Viiniä ja villasukkia
Santtumaarian sirkuksen Sanna nimesi minut Rockin’ Girl Bloggeriksi! Kiitos! Laitan tämän eteenpäin Särmälle.
Birlettalta sain taas seuraavan kunniamaininnan. Kiitos! Minä laitan palkinnon eteenpäin Vasilisa the Fairin Matroskinille ja Liivian talon Liivialle.
Jos joku olisi pari kolme vuotta sitten sanonut, että tulen tykästymään keltaiseen, olisin nauranut rumasti päin naamaa.
Mutta näin se vain värimaku muuttuu:
En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.
Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.
Lisää keltaista:
Kotini lähellä Helsingin kaupunki on ilahduttanut alueen asukkaita auringonkukkapellolla, josta voi käydä poimimassa kotiinsa kimpun valoa.
Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:
Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.
Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!
Puolitoista vuorokautta kestänyt nettikatkos koetteli hermoja (*#&*!!!? Sonera!). Melkein lähdin täältä maalta kaupunkiin yksinomaan netin perässä. Enpä sitten kuitenkaan lähtenyt, vaan käväisin vain läheisessä Malmin “kauppalassa” ostoksilla.
Tein paikallisesta Pelastusarmeijan putiikista söpön löydön, ohdakkeilla koristellun kannellisen lasirasian.
Tuollaisesta lasirasiasta on vaikea sanoa minkä ikäinen se on. Mutta ainakin koristeellinen rasia on hyvä syy ostaa karkkia! Olisikohan pitänyt ostaa jotain perinteisempaa makeista? Marmelaatia tai rintasokeria? Tuohon kippoon sopisivat myös esimerkiksi lusikkaleivät.
Makeisia voi maistella selatessaan 1940-50 -luvun poliittisesti värittynyttä kirjallisuutta. Kirjoissa Isä Aurinkoinen ja kolhoositalous ovat voimissaan. Kirkasotsaista aatetta ei mikään voita!
Nappimöröt paistattelivat suosiossa, kiitos siitä. Toivottavasti käyttäjilleen rosseista on iloa. Uusia Nappimörköjä ilmestynee jossain vaiheessa, tällä hetkellä en uskalla luvata milloin.
Uusin neulottu juttu on tällä hetkellä hetkellä pingottumassa, kuvia siitä huomenissa.
Tänä kesänä helsinkiläiset perinnetyöntekijät eli lampaat ovat hävinneet jonnekin. Haltialassa on ihan muutama hassu jäljellä, Viikistä ei löytynyt pari viikkoa sitten yhtään. Eilen lähdimme siipan kanssa etsimään lampaita vihjeen perusteella Lammassaaresta, mutta sielläkään emme lampaisiin törmänneet. Vasta Herttoniemen Kivinokassa pääsin rapsuttelemaan kolmea pientä villavaa.
Kivinokan lammas:
Suosittelen piipahtamista Kivinokan kahvilassa, josta saa ihania tuoreita munkkeja (1,5€). Lisäksi siellä saa rapsutella lampaita ja ihastella Helsingin keskustan siluettia.
Viikissä törmäsimme toisiin perinnetyöntekijöihin, suomenkarjan edustajiin. Kyllä ne sitten ovat pieniä!
Lammassaareen vievät Vanhankaupunginlahdelta pitkospuut. Sanoisin, että tämä on parasta Helsinkiä:
Lammassaaressa oleva Raittiusyhdistys Koiton talo on komea:
Lammassaari on hieno, mutta aina hieman pelottava paikka: Se tuntuu jääneen tunnelmaltaan muutaman vuosikymmenen taakse, saaren pikkumökeissä saattavat ikkunat olla auki, mutta asukkaita ei näy missään. Kaikkialla vallitsee unenomainen rauha.
Eilisen retken saldo oli hyvä mieli, noin 33 kilometriä pyöräilyä ja kipeä oikea polvi. Kivaa oli!
Nappimöröt ovat pikkuhiljaa lisääntyneet ja vieneet tilaa söpömmiltä serkuiltaan, Nappikermakakuilta! Mörköjen halkaisija on noin 7-7,5 cm ja kahta samanlaista mörköä ei löydy. Rintarossin neula on tukeva ja lukollinen.
Punasävyisiä Nappimörköjä:
Kaikki MYYTY.
Mustanpuhuvia Nappimörköjä:
Alarivin oikeanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.
Sekalaista sakkia:
Ylärivin vasemmanpuoleinen VAPAA, muut MYYTY.
Jos Nappimöröt kiinnostavat, niin minut tavoittaa sähköpostilla: mielitty at gmail piste com .
Oola raportoi Ankkarock-reissustamme kuvin. Kannattaa tsekata parivaljakkomme pituusero.:)
En ole käynyt Ankkarockissa 90-luvun jälkeen ja nyt festari yllätti käyttäjäystävällisyydellään. Festivaalialue oli toimiva, vessoja ja vesipisteitä oli tarpeeksi. Mainio festari näin aikuiseen makuun.
