Garderoobi kierrättäen

Olen harkinnut viime viikosta asti Tosikon inspiroimana ostolakkoa: en saa ostaa loppuvuonna 2008 uusia vaatteita, lankaa tai kankaita, vaan minun pitäisi tehdä tarvitsemani vaatteet itse. Tosikon suunnittelema kaikkia tavaroita koskeva ostolakko on tosin radikaalimpi, minä saan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen.

Uskon, että minun on hankalampaa sortua vaateostoksille, kun kirjoitan ostolakosta blogiini, vaikka ylimääräistä rahaa tai ostovaatteiden “muka-tarvetta” jossain vaiheessa ilmestyisikin.

Jos joku kokee, että haaste olisi myös heille tervetullut, niin tervetuloa mukaan. Projekti kulkee nimellä Garderoobi kierrättäen

.

Mari pohti viime viikolla blogissaan, kuinka ihmiset turhaan heittävät käyttökelpoisia tavaroita roskiin. Kannattaa lukea myös kommentit. Nykyään kierrättäminen ei saisi olla muotia, vaan enemmänkin elämäntapa. Käyttökelpoista tavaraa ei todellakaan kannata heittää pois. Jos ei kirpparille itse jaksa myymään lähteä, voi tavarat lahjoittaa esimerkiksi kierrätyskeskuksiin tai hyväntekeväisyyskirpputoreille. Myös päiväkodit ja koulut ottavat usein mielellään vastaan esimerkiksi askarteluun sopivia materiaaleja. Ja jos jollakulla sattuu olemaan vanhoja tarpeettomia käsityötarvikkeita kaapeissaan, niin minäkin otan mielelläni niitä vastaan.:)

Continue Reading

Mekkoloita

Leningin yläosasta tuli hieman löysä, mutta tuoreen rouvan laittamia hääruokia maistellessani kiitin onneani, että yläosa ei ollut aivan vartalonmukainen.

En ehtinyt/jaksanut tehdä tyllihametta helmaa kohottamaan, mutta kuvia katsellessani huomaan, että tyllihame olisi kohottanut helmaosaa kauniisti. Hameosan kiilat on leikattu lankasuoraan ja helman ympärys on noin 340 senttimetriä.

Puvun koristeeksi tein uudenlaisen rintarossin, jossa komeilee Lassie ja sekalainen seurakunta hopeanvärisiä nappeja.

Kengät eivät hanganneet, eivätkä painaneet, otin ne jaloista vasta kun piti mennä tanssilattialle joraamaan.

Huomasin, että hyvää kuvaa huivista ei tullut otettua ollenkaan. Korjannen asian lähipäivinä.

Continue Reading

Turistilan häähumua

Eli lauantaina Kinnusen neiti sai Guméniuksensa ja nyt (ainakin minun mielestäni) kulkee nimellä Gumenska.

Matka Savoon oli rattoisa ja pippalot mitä mainioimmat. Morsian oli upea Belle Modesten puvussa ja sulhanen tuntui ottavan tilaisuuden varsin rennosti. Ruoka oli herkullista, juomat eivät loppuneet kesken, vaikka kuinka tein parhaani, hääbändi osasi asiansa ja tissit olivat taas puheenaiheena, kuten Mari jo mainitsikin. Eli kaikki hyvien juhlien ainekset olivat koossa.

Hääpäivän aamuna paistoi aurinko ja muutenkin sää suosi: onnensade tuli vasta hääväen ehdittyä sisälle hääpaikkaan.

Hääparia juhlistettiin myös modernilla hedelmällisyysriitillä, ilmapalloja päästettiin ilmaan satamäärin. Tosin minä keksin tuon tarkoituksen ilmapallojen vapauttamiselle, ei hääpari. Ymmärtääkseni perheenlisäys on kuitenkin haaveissa.:)

Tanssia ja juhlintaa jatkui ainakin kello kolmeen yöllä. Sen jälkeen oli hyvä mennä kuuman suihkun kautta nukkumaan. Kiitosta vain rouva Guméniuksen (o.s. Kinnunen) vanhemmille vieraanvaraisesta majoituksesta!

Continue Reading

Savoon!

Leninki ja pitsinen mohairhuivi tulivat ajoissa valmiiksi. Kerrankin!

Uskoisin hääparin tuntien, että huomenna on tiedossa vuoden bileet. Olen varautunut yhdeksän sentin koroilla seisoskeluun hankkimalla geelityynyt kenkiin ja hoitamalla muutenkin kintut kuntoon. Voin muuten suositella Freemanin jalkavoidetta, se on edullista ja tuoksuu lähinnä marjaiselle.

Jalkoja hoitaessani tuli taas kerran mieleen, että miksi monilla miehillä jalkapohjat ovat pehmeät kuin vauvan pylly? Minulla jalkapohjissa sen sijaan on vaikka minkälaista kovettumaa, vaikka kuinka huolellisesti jalkapohjiani hoitaisin. Ei ole reilua.

