Osaisiko kukaan auttaa? Eli inhoamani tekstinkäsittelyohjelma Word on taas päättänyt heittäytyä hankalaksi. Varsin kiva, kun olisi muutakin tekemistä, kun venkslata taiton kanssa. Eli dokumentissa on yhteensä 95 sivua. Sivunumerointi jatkuu mallikkaasti sivulle 47, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain varsin kummallista: sivunumerointi jatkuu 1,1,2,3,1, jne. Mitenköhän sivunumerot saisi jatkumaan nätisti? Kaunis kiitos, jos joku keksii ratkaisun. Ja tiedän, Microsoft on syvältä, sitä ei tarvitse mainita.
Tykään tykään
Deine Lakaien, musiikkia parhaimmillaan:
Ai niin, ja voisin ottaa tuon Veljanovin pulloon. Näin naiset vain miehiä esineellistävät.
G ei ole over and done
, mutta keskeiset osat on nyt tehty. Ainakin toivottavasti analysoin itse asiaa enkä asian vierestä.
Googleko tänne toi?
Koska kaikki muutkin kertovat millä hakusanoilla heidän blogiinsa on päädytty, niin minäkin perässä. Siveänä naisihmisenä jätin huomioimatta ilmiselvät pornohaut.
helsinki iskupaikka 40
Top 40 iskupaikat vai iskupaikat 40-vuotiaille? Jaa-a, ikinä en ole ketään mistään iskenyt.
kaksi yhden hinnalla (sormukset)
Tuota miestä kannattaa välttää, säästää jo sormuksissa.
keskiaikaisten askartelujen kuvat
En kutsuisi puhdetöitä askarteluksi-paskarteluksi.
kuukautissuojien historia
Annukka Solhmanin loistava gradu auttaa tässä asiassa.
nainen polttaa tupakkaa saumasukat jalassa
Saumasukkia löytyy, tupakkaa ei.
naisen iskeminen junassa
Olisiko kyseessä lähijuna vai kaukojuna? Lähijunassa tulee vähän kiire.
naturismi kuvia
Ei löydy naturismia täältä ei. Kesällä kannattaa mennä Pihlikseen.
norjalaisten pukeutuminen
Eiköhän se normaalein varustus ole villapaita ja sarvikypärä.
normaalipainoinen nainen
No täältä löytyy! Painoindeksi näyttää olevan tällä hetkellä 21,4.
omat kuvat paras aistikas
Hämmentävää tajunnanvirtaa.
porque te vas
Kappaleen laulaja on Jeanette. Porque te vas on ihana kipale elokuvasta Korppi sylissä.
seksikäs alusasu pdf
Että ihan pdf?
talouskoulu turku kokemus
Onko Turussa talouskoulua? Onko talouskouluja edes enää olemassa?
tyttöily rinnat
Nyt ollaan tyttöilyn ytimessä. Rinnoistahan se tyttöily lähtee.
vyötärö tiukka vyö vyö nainen
Vielä hämmentävämpää tajunnanvirtaa.
***
Ja sitten vielä linkkivinkkinä siipan kirjoitus väittelytaidoista netissä. Tutustumisen arvoinen ainakin kaikille anonilleille.
Pikkutöitä
Viime aikoina opiskelu on antanut ihan tarpeeksi jännitystä. Siksi neuleet ovat tällaisia pikkutöitä. Tein perusranteenlämmittimet Juulin kehräämästä merinolangasta ja paksusta Pirkkalangasta.
Koska digidigi on edelleen hankkimatta, tv:n katselu loppui sitten viikonloppuna. Ajattelin viettää telkkarittoman kuukauden ja katsoa sitten josko sitä taikalaatikkoa tarvitsee ollenkaan. Eihän sieltä oikeasti kauheasti mitään tule, vaikka sitä taustalla auki usein pidänkin. Ehkä pitää ruveta kyldyyri-ihmiseksi ja alkaa kuunnella enemmän musiikkia ja äänikirjoja. Tai ehkä jopa lähteä pois kotoa jonnekin harrastamaan.
Viime viikolla katsomalla katsoin yhden ohjelman, vanhan suomileffan Kaikki rakastavat. Elokuva oli vielä viihdyttävämpi kuin muistin, mutta elokuvan ääniraita oli hävyttömän huono.
Joka tapauksessa Ansan pallokuviollinen kesämekko on elokuvassa ihana:
Vuoden 1935 kesämuoti oli todella pop. Aikamatkailua odotellessa…
Näkee punaista
Ensimmäinen Project Spectrum -jakso jatkuu vielä tämän kuukauden. Nyt voisi ehkä skarpata ja jutustella jotain väreistä. Eli tämän ensimmäisen jakson teema on tuli
. Väreistä mukana ovat punainen, oranssi ja pinkki.
