liinan (koko 110x110cm). Kyseinen huivin kietomistapa esiintyy aika usein keskiaikaisissa kuvituksissa, mutta en tiedä kietomistavalle mitään varsinaista nimeä. Pitäisi jossain vaiheessa ehtiä huolittelemaan huivin reunat.
Keskiaikaiset markkinat olivat ihan hauska kokemus tavaratarjontansa osalta. Ostin kauniin puukon ja lankaa Juulilta. Löysin myös kauan etsimiäni kulkusia vyötä koristamaan. Kuvia tuotteista ei ole, kun siippa takavarikoi kameran muistikortin minun tuhottuani kamerasta hänen kuviaan. Ihan oikein minulle.:)
Muutama linkki vielä lopuksi:
- Neulakko, suomalainen keskiajan kädentaitoihin keskittynyt sivusto. Löysin tämän pari viikkoa sitten ja en voi olla muuta kuin ihastunut!
- Turun yliopiston Tekstiiliprojektin sivut, josta löytyy mainioita viitteitä historiallisia tekstiilejä käsitteleviin kirjoihin.
- Jos haluaa ihastella asiantuntevia keskiajan arkipäivän elävöittäjiä, niin Marca brandenburgensis anno domini 1260
–
ryhmän sivut ovat hyvä paikka. Kuvia löytyy paljon ja ryhmän agenda tuntuu todella mielekkäältä.
Ensi kerralla jotain aivan muuta kuin historiallisia vaatteita.
Se kuuluisa viime tinka
Eli tällä viikolla olen kiroillut keskiaikaisen (noin 1400-lukua) päällysmekon kanssa. Mekko on ollut muutaman kuukauden jo mielessä, kangas on ollut valmiina ainakin kaksi vuotta, mutta jotenkin sain leikattua kankaat vasta viikko sitten maanantaina. Ompelun sain luonnollisesti
aloitettua vasta tällä viikolla. Onneksi työnantaja on suhtautunut ompeluuni työaikana ymmärtäväisesti.:) Vielä pitäisi ommella mekkoon lyhyet hihat.
Huomenna aamulla on kyllä valmista, kun suuntaamme Turkuun keskiaikaisille markkinoille. Otan mukaan pajukorin, jonka mieluusti täyttäisin kaikilla markkinatuotteilla, jos vain budjetti sallisi.
Lapastehdaskin toimii pikkuhiljaa, viikon alussa laitoin lapasia punaiseen värikylpyyn. Harmillista, kun värit eivät toistu kuvassa tarpeeksi syvinä.
Neulakinnastekniikasta
Paikassa, jossa vietimme juhannusta, oli paljon katajia. Siksi uskalsinkin pyytää isänniltämme yhtä katajanoksaa neulakinnastekniikan neuloja varten. Heille neulakinnastekniikka ei ollut ennestään tuttu, joten lupasin tehdä selvityksen neulakinnastekniikasta tänne.
Eli katajasta olisi tarkoitus tehdä tämän tyyppisiä neuloja:
Vasemmanpuoleinen on katajaa (ainakin tietääkseni) ja oikeanpuoleinen poronluuta. Neulat ovat melko pitkiä, niiden pituus on 10,5-11 cm. Vaikka minulla onkin jo nämä kaksi neulaa, ajattelin kokeilla uteliasuuttani neulantekoa itse. Neulojen alla kuvassa on neulakinnastekniikalla neulattu pariton sukka.
Neulakinnastekniikka on tuhansia vuosia vanha tekstiilitekniikka, joka on ikävä kyllä jäänyt unohduksiin. Suomessa tekniikka on ollut yleisesti osattu vielä 1900-luvun alkupuolella Karjalassa. Kuten tekniikan nimi suomeksi kertoo, neulakinnas
tekniikalla on yleensä tehty kintaita, mutta tekniikalla on tehty muitakin vaatekappaleita. Esimerkiksi roomalaisajalta Egyptistä on löytynyt värikkäitä neulattuja sukkia.
Tekniikkaa nykyään pidetään pääasiassa pohjoismaisena tekniikkana. Siitä kertovat englanninkielisessä maailmassa käytetyt nimitykset, mm. nålbinding
ja naalbinding
.
Alunperin tekniikan minulle opetti Muolaassa vuonna 1915 syntynyt mummoni. Tekniikalla tehdyt kintaat ovat mummoni mukaan parempia työkäsineitä kuin neulotut lapaset. Tekniikka hankala oppia kirjoista, koska tekniikka on kolmiulotteinen ja yhtenä “työvälineenä” käytetään vasemman käden peukaloa.
Tällä hetkellä taloudestamme löytyy vain kaksi valmista neulakinnastyötä:
Edessä on minun harmaat kintaani, joissa on samatyyppinen koristelu kintaansuussa kuin Kansallismuseosta löytyvässä neulatussa fragmentissa (joka on löydetty muistaakseni Tuukkalasta). Taaempana on siipalle tekemäni kintaat.
