Koska muutama kommentoija viime postauksen jälkeen yllytti, niin minäkin kerron nyt sitten itsestäni jotain. Tai lähinnä käsityöstä harrastuksena ja ammattina, ettei tämä ihan käsiin leviä. Itsestään on kiva puhua, olenhan itseni paras ystävä. Eli tämä on piiitkä postaus.
Synnyin 27 vuotta sitten Vantaalla diplomi-insinöörin ja kielenkääntäjän tyttäreksi. Käsillä tekemisen taito tulee kotoa. Äitini neuloo ja jo edesmennyt mummini ompelijan koulutuksen saaneena lähinnä ompeli. Isäni on kuvataiteellisesti lahjakas.
Olen aina ollut visuaalisesti suuntautunut ja harrastustani rohkaistiin ostamalla minulle piirustusvälineitä, taidekirjoja ja askartelutarvikkeita. Olen aina väkertänyt jotain, piirtänyt, maalannut ja askarrellut. Käsitöiden suhteen en ole ihmelapsi, opin (kai, minulla ei oikeasti ole mitään muistikuvaa) neulomaan vasta koulussa. Pienempänä muistan virkanneeni pitkiä ketjusilmukkaketjuja. Niitä oli tosiaan metritolkulla. Minulla on ollut aina vaikeuksia pysyä kohtuudessa.
Peruskouluaikana en loistanut muutenkaan käsityötaidoillani. Vapaa-ajalla tein tosin omia projektejani, väsäsin kaikenlaista, mutta käsityötunnit eivät olleet kovinkaan inspiroivia. Valitettavasti minulla ei ole lapsuuden käsityönäytteitä blogissani esiteltäväksi. Ensimmäiset sukat ja lapaset, jotka neuloin, olivat oranssit.
Peruskouluikäisenä kävin kuvataidekoulussa (jonne äidin piti minut väkipakolla ensimmäisellä kerralla raahata, minä kun suhtaudun uusiin asioihin aina epäluuloisesti) ja kielipainotteisesta peruskoulusta vaihdoin luontevasti Helsingin kuvataidelukioon. Tällöin olin ihan varma, että minusta tulee suuri tekstiilitaiteilija. No eipä tullut, ei.
Lukion jälkeen päädyin Pohjanmaalle sisustustekstiilisuunnittelijaksi opiskelemaan. Tuon koulutuksen paras puoli oli se, että sen aikana aikuistuin ja tajusin, ettei minusta ainakaan taiteilijaksi tai päätoimiseksi tekstiilisuunnittelijaksi ole.;)
AMK:n jälkeen mietiskelin vuoden duunarina ja ripustelin nälkäpalkalla verhoja muunmuassa helsinkiläisiin hotelleihin (olen läpikäynyt kaikki Hotelli Kämpin sviitit). Vuoden aikana kypsyi ajatus yliopistoon kässänopekoulutukseen hakeutumisesta. Olin varma, että pääsen opiskelemaan kässänopeksi ja niinpä pääsinkin. Isääni oli kuulemma hirvittänyt itsevarmuuteni, kun olin ilmoittanut meneväni (en pyrkiväni) käsityönopettajakoulutukseen. Tosiasiassa käsityöopettajakoulutukseen on varsin helppo päästä, kun noin 30 prosenttia hakijoista hyväksytään.
Yliopisto tuntuu kotoiselta paikalta, vaikka en kovin akateemisesti suuntautunut olekaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että miksi en lukion jälkeen tullut ajatelleeksi yliopistoa opiskeluvaihtoehtona ollenkaan. En osaa todellakaan sanoa, kukaan ei tullut kai kertoneeksi mitä kaikkea yliopistossa voi opiskella enkä itse osannut kysellä.
Miksi hain sitten käsityönopettajakoulutukseen? Halusin saada “oikean” ammatin, joka tukee aikaisempaa erikoisosaamistani. Peruskoulun opea minusta ei valitettavasti varmaan saa. Sen sijaan pidän aikuisopetuksesta. Opettaminen saattaa olla verissä: Äitini toimii nykyään lastentarhanopettajana ja sisareni on tanssinopettaja.
Unelma-ammattini ei kuitenkaan ole olla kässänope, vaan harrastava kotirouva.;) Tuo unelma ei kuitenkaan todennäköisesti toteudu, hyvänä kakkosena tulee nykyinen työni lankakaupan tätinä tai opettajan pesti esimerkiksi työväenopistossa. Tulevaisuudessa valmistuttuani haluaisin pysyvän kokopäiväisen työpaikan, mutta todennäköisesti tulot pitää raapia kasaan erilaisista lähteistä. Jos taas lotossa voitan, niin minulla on varastossa useita hyviä kannattamattomia liikeideoita. Voisin perustaa pitkille naisille tarkoitetun vaatekaupan, naisten antikvariaatin tai perinnekäsitöitä myyvän liikkeen.;)
Aina kun innostun jostain, uppoan siihen totaalisesti. Uusin neulontainnostukseni repesi käsiin viime vuoden toukokuussa, kun muutimme uuteen kotiin puolentunnin bussimatkan päähän keskustasta. Yhtäkkiä piti keksiä tekemistä bussimatkojen ajaksi. Ennen neulontainnostusta olin kiinnostunut käsinompelusta. Viime aikoina kirjonta on alkanut kiinnostaa…
En pidä valmiiden mallien toteuttamisesta, vaan luon mielelläni jotain ihan uutta. Lisäksi olen niin laiska, etten jaksa valmisohjeita edes lukea. En paljoa suunnittele, mutta yleensä tekemiseni onnistuvat “moukan tuurilla” tai hienommin sanottuna “hiljaisen tiedon” avulla.;)
Vielä yksitoista faktaa minusta:
- Minulla on siippa.
- Minulla on isosisko ja kaksi pikkuveljeä.
- Pidän melkein kaikesta ruuasta, mutta lakritsi ja janssoninkiusaus on nounou.
- Olen cola light -koukussa.
- Lempikirjailijani on tällä hetkellä Anna Gavalda.
- Lempimusiikkiani on tällä hetkellä Tenhi, Garmarna ja Gjallarhorn.
- Katson aivan liikaa televisiota, suosikkejani ovat luonto-ohjelmat ja englantilaiset poliisisarjat. Dr. House menee, koska siinä on Hugh Laurie.
- Rakastan erilaisia sukkia, Sock Dreams -sivusto on hyvä paikka fiilistellä.
- Niin ja se viini on sitten punkkua. Versus käy hyvin.
- Rakastan erilaisten listojen tekemistä.
- Kerään vanhoja valokuvia ja neulelehtiä, rintaneuloja, marmorikuulia, kauniita kiviä sekä keraamisia ja lasisia munia.
Ja bonuksena, koska tätäkin listaa haluaisin vain jatkaa:
Vaiettu historia kiinnostaa minua kovasti. Usein kyseessä on naisten historia, oli sitten kyseessä kuukautiset, prostituutio, köyhäinhuolto tai aviottomat lapset. Yhteiskuntajärjestelmästä saa paljon selville puhumattomien asioiden kautta.
Hih, jos tässä oli vähän egopönkitystä hetkeksi aikaa.;)