Punaiset ja oranssit eivät ole minulle vaikeita värejä, punaisen eri sävyjä on koti täynnä. Esimerkiksi työhuonettani hallitsee pehmeä tomaatinpunainen villamatto, joka punaisuudessaan tuntuu välillä tukahduttavan pienen huoneen. Punainen on lämmin väri, joskus jopa kuuma. Punainen villamatto tuokin niin värinsä kuin materiaalinsakin puolesta lämpöä huoneeseen.
Punainen on siis minulle kotoinen ja arkinen väri. En ole punaisen ystävänä yksin, kuulemma kun ihmisiltä kysytään heidän lempiväriään, vastaus on useimmiten punainen. Suomessa tuota on tosin vaikea uskoa.
Symboliikassa punainen ei ole yhdentekevä väri: se viittaa kuolemaan ja elämään veren värinä, se osoittaa paheellisuuden pesän punaisina lyhtyinä ja on pelätyn vihtahousun oma väri. Koska punainen väri on luonnossa harvinainen, on punatukkaisia naisia pidetty noitina ja punaturkkisia eläimiä paholaisen kätyreinä. Punainen symboloi rakkautta, eroottisuutta, mutta myös vaaraa. Intensiivisenä värinä se kiinnittää huomion ja sitä voidaan pitää jopa aggressiiviisena. Samanlaista symboliikan ristiriitaisuutta on vaikea kuvitella esimerkiksi sinisen värin kohdalla.
Jotkun vanhemman polven ihmiset paheksuvat edelleen punaisten vaatteiden käyttämistä, koska 1900-luvun poliittisissa taistoissa punainen väri kuului kommunisteille ja punaisille (kuten voisi ehkä nimityksestäkin päätellä). Ennen poliittista painolastia punainen oli vaatetuksessa hyvinkin haluttu: 1700-1800-luvuilla talonpoikaisissa kansanpuvuissa punainen oli vihreän rinnalla väreistä suosituin. Kuten yleensä, harvinainen on haluttua. Ennen teollisten värien yleistymistä oli punaisen langan ja kankaan värjääminen oli hankalaa ja kallista. Onnellinen oli se talontytär, jolla oli punaraidallinen villakangashame.
Olen ennenkin mainostanut Coloria.net -sivustoa, mutta mainostanpa taas. Sivuilta löytyy uskomattomasti tietoa väreistä ja sen lisäksi se on esteettisesti kovin hieno paikka. Sivuilta löytyy hauska kysely, jossa selviää mitä asioita ja arvoja ihmiset liittävät eri väreihin.
Viimeiseksi aiheeseen sopiva kappale, Rammsteinin Rosenrot. Kappale on kaunis ja video on tällaiselle folkloren rakastajalle nannaa. Englanninkieliset lyriikat löydät täältä.
Pitää vielä vähän hihkua: se on maaliskuu ja siis kevät, vaikka ulkona onkin kymmenisen senttiä lunta.
Vähän niinku ahdistais
Kuva: Fashion in the 60’s/Barbara Bernard
Valitettavasti tätä 60-luvun muotikuvien helmeä ei tulla näkemään gradussani. Gradun tekeminen on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että suunnittelin maisterinpaperit saatuani järjestää huisit bakkanaalit. Vaikka juhannuksena? Gradusta saisi hyvää sytykettä kokkoon. Katsotaan toteutuuko suunnitelma, kun ei se kirottu nivaska tunnu valmistuvan ikinä.
Joo, en ole tehnyt viime aikoina mitään muuta.
Nimim. Puurtamista ja kiroilua 12 tuntia päivässä
Sosiaalisuutta
En tiedä, palveleeko viikonloppu oikein tarkoitustaan, jos maanantaina on väsyneempi kuin perjantaina. Ja kipeäkin (monesko kerta tämän vuoden puolella, viides?!).
Toisaalta, lauantaina oli hyvin rattoisaa. Naisia, jotka olen tuntenut melkein puolet elämästäni, on aina kiva tavata. Heidän kanssaan on mainiota laulaa 90-luvun puolivälin hittejä, juoda punkkua (kiitos vain E:lle tarjoiluista) ja syödä liikaa.
Ja ottaa kännykällä kuvia:
Tämä oli sitten oikeasti paras, älkää hyppikö seinille.
Tärkeitä olette.
Sunnuntai menikin sitten toipuessa.
