Siirtokuvapaperin käyttö ei ole ihan vielä hallussa:

Tuntematon neiti vilkuttaa junan ikkunassa.

Harjoittelin sitkeästi ja kyllä tuo tekniikka pikkuhiljaa alkaa tuntua omalta. Siirtokuvapaperin mukana tulleet ohjeet ovat aika ylimalkaiset, reilu omatoiminen kokeilu taas aiheutti turhautumista. Hassua, kuinka jossain asioissa pinna on ihan käsittämättömän lyhyt.

Mieleni tekisi neuloa jotain todella värikästä. Harmillista, kun aurinko laskee jo niin varhain. En pysty tekemään värivalintoja ilman luonnonvaloa.

Keskiviikkona raahasin tiedekunnan kirjastosta kasan kirjoja, muun muassa kirjan naisten alushousujen historiasta Suomessa. Tutkimuksessa muisteltiin, kuinka vielä pitkälle 1900-luvulle naiset saattoivat virtsata seisaallaan, koska he eivät käyttäneet alushousuja tai he käyttivät housuja, joissa oli iso halkio jalkojen välissä. Tänään törmäsin sitten ihan samaan muisteluun Anna Amnellin blogissa (kohdassa “Mummot pissasivat seisaaltaan”). Myös siippani isä on muistellut samaa tapahtuneen vielä 1940-luvun alussa maalaispitäjässä.

Viikattuja naisten alushousuja Samaritaine -tavaratalon postimyyntiluettelosta vuodelta 1911:

Tätä taustaa vasten mummon valtavan väljät ja polviin ulottuvat alushousut eivät tunnu lainkaan hassuilta. Taas kerran minua kummastuttaa, kuinka ohut kulttuurikerros onkaan: Asia, jota me pidämme itsestäänselvyytenä onkin ollut itsestäänselvyys vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Vielä 1900-luvun alussa maatalousyhteisössä alushousuja saatettiin pitää paheellisena, häpeiltävänä ja tai vähintään epämukavana vaatekappaleena. Naisia, jotka käyttivät alushousuja, pidettiin löyhämoraalisina ja heistä juoruiltiin. Eli isoäitieni äideille eivät alushousut olleet selviö; ensimmäiset housut saatettiin tehdä vasta kansakoulussa ja niitä käytettiin vasta pakon edessä.

Toinen asia, jota Suomessa ei juuri ole tutkittu, ovat kuukautissuojat. Olen ymmärtänyt, että korkeimmissa yhteiskuntaluokissa on kuukautissiteitä ja -vöitä käytetty vuosisatojen ajan, mutta miten on toimittu agraariyhteisössä? Ei kai hankalasti puhdistettavia vaatteita ole sotkettu kuukautisvereen? Tutkimuksiakin olen aiheesta yrittänyt hakea, mutta laihoin tuloksin. Osaisiko joku valaista minua tässä asiassa?

Lukemista:

Heikinmäki, Maija-Liisa. 1967. Mitä hameiden alla. Naisten alushousujen käyttööntulo Suomessa. Helsinki: SKS.

Delaney, Janice. 1988. The curse: A cultural history of menstruation. University of Illinois Press.

Ja väriterapiaa:

Varsin omituista, että tällä hetkellä stressiä ei aiheuta työasiat taikka opiskelu, vaan käsityöt, joiden PITÄISI olla melko vapaaehtoista kivaa. Vuodenvaihteen juhla lähestyy kuitenkin kovaa vauhtia ja sitä ennen olisi paras saada aikaiseksi pari asukokonaisuutta ja useita muitakin projekteja on kesken.

Tällä hetkellä kriittiset työt:

1. Siipan roomalainen tunika
2. Siipan varvassukat
3. Oma kekri-vaatekerta (kengät on valittu ja Regina tulee seuraksi, mutta muuten asukokonaisuus on mysteeri kantajalleenkin). Havittelin käsinommeltua 1700-luvun korsettia ja alusmekkoa, mutta tajusin, etten ole sentään NIIN hullu, että alan niitä nyt kiireessä väkertämään.
4. Kolmiohuivi itselleni juhlallisille syntymäpäiville (kun mikään jo olemassa oleva huivi ei sovi tämän ihanuuden kanssa).
5. Kaikki hyshys -projektit

Syksyn ensimmäinen flunssa varoitteli itsestään jo keskiviikkona ja nyt ääneni on seksikäs viskibasso. Onneksi voi pysyä kotona potemassa. Taidankin seuraavaksi mennä nokosille. Onhan tässä jo kaksi tuntia oltu hereillä.