Puvusta, huivista ja paljon muustakin kuvia, kunhan Pohjois-Savosta kotiin palajan. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Continue Reading

Oi kesä!

Eilen oli ihanaa palata kotiin tuoksuen auringolta ja aurinkorasvalta. Viikonloppuna tuli oltua paljon ulkona, hankittua rusketusraidat, hymisteltyä tyytyväisenä ja neulottua huivia. Hellekausi saisi minun puolestani jatkua vaikka kuinka pitkään.

Pääsin huivia neuloessani kokeilemaan ensimmäistä kertaa Addin pitsineulontaan tarkoitettuja pyöröpuikkoja. Ja kyllähän ne toimivat, tosin ohuen mohairin (25g/250m) neulominen on onnistunut mielestäni yhtä helposti myös tavallisilla pyöröpuikko-Addeilla. Puikkojen kärkien terävyys ei radikaalisti muuta tai helpota pitsineuloksen neulomista.

Aloitin pitsihuivin neulomisen lauantaiaamuna ja tilanne näyttää varsin valoisalta: luultavammin saan huivin valmiiksi ensi viikonlopun häihin. Vihreän mekon seuraksi tulee siis punainen huivi ja syntisen punaiset korkkarit. Tosin jos helteet jatkuvat, huivia tarvitsee lämmikkeeksi vasta myöhään illalla.

Olen parin viime viikon aikana myös värjännyt lapasia, pidän tuosta värikavalkaadista ainakin itse kovasti!

Continue Reading

Vaatesuunnittelua

Maisteritar kiittää kaikkia onnitteluista!

Nyt maisterittarella on huolia: Turistilan häät lähestyvät käsittämättömällä vauhdilla. Pukuasialle olisi voinut tehdä jotain jo aikaisemminkin, mutta aikaansaavana ihmisenä lähdin etsimään kangasta leninkiin vasta tällä viikolla. Koska budjettini on tällä hetkellä hyvin rajallinen, suuntasin suoraan UFFille ja Kierrätyskeskukseen.

Kierrätyskeskuksessa hykertelin onnesta, kun löysin ilmaishuoneesta 4,5 metriä puuvillaista kaunista oliivinvihreää pallokangasta. En olisi voinut löytää parempaa kangasta ja nyt sain sen vielä ilmaiseksi!

Kankaasta tullee tällainen mekko:

Ainoa pohdittava asia on, ovatko hameosan kiilapalat leikattu lankasuoraan vai täysvinoon. Olisiko jollain ehdotuksia ja hyviä perusteluja? Helmaa kohottamaan tulee tyllihame.

Iso-Roban UFFilta löysin Marjatta Metsovaaran suunnittelemaan raitakangasta noin 1,5 metriä. Paksusta puuvillasatiinisesta kankaasta jouduin maksamaan 6 euroa, mutta kangas on mielestäni upeaa ja tiesin heti, millaisen hameen olen siitä tekemässä.

Hame on kellotettu ja siihen tulee reippaat taskut:

Tosin kaavoittaminen saa jäädä toiseen päivään, nyt lähden kirpparille, jäätelölle ja sitten töihin!

Continue Reading

Viime aikoina saavutettua

Maisterinpaperitkin sitten mätkähtivät postiluukusta eteisen lattialle. Olen yrittänyt saada tuttuja ihmisiä kutsumaan minua nimellä Maisteri Urmas tai Maisteritar, mutta kaikki tuntuvat suhtautuvan pyyntööni kummallisen nihkeästi. Tosin vanhempani lähettivät Italiasta maisterille osoitetun postikortin.

Nyt pitäisi siis keksiä, että mitä sitä alkaisi aikuisena ja isona tehdä. Siinä riittääkin pohdittavaa. Tänään on ainakin tiedossa hiustenvärjäystä ja sään salliessa luultavammin myös grillausta.

Heinäkuun alussa aloittamani peittopalojen virkkaus on nyt vauvanpeittovaiheessa. Uusia kuusikulmioita tulee pikkuhiljaa, kohta tosin täytyy hankkia lisää lankaa, jos peitosta isompaa mielin.

Löysin kirpparilta (taas vaihteeksi) kivoja nappeja, joistaen tosin luultavasti raaski useimpia edes käyttää. Pidän todella paljon kuviollisista napeista, mutta niitä löytää harmittavan harvoin.

Continue Reading

Harhailua

Kuvittelin, että keskittymiskykyni palautuisi gradustressin kadottua. Olin väärässä. Nykyään pompin asiasta toiseen, en osaa keskittyä tai olla paikallani. Yllättäen mikään ei etene, kun vain haahuilee. Kaikki aloitetut käsityöprojektit pitäisi inventoida, en todellakaan enää muista montako neulepaitaa, -takkia, -sukkaa tai pitsihuivia minulla on kesken. Puhumattakaan kaikista ompeluprojekteista, jotka kaiken lisäksi valmistuisivat nopeasti, jos niihin vain tarttuisi. Niinpä niin, jos

ja pitäisi

. Tästä kaikesta huolimatta aloitin taas yhden uuden projektin.

