Fiilistelen nyt Tallinnan matkaraportilla oikein kunnolla, kun en oikein tiedä milloin seuraavan kerran mihinkään lomalle pääsen.

Söin kolmen päivän aikana ruokaa ehkä viikon tarpeiksi ja täytyy myöntää, että Viru Valge Coolereitakin tuli nautittua useampia. Viru Valgelle kyllä risuja siitä, että he ovat minulta lupaa kysymättä lopettaneet raparperi-Coolerin, tai ainakaan sitä ei mistään löytynyt. Tosin vadelman ja limen makuinen Cooler on myös hyvin raikas.

Mahtavin uusi ruokapaikkatuttavuus Tallinnassa oli pikaruokala 6 Pelmeeni, jossa saa itse valikoida erilaisia pelmeneitä ja lisukkeita kulhoon. Pelmenit ja lisukkeet maksavat 10 kroonia/100g (nettisivuilla tosin hinta 12kr). 6 Pelmeenin pelmenivalikoima on hyvä ja sisustus hauska. Ihmissuhde tosin valisti, että ennen paikassa oli posliinilautaset, nyt pelmenikipot olivat styroksia. Jos pitää pelmeneistä ja kaipaa pikaista ja edullista evästä, niin suosittelen lämpimästi!

Kävimme myös rakkaissa suklaakahviloissani, Kehrwieder Chocolaterie ja Pierre Chocolaterie ovat aina yhtä ihania ja kotoisia paikkoja. Voikohan suklaakonvehteihin ikinä kyllästyä?

Pierre Cholaterien hämyisässä tunnelmassa, lautasella on chilisuklaata:

Yksi uusista käyntikohteista oli Keskustori, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Mielenkiintoinen paikka, ei mikään pittoreski turistikohde vaan tavallinen kansatori, josta saa vaikka mitä ruuasta talvikenkiin. Ulkotorilla bongasin esimerkiksi edullisia emaliastioita, sisällä hallissa alakerrassa kaupattiin tuoreita ruokatuotteita ja ylhäällä muunmuassa vaatteita. Tosin pidän edelleen Jaama-toria (torin virallinen sivu) hauskempana vierailukohteena.

Vietimme aikaa myös Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupassa. Löysin uuden kihnulaisia perinteisiä sormikas- ja lapasmalleja käsittelevän kirjan Kihnu Roosi kindakirjad. Kirjan kaikki mallit ovat ymmärtääkseni Roosali Karjamin (synt. 1935, kuva kirjan kannessa) talteen merkitsemiä.

Löysin myös hyvin kuluneen kappaleen Dress in Ireland -kirjaa, jonka hinta oli alennettuna 99 kroonia. Irlantilaista vaatetusta pronssikaudelta 1900-luvun alkuun käsittelevä kirja tarttui mukaan heti mukaan.

Edellämainittujen juttujen lisäksi ostin itselleni tuliaisiksi muutaman vanhan posliinilautasen. En voi sille mitään, mutta olen jotenkin heikkona oranssikuviollisiin posliiniastioihin.

Kolmen päivän aikana matkatyöksi mukaan ottamani alpakkahuivi edistyi alle puolentoista kerän verran eli matkalla oli paljon muutakin tekemistä kuin neuloa. Malli selkeytyi laivamatkalla Tallinnaan päin: kolmiohuivin sijasta valmistumassa on suorakaiteenmuotoinen huivi.

Kolme päivää Tallinnassa voi käyttää niin helposti vain fiilistelyyn. Emme juuri muuta tehneet kuin istuskelimme kahviloissa ja ruokapaikoissa, kävimme kirjakaupoissa ja ajoimme ratikalla sinnetänne. Toivoisin, että ensi kesänä olisi myös mahdollisuus lähteä muutaksi päiväksi Tallinnaan. Kesällä se kun on aivan eri kaupunki kuin talvella.