The Gatheringin Annekesta vielä yksi screeniltä napattu kuva:
Anneke jatkaa omaa bändiprojektiaan, Aqua de Annique julkaissee pitkäsoiton nyt syksyllä.
…johtui tästä naisesta ja hänen äänestään.
Iih, Anneke!
Anneke heitti viimeisen keikkansa The Gatheringin kanssa eilen Ankkarockissa. Jatkossa jumalaisella äänellä laulettuja kappaleita voi kuunnella vain levyiltä. Tekisi mieli heittäytyä melodramaattiseksi, mutta ei ehkä tällä kertaa. Lisää viikonlopusta myöhemmin.
Tein Nuolitanssi -huivista ohjeen. Se ja muut tekemäni ohjeet löytyvät nyt omilta, vielä keskeneräisiltä sivuiltani. Siippa rakentelee sivuja pikkuhiljaa.
Jos nyt menisi vaikka ulos neulomaan.
Sain viikonloppuna kuningasidean vaihtaa työhuoneessa huonekalujen järjestystä niin, että yhdelle seinälle mahtuu yksi kirjahylly lisää. Olen siis taas samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Kirjojen määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt (onneksi!) kirjahyllyn verran, vaan uusi hylly tulisi kirjoille JA käsityötarvikkeille.
Työhuoneen piristämiseen kuuluvat myös kukat:
Keksin hankkia työpöydän yläpuolelle kaksi pientä amppelikukkaa, kääpiökissuksen ja muorinkukan. Nuo simpukka-amppelit (Tarjoustalosta 1,3€/kpl) ovat niin kitschiä, että ne ovat hienot.
Neulerintamallakin tapahtuu jotain:
Aloitin huivin keltaisesta vironvillasta. Saa nähdä mitä tuosta tulee, en tällä hetkellä tiedä onko väri ihana vai aika kauhea.
Päivän piristykseksi suosittelen Kirsi Virtasen ohjelman jaksoa Pirut. Ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti eri uskontoihin ateistin näkökulmasta, jos sellaisesta ei pidä, kannattaa kuuntelu jättää suosiolla väliin.
Peruspoolo on valmis:
Klassinen, mutta vähän tylsä, kuuluu tuomio. Toisaalta tiedän että tulen käyttämään tätä neuletta vuosia eteenpäin. Väri on neutraali, malli todella mukava (vaikkakin tuo muodot ehkä vähän liian selvästi esiin, tarttis vähän laihtua…) ja paita on ihanan pehmeä. Ylipitkät hihat ja korkea poolokaulus tulevat tarpeeseen kylmällä säällä. Mulla on varmaan joku trauma liian lyhyistä hihoista, koska kaikkiin tekemiini neuleisiin teen aina ylipitkät hihat, aivan tarkoituksella.
Pooloon kului melkein 700 grammaa Zitronin Cambio-lankaa (50% alpakkaa ja 50% sekoitettua merinoa ja tavallista villaa). Puikot nro 4,5. Neuloin hihat pyörönä, samoin vartalo-osan. Raglan-istutuksen ansiosta puseroon ei tullut yhtään saumaa ommeltavaksi.
Resorit ovat “valeresoreita” eli resorissa vaihtelee sileä neulos ja ainaoikea. Pidän valeresorista kovasti, koska se ei vedä neulosta kasaan samalla tavalla kuin 2o2n-resori. Pidän myös raglan-kavennuksesta, jossa kokeilin uutta kavennustapaa: Kavennusten keskelle jäävä silmukka on neulottu takareunastaan jokaisella kerroksella ja kavennuskerroksilla se on neulottu nurjana, muuten oikeana.
Laitoin slubipuuvillaisen neuletakin alun jäähylle, koska halusin tehdä välissä neuleen jostain joutuisammasta langasta. Zitronin Cambio (alpakkaa 50%, merinovillaa 50%) kävi tähän projektiin mainiosti.
Miten kivaa onkaa neuloa 4,5 mm:n puikoilla kohtuullisen paksua lankaa (50g/80m), kun neuletta tuntuu syntyvän hetkessä monta senttiä. Ja Cambio on niin ihanan pehmeääkin! Ainoa huono puoli langassa on se, että värikartassa on vain luonnonvalkoista, ruskeita ja harmaita sävyjä. Valitsin tummimman harmaanruskean, joka käy monen muun värin kanssa.
Tähtäimessä on perusvillapaita poolokauluksella. Edellinen samantyyppinen neuleeni on kulumassa kyynerpäistä puhki. Eli kyseessä on oikeastaa päivitetty versio vanhasta neuleesta.
Tänään on ollut vapaapäivä, olen vain neulonut ja katsonut kolme jaksoa Midsomerin murhia. Nyt voisi ehkä harkita ulos lähtemistä, kun siellä ei näytä satavankaan.
Mistäköhän netistä muuten löytyisi ilmaisia kokonaisia äänikirjatiedostoja? Kaipailisin selko-englannilla puhuttua kuunneltavaa.