Paksusta Pirkkalangasta on syntymässä kuusikulmaisia tilkkuja Erika Knightin Koukussa virkkaukseen -kirjan (Essential Crochet) inspiroimana. Saa nähdä syntyykö kuusikulmioita ikinä enempää kuin vauvanpeitollinen, lähipiiriin ei ainakaan ole lähiaikoina jälkikasvua ilmestymässä. Ehkä siskon kissat tarvitsisivat itselleen torkkupeiton, jota retuuttaa ympäri asuntoa?

En ole ihan vakuuttunut peittotilkkujen värivalikoimasta, mutta lähinnä olen kuluttanut jämälankoja pois. Katsotaan, miten projekti edistyy.

Kuvat on otettu uudessa lempipaikassani: noin kahdessa minuutissa kotioveltani kävelee Puu-Vallilan puolelle. Alueen keskellä sijaitsevat silokalliot ovat ihan paras paikka viettää aikaa, kun mukaansa ottaa viltin, käsityön, lukemista ja evästä. Hyvä seurakaan ei ole pahitteeksi.

Kuunteluvinkki:

Uusimmassa Aristoteleen kantapää -ohjelmassa keskustellaan käsityötermeistä.

Continue Reading

Meemiä kaksin kappalein

Suden tulevat -blogin Sirenillä oli mielenkiintoinen meemi (jonka muuten oli aloittanut Alcinoe, mutten silloin meemiä napannut).

Mikä elokuvakohtaus voisi kuvata minua ja kokemuksiani?

Hassua on, että lähiviikkoina mielessä on pyörinyt usein Orlando-elokuvasta labyrinttikohtaus. Se on ehkä vähän dramaattinen, mutta niin olen varmaan minäkin (tai sitten en). Valitettavasti kohtaus ei avaudu, jos ei ole nähnyt koko elokuvaa. Suosittelen elokuvaa ja sen soundtrackia lämpimästi, kummatkin ovat upeita, varsinkin jos tällainen äänimaisema iskee.

Hurmaavan itsemurhan Brim taas meemittää seuraavalla tavalla:

Jos saisitte valita mitkä tahansa kasvot, niin kenen kasvot valitsisitte?

Ensimmäinen vastaus on tietysti omat kasvoni. Pidän itseriittoisuudessani perussuomalaisesta naamastani, vihreistä silmistä ja tummista kulmista, hymykuopista, isosta nenästä ja suusta. Tosin nenän vieressä oleva valtava finni voisi kadota jonnekin vaikka ihan heti.

Toinen valintani:

Voisin haluta näyttää Cate Blanchettilta, jumalaisen kauniilta näyttelijättäreltä, joka kuulemma hoitaa finninsä hammastahnalla. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla.

Continue Reading

Väri, jossa ei ole mitään

Project Spectrum on jäänyt vähän vähälle, mutta nyt olen innostunut tekemään ilmavia valkoisia juttuja. Nappikermakakku -rosseja syntyy jälleen!

Juhannusaattoa varten tein tavallista isomman nappikermakakun hiuskoristeeksi. Se sopi kaunisti yhteen valkoisen mekon kanssa. Tosin sain kuulla moitteen, että koristeena napeilta viedään niiden funktio, todellinen käyttötarkoitus. Toivon kuitenkin, etteivät nappi-parat joudu nappikermakakuissa hirveään eksistentiaaliseen kriisiin, vaan ovat mielissään uudesta yllättävästä tehtävästään.

Valkoinen on väri, johon suhtaudun varauksella. Se on varsin kaunis ja tyylikäs väri, joka sisustuksessa se tekee tiloista rauhallisia ja valoisia. Toisaalta vaatetuksessa valkoinen on hankala ja epäkäytännöllinen väri, koska kuulun siihen huolettoman huolimattomaan joukkoon, joka onnistuu mystisesti likaamaan vaatteensa ennen kuin ehtii edes kotiovesta ulos. Siksi minulta ei vaatekaapista löydykään kuin muutama valkoinen vaatekappale. Valkoiset vaatteet ovat kauniita, mutta niiden kanssa ei voi rymytä, nojailla tai istuskella nurmikolla.

Valkoisella värillä on vahva symboliarvo: länsimaisen kulttuurin parissa sitä pidetään puhtauden ja viattomuuden värinä. Osassa Aasian maita valkoinen taas on surun ja epäonnen väri. Minusta on hyvin erikoista, että länsimaissa valkoinen pitää edelleen pintansa morsiamen puvun värinä. Ajatus valkoisesta hääpuvusta on minulle niin vieras, että olen jo useamman kerran yllättänyt itseni suunnittelemasta pukeutuvani tänä kesänä ystävättäreni häihin valkoiseen leninkiin. Hetken päästä aina tajuan, että ai niin, valkoinen on häissä yksinoikeudella morsiamen väri.

Valkoinen sydän on äidinäidiltä saadun mallin mukaan tehty. Pitsisydämien virkkaaminen on addiktoivaa.

Continue Reading