Neulakinnastekniikoita on itseasiassa useampia erilaisia. Tavat eroavat toisistaan sen mukaan monenko langan yli tai ali neula pujotetaan ja monessako vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin melko samannäköinen eri tekniikoista riippumatta. Itse neulaan yleensä suomalaisittain (kaksivaiheinen tekniikka), mutta olen kokeillut myös venäläisittäin neulaamista (kolmivaiheinen tekniikka). Venäläisittäin pinnasta tulee tiiviimpi kuin suomalaisittain neulattaessa. Yllä olevan kuvan harmaat lapaset on neulattu suomalaisittain, vihertävät taas venäläisittäin.
Jotenkin neulakinnastekniikka on sellainen käsityötekniikka, joka aiheuttaa minulle paljon keskeneräisiä töitä:
Tällä hetkellä kesken ovat polvisukat, roomalaistyyppiset varvassukat siipalle ja kahdet lapaset itselleni. Pelkään, ettei näistä tule ikinä valmista.
Lopuksi vielä linkkivinkkejä, jos tekniikka kiinnostaa:
- Neulakinnastekniikkaa opettava Krista Vajanto on tehnyt gradunsa suomalaisista, erityisesti Eurasta löytyneistä neulatuista kintaista. Vajannon sivuilta löytyy koko gradu ja sen lisäksi todella hyvät videot tekniikasta.
- Kuvarikas sivusto neulakinnastekniikasta.
- Linkkejä ja kirjallisuutta tekniikasta.
- Tekniikasta Ukonvakka ry:n sivuilla.
- Tarja Krögerin sivut aiheesta.
Juhannus
Juhannus-viikonloppu oli todella mukava, paras varmaan ikinä! Oli hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja lasiinkaan ei syljetty. Paikkakin oli mitä pittoreskein.
Kuvia aattoillalta Karjalohjalta hieman ennen puoltayötä:
Pimp my työtuoli
Eli tuunaustuokio -sarja jatkuu vihdoin.
Ihastuin eilen kirppiksellä ihanaan perustuoliin ja se lähti salakavalasti mukaani:
Puurakenteet ovat kunnossa, tuoli on todella mukava istua. Istuinosa on niin syvä, että tuolilla voi hyvin istua risti-istunta -asennossa. Tuolin puupintojen kulumat eivät minua haittaa, pänvastoin. Tuolin kankaalle oli vain tehtävä jotain. Vaikka kangas olikin ehjä, halusin jotain tyttömäisempää!
Tällainen siitä sitten tuli:
Kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee yksityiskohdatkin.
Istuinosan kangas on rohdinpellavaa ja kiinnitin siihen käsin ommellen pari joskus kirppikseltä ostamaani pitsiliinaa. Istuinosaan kankaan kiinnitin nitomalla, istuinosasta tuli näin siisti. Jotain hyötyä on siis kankaan pingoittamisen opettelustakin!
Istuinosa on tuolista irti, mutta se on sen verran tukevasti kehikossa, että en kiinnitä sitä nauloilla. Näin on jatkossa helpompi vaihtaa istuinkangasta, tämä ensimmäinen vaalea versio ei luultavammin ole kauhean pitkäikäinen (heitän kuitenkin jotain ruokaa tuolille tms.).
Selkänojatyynyn kangas on monta vuotta kaapissa marinoitunutta Designers Guildin pellavakangasta, vanhan työpaikan luontaisetuja. Kangasta on vielä jäljellä ja varmaan vaihdan jossain vaiheessa istuimeenkin saman kankaan.
Selkänojatyyny on kiinnitetty söpöillä rusettinauhoilla selkänojaan:
Nyt alan keskittyä juhannuksen juhlistamiseen. Luvassa on hyvää seuraa, viiniä ja todennäköisesti hyvää ruokaakin.
Pinkit tossut
Jos on ylimääräisiä jämälankoja, niin niitä voi mainiosti upottaa virkattuihin tossuihin tai lapasiin.
Jämälankoja tähän projektiin sain tosiaan käytettyä, tossut painavat yhteensä 180 grammaa! Neuloin (tai siis tottakai virkkasin, kuten kommenteissa h. korjasi) samanaikaisesti kahdella langalla, toisena lankana oli koko ajan paksu Pirkkalanka, toisena ohut Pirkka tai joku vastaavan paksuinen lanka. Käytin nro 3,5 virkkuukoukkua eli pinnasta tuli aika jämäkkä. Tossujen pohjiin voisi kyllä vielä laittaa nahkapaikat kulutuksen estämiseksi ja pidon varmistamiseksi, kuten edellisen postauksen kommenteissa vinkattiin. Tein pienet tupsut tossujen taakse, kun tossut tuntuivat muuten vähän tylsiltä.
Tossujen alla poseeraa uusin kirppiskangaslöytöni, joka kumman hyvin sopii tossujen värimaailmaan. Pinkkiä, sinappia, vihreää ja valkoista, mikä mainioin väriyhdistelmä. Tosin en ehkä käyttäisi tuota kangasta kuitenkaan verhoina, voisi tulla hieman levoton olo.
Olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut 1960-70 -luvun puuvillasatiinikankaisiin. Ne ovat vahvoja ja niissä puuvillakuidun kiilto tulee todella kauniisti esiin. Puuvillasatiiniin törmää kuitenkin harvemmin kuin palttinasidoksisiin kankaisiin.