Mohairsekoitteesta valmistui Menninkäishuivi, jonka avulla voi hävitä ruskan keskelle:

Lankaa meni 95 grammaa (virkkuukoukku nro5).

Kuvat perjantaiaamulta omalta pihalta (22.9.2006 klo 7.31):

Syksy tuo alaville maille sumun ja usvan. Viime yönä kotiin vaeltaessamme lähiniityt olivat maidonvalkean sumun peitossa, se kieppui hiljalleen katuvalojen loisteessa. Usvaa oli vain lähellä maata, kirkas tähtitaivas näkyi kauniisti.Voi kun Suomen talvi tarkoittaisi tällaista säätä, ei lunta ja loskaa. Voi kun Suomessa voisi kulkea pikkukengissä vuoden ympäri!

Eilen olimme tupaantuliaisissa ihanassa asunnossa Helsinginkadulla. Minuun iski taas asuntokärpänen. Vanhojen talojen huonekorkeus ja valoisuus miellyttää. Asunto oli muutenkin aivan vastakohta omalle kodillemme: Se oli tilava, valoisa, vaalea, sisustus oli lähes minimalistinen, mutta tyylikäs. Missään ei pyörinyt koriste-esineitä tai muita turhia tavaroita.

Pohdimme siipan kanssa (taas kerran) kuinka kätevää olisi, jos nurkat eivät olisi täynnä tavaraa. Olemme kuitenkin keräilijöitä ja jo kirjat vievät suuren osan asunnostamme. En myöskään usko, että osaisi luopua niin marmorikuula-, kivi-, peltipurkki- kuin valokuvakokoelmistanikaan. Lankaa ja kankaita ei tosin tarvitsisi olla aina niin paljon esillä.;)

Teen jotain itselleni epätavallista:

Eli tekeillä on kolmiohuivi pätkärääkätystä mohairista virkkaamalla. Huivista on kuitenkin tulossa mielestäni kaunis.

Siipan roomalaisen tunikan koristenauhaakin olen aloitellut. Tiedän, tiedän pirta on liian leveä nauhan tekoon, mutta kun ei ole kapeampaakaan. Nauhaa pitäisi saada aikaiseksi 5,5 metriä. Puolet on jo tehty.

Sokerina pohjalla: Voitin Juulin arvonnassa viime viikolla merinovillahuopaa. Eilen löysin paketin postilaatikostani ja pinkistä silkkipaperista löytyi pehmeä merinovillalevy, jossa on kahdenlaisia sävyjä. Toinen pääty on vihreäsinisävyinen ja toinen vihreäpunasävyinen. Kiitos Juuli! En tiedä vielä mitä tuosta syntyy, mutta enköhän jotain keksi.;)

EDIT:

Uusi kuunteluvinkki: Saksalainen Itämeri -sarja on kuunneltavissa uusimpaan jaksoon saakka YLEn sivuilla.

Tuli myös mieleen, että onko kukaan kokeillut Dylonin pesukoneväreillä värjäämistä kattilassa? Onnistuukohan se?

Äiti sai tänään synttärilahjaksi rannekkeet ja polvenlämmittimen kipeää polvea varten:

Polvenlämmitin on kaksinkertaista Dropsin Alpacaa. Kaksinkertainen Alpaca on mukavan pehmeää ja joutuisaa neuloa nro 4:n puikoilla.

Rannekkeet on tehty jämälangoista, materiaalina villa ja mohairsekoite. Rannekkeet sopivat yhteen vaikka äitienpäivälahjaksi antamani petroolinvärisen Liisan lilja -huivin kanssa.

Get Knittedin paketti tuli keskiviikkona ja siinä ale-lankoja, glitteriä ja mohairia. Iih! Tuosta ruskeakuparisesta glitterlangasta haluaisin juhlatopin, mutta katsotaan nyt.

Olemme Särmän kanssa huono parivaljakko ostoksilla, yllytämme toisiamme ostomaan. Eilen kävimme tutkimusmatkalla Neuletikissä Tapiolassa ja päädyin ostamaan poistolankoja. Tosin ostamilleni langoille löytyi heti käyttöä. Yhdet lapaset ovat jo kuivumassa huovutuksen jäljiltä.

