Vihreän hihattimen sain eilen valmiiksi, siitä kuvia kunhan siippa saa itsensä kuvauskuntoon.;)

Eilen olimme suvun kanssa hautuumaalla ja kaakaoittelemassa huonosta ilmasta huolimatta. Sain tädiltäni mummini ja mummini siskon pari vanhaa kirjaa. Toinen käsittelee lastenkasvatusta ja toinen on alla oleva kansallispukuja esittelevä kirjanen vuodelta1952. Olen ihan rakastunut tuohon kirjaseen, vaikka 50-luvulla kansallispuvut olivatkin tyyliteltyjä. Esimerkiksi paidat ovat liian tiukkoja ja vyötärö on korostettu ampiaisvyötärömäiseksi 50-luvun tyyliin. Ihana kirjanen silti!

Siskolle tulevia peruslapasia olen myös ehtinyt aloitella:

Tänään olisi ohjelmassa enemmän tenttiin lukua vähemmän käsitöitä.;) Merihistorian tentti hylkeenpyynnistä on keskiviikkona. En lisäksi tiedä, että aloittaisinko seuraavaksi neulomaan tomaatinpunaista mohairvillatakkia vaiko mustia villahousuja. Ooh, valintoja, valintoja!

Vielä yksi syy mennä juuri ensi torstaina kirjamessuille. Torstaina julkaistaan Helsingin kirjamessuilla ystäväni valokuvateos Mummo ja vaari. Wohoo! kaikki kunnia Rosalle! Kerrankin joku saa aikaan jotain!

Ai niin Rosa-kiltti, viitsisitkö raahata sen kattilan mulle Pietarista?Jos sulla ei ole laukut täynnä muovileijonia? Maksan ruplissa!;)

Tentti ei mennyt sitten ihan putkeen, mutta vielä toivon, että se olisi läpi mennyt. Kuvittelen jotain osanneeni, mutta se ei ole ollenkaan varmaa. Nojoo, nyt jotain aivan muuta.

Kävin muuten eilen Priimassa, käsityöliikkessä, joka on avattu Käsityöliike Tuomisen tilalle Hämeentielle. Olin iloisesti yllättynyt, kun liikkeestä löytyi Tekstiiliteollisuus Oy:n lankoja. Tällä kertaa tyydyin lähinnä ostamaan Sandnes Garnin Kitten Mohairia, joka oli Moda-lehden kuponkinalennuksessa. Se lisäksi ostin 30 senttimetrin Addi-puikot. Piti tietysti eilen heti kokeilla ja hyvin toimii!;)

Lankasaalis esittelyssä. Vaaleanpunainen ja -sininen ovat omituisen värisiä, oikesti sävyt ovat vanharoosa ja vedensininen. Noista tullee huiveja. Vaaleanpunainen yksinäinen kerä on puuvillalankaa, jonka ajattelin käyttää virkattuun sydänlaukkuun. Tomaatinpunainen lanka on uutta villatakkiprojektia varten, kunhan saan vihreä hihattimen valmiiksi.

Villatakista tulee ihan perusvillatakki ja siihen tulee ihanat kirppikseltä löytämäni vanhat turkoosit napit.

Löysin Priimasta myös langat siskon lapasia varten, olenhan lankaa etsinyt vasta puoli vuotta…

Jaa-a, nyt ajattelin mennä ostamaan ison pussin irtokarkkeja ja mennä kotiin märehtimään onnetonta tenttimenestystäni.

Tilastotieteen tentti on sitten tänään aamulla, yöllä ei tullut nukuttua kauheasti. Nyt lukeminen ei kuitenkaan enää auttaisi, siksi päivitän blogia. ;)

Viime päivinä on lähinnä tullut luettua tenttiin, mutta vihreä projekti on on pikkuhiljaa valmistumassa. En tiedä tuleeko tuosta mitään, kun en ole aikaisemmin tuollaista tehnyt. Eli hihattimessa tulee oikeastaan olemaan vain hihat ja takakappale. Neulon takakappaleen samaan aikaan kuin yhdistän hihoja siihen.