Vihreää
Vihreä kauluri valmistui:
Zamioculcaksen uudet versot halusivat myös kuvaan. Kun kerran ei ole lemmikkejä, pitää kuvata huonekasveja.:)
Materiaaleina käytin jämälankoja: paksua Pirkkalankaa, Colinetten lankoja, Kamenaa. Kaulurista ei tullut niin kiva kuin ajattelin, se on vähän liian hipihtävä (vai onko se hipahtava?) minun makuuni. Eipä tästä työstä ole mitään muuta erityistä sanottavaa, jota en olisi sanonut jo tässä postauksessa. Nyt voisi siirtyä tekemään jotain muuta kuin kaulureita.
Ja Satu H:lta ja Sannilta sain seuraavan arvosanan:
The rules:
By accepting this Excellent Blog Award, you have to award it to
10 more people whose blogs you find Excellent Award worthy.
You can give it to as many people as you want but please award at least 10.
Thank you out there for having such great blogs and being such great friends!
You deserve this! Feel free to award people who have already been awarded…
Olen todella huono laittamaan tällaisia eteenpäin. Mutta seuraavassa omia suosikkejani ei missään järjestyksessä ja ilman mitään perusteluja:
Tämä päivän soundtrack
Kaulurointia
[Oma äidinkieli on ihana kieli, kun omia sanoja voi keksiä ihan miten paljon vain. Tosin ei voi olla varma ymmärtääkö niitä kukaan muu, muttei sillä niin väliä.]
Kamera on palannut harharetkiltään* takaisin kotiin, joten nyt on kuvia tiedossa.
Hieman taustaa seuraavalle projektille: hankin joulun jälkeen alennusmyynnistä korkeakauluksisen villakangastakin. Korkean kauluksen kanssa on paksuja neulottuja huiveja hieman hankala käyttää ja viime viikolla keksin, että oikea ratkaisu pulmaan on tietenkin kauluri.
Kaulurit ovat kieltämättä lämpimiä asusteita, mutta mielikuvissani ne ovat jotenkin vähän tyylittömiä kuten tuulipuvut tai valkoiset lenkkarit. Siksi yritin kehittää uudenlaisen kaulurimallin.
Ensimmäiseksi tein kokovillaisen version, johon käytin Esiton Kampalankaa, Kamenaa ja ohutta Pirkkalankaa. Kaulanmyötäinen kauluri kiinnitetään neljällä napilla.
Kaulurissa on yhdistetty neulomista ja virkkausta:
Punaiselle kaulurille tein seuraksi myös rannekkeet. En tiedä kuinka kaulurin ja rannekkeiden värit sopivat tummanruskean villakangastakkini kanssa, mutta värityshän on todella Project Spectrumia.
Ja kuten yleensäkin, mopo karkasi taas käsistä ja ensimmäisen kaulurin jälkeen syntyi toinen kauluriversio. Väriyhdistelmä on ehkä hieman kummallinen, mutta tämä kauluri on hieman väljempi ja ulottuu pidemmälle hartioille. Oranssiin kauluriin käytin Kitten mohair -lankaa ja erilaisia jämälankoja.
Kauluri näyttää erilaiselta riippuen siitä, asettaako nappilistan sivulle vaiko suoraan eteen:
Ja kahden punasävyisen kaulurin jälkeen minulla on tekeillä kolmas versio vihreän ja violetin eri sävyistä. Tästä tulee ihan lempparini!
Riemupyörä-rintarossejakin on taas tauon jälkeen syntymässä. Yritin saada tehtyä niitä punaisen sävyissä, mutta vähän yritykseksi jäi:
Ja muusta elämästä:
Vietimme eilen hyvin rattoisaa iltaa Fräulein G:n luona, kiitos siitä. Aloin taas unelmoida kodista sivistyksen parissa. Minäkin haluan lautalattioita, kaiken kävelyetäisyydelle ja tunteen siitä, että asun oikeassa kaupunginosassa, jolla on oikea identiteetti. Tämä nykyinen asuinpaikka ei edes ole kaupunginosa vaan kummallinen muodoton lähiö. Myönnän, olen pahimmanlainen asuinpaikkasnobi.
Elämäni jännittävyys muutenkin huikaisee: siivosin eilen hiukan. Asuntomme näytti jo parikymppisten poikien soluasunnolta ja villakoirat nurkissa eivät olleet enää yksilöitä vaan armeijoita. Haikailen siistin ja jämptin kodin perään. Sitä ei ikävä kyllä tule tapahtumaan niin kauan kuin minä olen minä. Työhuoneeni näyttää luovan sekaiselta
puuttuvan järjestelykykyni takia.
_________________________________________________
*Nykyään onnistun holtittomasti jättämään tavaroita paikkoihin, joissa vierailen. Kaikki muu taitaa olla tällä oikealla omistajallaan, mutta jos jostain löytyy Mielityn harhailevat aivot ja itsekuri, niin ne otettaisiin mieluusti vastaan.