Kuten olen jo hokenut, messuilla oli todella kivaa, ihmisiä oli suhtkoht paljon, varsinkin viikonloppuna ja eilen. Muut myyjät olivat mukavia, tunnelma messuilla oli leppoisa ja kiireetön. Messuilla vierailleet vanhemmat rouvat olivat aivan onnessaan, kun näkivät nuoren naisen neulovan lapasia katsomatta puikkoihin. :)

Olen ennenkin ollut erilaisilla messuilla myymässä, mutta en omia tuotteitani. On todella mukavaa myydä omia töitään, joista on ylpeä. Lisäksi on kiva huomata, että muutkin ihastuvat tuotteisiini.

Messumenestys oli hyvä, ylitti kaikki uskaliaimmatkin toiveeni. Osa tuotteista loppui kesken! Nyt on loppukevään Kroatian matka rahoitettu. Käsitöistä voi tosiaan saada leivän lisää, vaikkei sillä ihan eläisikään. Uusia tuotteita on jo mielessä, näillä näkymin minut ja siskoni löytää taas messuilta ensi vuonna, jos ei mitään ihmeempiä tapahdu.

Omituisuuksia:

1. Moni ihminen luki tuotelapuistani “Mielitietty”. Onhan se melkein sama kuin “Mielitty”. Hyvä, ettei sanasta saa väännettyä mitään rumaa.
2. Muutama ihminen kysyi, että neulonko itse tuotteeni minun juuri neuloessani lapasta.:)

Messuilla olivat myymässä myös Juuli ja Angorinan Catarina. Nämä kaksi ovat syyllisiä lankalakkoni loppumiseen. En voinut vastustaa Juulin käsin kehräämää merinoa ja Angorinan koirankarvalankaa. Nyt mörökölli taitaa viedä minut…

Lankojen värit ovat luonnossa paljon kauniimpia kuin kuvassa:

Ja nyt lupaan ja vannon, että messujuttuja ei täällä kuulla vähään aikaan.