Nyt panikoimaan tentistä!;)

Eli vihdoin sain siipan ottamaan muutaman kuvan. Tässä esittelyssä vaaleanpunainen projekti ja eilen valmistunut mustanruskea hieman kellotettu perushame. Kannattaa huomioida, että villatakkia on käytetty ahkerasti kahden viikon ajan, eli se saattaa näyttää jo vähän venyneeltä ja vanuneelta.

Sydänten virkkaus jatkuu, niin myös vihreä hihatinprojekti. Hihattimessa ei olisi enää kauhean paljon tehtävää, jos vain saisi itsestään irti… Tilastotieteen tentti hermostuttaa, siihen pitäisi tänäänkin lukea.

Sain eilen käsiini Helsingin kirjamessujen ohjelman ja melkein hihkuin riemusta. Olen luultavammin menossa torstaina koko päiväksi nuuskimaan messujen antia ensiksi Sampsan ja sitten äidin kanssa. Äiti antoi minulle vapaalipunkin. Torstaina ohjelmassa on ainakin haastatteluja: Mia Heinimaata (on muuten siippani täti!;) ) haastatellaan hänen toimittamastaan neuvostoleluja käsittelevästä kirjasta, Nemin piirtäjää haastatellaan ja myös Juba Tuomolaa. Lisäksi messuilla on (kai) myös antikvariaattinen puoli. Jeejee, en malta odottaa!

Enpä mennytkään lukemaan tilastotieteen tenttii, huijasin! Luinpa siis muiden blogeja.

Kristel puhuu asiaa kaikenlaisista neulemaailman kummallisuuksista. Kannattaa lukaista! Taidan itse olla todellinen puritaani, koska olen samaa mieltä. Tosin olen puritaani myös muiden asioiden suhteen: en suostu ompelemaan muinaispuvun osia koneella, koska minusta se on huijaamista. VAIKKA vaatekappale olisi tarkoitettua esimerkiksi larppiin. EN vain voi tehdä sitä. Käsin ommellut saumat ovat sitä paitsi todella kauniita, kuin koristeita itsessään.

You Knit What -sivusto (Kristelin linkkaama) on myös hauska VAROITTAVA esimerkki.

Otankohan mä käsityöalan vähän liian tosissani?;) Henkinen ikäni käsitöiden parissa on varmaan yli 80-vuotta.

Tänään onnellisuutta aiheuttava tekijä oli se, että meiltä lähin kangaskauppa lopettaa ja siellä on iso laari nappeja, joita voi ostaa kilohintaan. Tuossa pussissa on valehtalematta useampi sata nappia ja pussi maksoi 3 euroa! Vaikka pussin sisältö vaikuttaa sekalaiselta, niin valitsin nappeja noin puoli tuntia. Minulla ei olekaan ennen ole ollut kattavaa nappivarastoa, ja jokaisen napin takia on täytynyt käydä kaupassa. Nyt voin vaikka leikkiä nappisotia noilla. ;)

Nappeja valitessani tuli mieleen kuinka lapsena leikin mummini nappivarastolla. Hänelle oli vuosikymmenien aikana kertynyt kiitettävä varasto kaikenlaisia nappeja, niitä oli useammassa eri laatikossa. Hienoimmat kultaisen väriset kantanapit olivat kuninkaallisia, isoin kuningas, pienemmät ja kauniimmat kuningattaria ja prinsessoja. Muistan, että joukossa oli muutamia todella kauniita nappeja, patinoituneita ja eriparia olevia kaunottaria. Hassua, kuinka muistot tulevat yhtäkkiä mieleen. ;)

Merihistorian luento käsitteli tänään meriarkeologiaa ja luento oli kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen. Luennoitsija osaa kertoa hauskasti ja elävästi. Lisää tällaisia luentoja. Nyt tilastotieteen kirjan pariin, hop!

Viikonloppu, varsinkin sunnuntait, ovat parasta aikaa tehdä vain omia juttuja. Tänään olen virkannut, katsonut telkkarista lääketieteen historiasta kertovan dokkarin, virkannut, katsonut dokkarin neardentalin ihmisistä ja virkannut, välillä kaavoittanut hametta, syönyt ja katsonut Gilmoren tytöt -sarjaa, virkannut ja seurannut dokkaria Ptolemaioisten hallituskaudella Egyptissä mereen uponneesta temppelistä.