Seuraava kappale kannattaa ohittaa, jos ei halua lukea teini-ihkuilua:

Olin aivan onnessani, kun tajusin eilen, että YouTubesta löytyy vaikka millä mitalla 90-luvun lopun musiikkivideoita. Ilta meni ihkuilun merkeissä, kun löysin vaikka mitä helmiä. Nine Inch Nailsin The Perfect Drug-videota en ole nähnyt vuoden 1999 jälkeen. Näin välihuomautuksena mainittakoon, että voisin ottaa Trent Reznorin vuodelta 1999 pulloon ja ihailla. Aah, mikä nenä, täydellinen mies! Type O Negativeakin (Peter Steelekin olisi kiva saada pulloon…) löytyy kiitettävästi, esimerkiksi Black Number One ja My Girlfriends Girlfriend. Ei haittaa, vaikka minulla on nuo videot dvd:lläkin.;)

Muita elämyksiä:

• Veruca Salt, yksi 90-luvun puolivälin suosikkivideoistani
• T.Rex, ihanaa glamrockia 70-luvulta
• Roudasta rospuuttoon, “Minä olen syönyt sen piirakan!” Suomalaisten sketsiviihdettä parhaimmillaan.

YouTubesta elokuvaelämyksiin, olimme torstaina siipan kanssa eilen arkistossa katsomassa Contes immoraux -elokuvaa. Siippa kertookin kaiken elokuvasta Egosentrifugissaan. Ei paljon naurata, kun kaksituntinen kuluu lähinnä runottomasti kuvattua ihmislihaa katsellessa. Onneksi tänään on luvassa Totoro, jonka TIETÄÄ olevan hyvä.

Ensimmäinen puuvillainen neuletakkini on nyt valmis. Kuvat on otettu auringonlaskun aikaan, värit ovat siis aika oranssit. Oikeasti takin väri on kaunis suklaanruskea.

Edestä …

…ja takaa:

Valitettavasti en ehtinyt ottaa lähikuvia takista, ennen kuin oli jo liian pimeää. Takin kanssa esiintyy raidallinen pellavahame, jonka sain valmiiksi jo aikapäiviä sitten, mutta kuvaaminen on jäänyt.

Takin tekeminen tuntui kestävän ja kestävän, mutta toisaalta olen samanaikaisesti tehnyt yli kymmenen paria lapasia, kuudet rannekkeet ja siskolle palmikkopipon ja -huivin. Välillä takki oli pari viikkoa jäähyllä, koska luulin langan loppuvan kesken. Mutta ehei, eihän se kesken loppunut, jäljelle jäi vielä viisi metriä lankaa.

Neuletakkiin olen todella tyytyväinen. Etukäteen hermostutti, että miten saan puuvillalangasta kauniisti istuvan takin. Siinä kuitenkin ihmeekseni onnistuin ja valmis takki muistuttaa jopa luonnosta. Neulosmalli on Neulojan käsikirjassa sivulla 81. Elokuun postauksessani on kuva mallitilkusta. Ainaoikein-neulosta oleva nappilista on vahvistettu virkkaamalla. Napit ovat helmiäistä, mutta “väärä puoli päälle päin”. Kokeilin nappeja myös kiiltävä puoli päälle päin, mutta napit olivat silloin liian huomiota herättävät. Nyt ne ovat mukavan maanläheiset.

Italiasta ostamaani ihanan pehmeää ja kiiltävää Sesian Windsurf-lankaa meni vajaat 600 grammaa. Puikkoina oli nro 4:n pyörö-Addit.

Nyt uusien projektien kimppuun!

Hemmetti, haluaisin täydellisen pepun tätä varten! Ehkä teen vähän enemmän omille muodoilleni sopivan alaspäin levenevän, en kapenevan, neulehameen. Noita nyörityksiä voisi kyllä hyödyntää…

Uudessa Knittyssä innostaa myös Serrano-jakku kivan kiinnityksen ja pitsikuvion ansiosta. Miinus-puoli taas on Knittyn sivuilla välkkyvät Knit Picksin mainokset. Minäkin haluan über-halpaa lankaa. On suorastaan rikollista, etteivät he toimita Suomeen. Ihan kun minä nyt lisää lankaa tarvitsisin.;)