Edellisestä ehkä huomaa, että olen tv:n orja ja rakastan dokumentteja. Rakastan myös Gilmoren tytöt -sarjaa, vaikka sen myönnänkin hieman häpeillen. Pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on kuitenkin täynnä nokkelanpokkelaa dialogia ja kummallisia ihmisiä. Sarjaa voisi kuvailla sanalla LÄMMINHENKINEN. Sana, jota minä ja siskoni suuresti inhoamme.

Olen ehkä tv:n orja, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että katsoessani telkkaria teen samalla käsitöitä. Helpot käsityöt ovat liian tylsiä tehtäväksi ilman mitään muita virikkeitä. ;) Eilen ja tänään olen virkannut sydämiä kahta laukkua varten. Olen laskeskellut, että yhteen laukkuun tarvitsee noin 40 sydäntä, eli urakkaa vielä on jäljellä.

Lisäksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin pienentää tekemättömien vaatteiden kasaa. Eli minulla on paljon vaatteita, jotka ovat olemassa vasta kankaana laatikoissa ja ideana pääni sisällä. ;) Tuossa seuraavassa kuvassa on pöydän kulmalla valmistumassa polvipituinen hame mustanruskeasta villakankaasta. Kuva on selkeä näyttö siitä, että tuleva kässänope osaa valita tilavan paikan tehdä käsitöitä ja pitää vielä työpöytänsä järjestyksessäkin. ;)

Kahteen tenttiin lukeminen edistyy aika hitaasti. Pitänee huomenillalla viimeistään ryhdistäytyä, ainakin tilastotieteen suhteen.

Ai niin, otsikko viittaa uusvanhaan herkkuuni, jonka olen löytänyt taas kerran. Näkkileivän päälle edam-juustoa, tomaattia, ripaus merisuolaa ja pippuria, niin makunautinto on valmis. Nautitaan teen tai kolajuoman kanssa, niin energiaa riittää pitkälle.

Eipä ole löytynyt talvipopoja, ei. Kaikki kokeilemani kengät tuntuvat isoilta, leveälestisiltä ja liian löysiltä jo nilkasta. Säären kohdalla kengänvarsi onkin sitten jo yli viisi senttiä liian löysä. Luontoäidillä tuntuu olevan kummallinen huumorintaju: En ole mitenkään hoikka naisihminen, vaan enemmän sellainen emäntä, pitkä ja muodokas. Jalkani ovat kuitenkin täysin eri paria kroppani kanssa, ne ovat hoikat ja sirot. Yritä siinä sitten löytää sopivia talvikenkiä, jotka eivät näyttäisi täysin naurettavilta ripakintuissani. Hohhoijaa…

No, toivottavasti talvi ei tule aivan heti. Tänään töihin lähtiessäni oli kyllä kivan pirteä ilma. Parhaimpia ovat aurinkoiset kuulaat syyspäivät, kuten tämä.

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, tuntuu kuin mitään en olisi ehtinyt tehdä. Tosin, olen järjestänyt lankavaraston ja tarvitsin siihen kolme uutta pahvilaatikkoa… Hieman pelottavaa. Lisäksi juuri ostin eilen Aholaidan loppuunmyynnistä Novitan virkkauslankaa, josta osa kyllä pääsee käyttöön kunhan tämä projekti pääseen vauhtiin:

Eli laukku olisi langoista, sangoista ja kankaasta tulossa. Jos omistatte Loop-d-loop kirjan, niin inspiraation sain “Paisley carpetbag” -laukusta, joka ohje on kirjassa sivulla 157. En kuitenkaan teen laukkua neulomalla, vaan virkkaamalla ja kuviotkaan eivät tuli olemaan paisley-kuvioita. Lankoina on puuvilla- ja sekoitelankoja, pääasiassa jämälankoja muista projekteista. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Myös vihreä projekti on koko ajan käynnissä, hihattimesta (nappasin mainion sanan Tikrulta ;) ) on valmiina nyt melkein kokonainen hihaosa. Toisesta hihasta on korinpohjaneulososa valmiina.

Tänään ilta tulee käytettyä tehokkaasti käsitöiden parissa, koska meille tulee lauma ihmisiä pelamaan tätä. Itse yritän pysyä poissa jaloista. ;)