Olo on samanlainen kuin tällöin, sillä erotuksella, että nukkuminen kyllä huvittaisi. Ja talvi on vasta edessä. Olisi kiva nukkua ensi toukokuuhun ja huomata, että joku on tehnyt graduni valmiiksi ja suorittanut muutkin puuttuvat opintoni.

Sain tänä aamuna valmiiksi ostoskasseja:

Osa on enemmän keltasävyisiä ja osa taas vihreitä:

Tai en tiedä pitäisikö noita kutsua ostoskasseiksi, koska käytän tuollaista ihan olkalaukkuna. Kangas on hyvälaatuista paksua puuvillaa 70-luvulta. Kamelia -kuosin on suunnitellut Marjatta Metsovaara Tampellalle. Ostoskasseja saa lunastaa itselleen Naisten joulumessuilla hintaan, jota en ole vielä päättänyt.

Eilen Kirppis-ohjelmassa oli juttu naisesta, joka virkkaa ja tekee kaikenlaista vanhoista muovipusseista. Minäkin innostuin ja vanhempien luona käydessäni kinusin sieltä kasan kaupan muovikasseja.

Menossa Valintatalon pussi:

Lopputuloksesta en ole niinkään varma, mutta tuo on juuri sellaista flow-tekemistä, josta tykkään. Ainakin Csikszentmihalyin teorian kohdat 2-8 täyttyvät.;)

Eilen vierähti muutama tunti Helsingin kirjamessuilla. Messujen anti ei ollut mielestäni tänä vuonna yhtä runsas kuin viime vuonna, jolloin tein messuilta hienoja löytöjä. Kansatieteelliset teokset ja tekstiilialan kirjat olivat tänä vuonna hyvin hinnakkaita. Jotakin kuitenkin löysin ylihinnoiteltujen kirjojen joukosta. Tänä vuonna kulutin messuilla vain 40 euroa!

Me neulomme -kirja vuodelta 1950 sisältää ohjeita niin naisten kuin miesten ja lastenkin neuleisiin. Jotenkin muistelin, että minulla olisi ykkösosa kotona hyllyssä, mutta eipä ollutkaan (ai kenellä on liikaa kirjoja?!). No, eipä ensimmäistä osaa messuilla näkynytkään.

Kirjan hauskin ohje on mielestäni leopardikuvioinen muhvi ja päähine. Leopardikuviota neuloessa täytyy kyllä olla tarkkana. Kokonaisuus kävelypukuineen on kyllä aika ihana.

Kovakantinen neulonta- ja kudontaopas vuodelta 1950 tarttui myös mukaan:

Kirjasta löytyy muunmuassa kauniita perinteisiä kirjoneuleita:

Löysin myös kaksi sidosoppivihkosta, joista vanhempi on todellinen aarre. Fraktuuralla vuonna 1891 painetun vihkosen alkusanat on kirjoittanut Fredrika Wetterhoff. En ole suuremmin vielä vihkosen sisältöön tutustunut, mutta se vaikuttaa varsin mystiseltä.

Nykyhetken kankaita -vihkonen on julkaistu vuonna 1944. Oppaan takoituksena oli innostaa kutomaan kotona pukukankaita. Oppaassa neuvotaan millaisia kuituja voi käyttää vaatetuskankaisiin. Kuiduista mainitaan muunmuassa ketunkarva, kissankarva ja hiukset. Kankaaseen voi laittaa esimerkiksi puolet hiuksia ja puolet lampaanvillaa, tällöinkin pukukankaasta tulee kaunista ja taipuisaa.

Viimeisimpänä herkkuna lisä opaskirjakokoelmaani:

Mainio opaskirja vuodelta 1929!

Messuilla pohdin sitä, miksi ei juuri ole naisten omistamia antikvariaatteja. Tai jos onkin, niin ne myyvät aivan samaa tavaraa, kun miesten omistamat antikvariaatit. Missä ovat ne antikvariaatit, jotka eivät ole erikoistuneet sotakirjallisuuteen ja dekkareihin, vaan vanhoihin ja neulekirjoihin ja kulttuurihistoriaan? Jos raha ei olisi ongelma, olisi kiva pitää naisellista antikvariaattia, jossa olisi myytävänä juuri sitä kirjallisuutta, josta itse pidän. Lisäksi antikvariaatin sisutus olisi kotoisa, siellä olisi upottavia nojatuoleja kirjojen tutkailemista varten, kauniita tekstiilejä ja taustalla soisi vaikkapa Marlene Dietrich.

Messuilla jäin itkeskelemään Riitta Pylkkäsen Barokin pukumuoti Suomessa -kirjan perään. Kirjasta pyydettiin 60 euron hintaa. Myös Nordiska Museetin julkaisema 1700-tals textil i Nordiska Museet jäi ostamatta huikean 100 euron hintansa vuoksi.

Orange seedsin, Näkymättömän tytön ja Oolan esimerkkiä seuraten tein minäkin kuvameemin lempiväristäni:

Reginakin halusi kuvaan.

Koska olen vastarannankiiski, on kollaasissa ruskean ja vihreän eri sävyjä. Kumpaakin olisi taloudesta löytynyt vielä runsaasti lisää, mutta tuossa on olennaiset asiat. Olen aina pitänyt murretuista väreistä, mutta ruskeat ja vihreät ovat syrjäyttäneet punaiset viimeisen vuoden aikana. Mustaa en juuri enää käytä, vaikka kaapit mustia vaatteita ovat edelleen pullollaan. Sisustuksessa mieluisia värejä ovat murretut värit, ruskea, vihreä, luonnonvalkoinen ja tummanpunainen. Tummanpunainen villamatto oikein hohkaa lämpöä niin värinsä kuin materiaalinsakin puolesta!

Enpä haasta erikseen ketään. Siippa olisi kiva haastaa, mutta ei hän halua kuitenkaan osallistua.;)

Peruslapasten kanssa työn alla on pinkki tyttöhuivi (sisältää ihkua glitterlankaakin!), johon saa hyvin upotettua sekalaisia lankoja:

Huomenna kirjamessuille nuuskimaan!

Tänään olen vain koomannut kotona. Kolmentoista tunnin yöunien jälkeen alan olla taas oma itseni. Kekri ei ihan yltänyt edellisten tasolle ja itselläni oli varmaan asenneongelma (ja flussa). Ehkä pitää tehdä virallisena kekrinä (toisin sanoen ensi viikonloppuna) taikoja, että vuosi jatkuisi paremmissa merkeissä.

Tunnelmakuva lauantailta:

Ei, kuvassa ei ole tarkoituskaan näkyä paljon mitään.

YouTubesta on löytynyt tänään taas kaikkea kivaa:

1. Scissors Sistersin musiikkivideot ovat hilpeitä.
2. Supercalifragilisticexpialidocious Maija Poppasesta löytyy myös!
3. Odottamani Marie-Antoinette -elokuvan traileritkin löytyvät YouTubesta (versio 1, versio 2).

Päivän on pelastanut myös Matosen Mötköt, varsinkin Reivi Rapula.

Ostetaan toinen Sudenpääsolki peplosta kannattelemaan:

Onni potkaisi eilen ja löysin vanhantavarainliikkeestä Kalevala Korun vanhan Sudenpää-soljen. Malli on edelleenkin tuotannossa, mutta minun solkeni halkaisija on noin 6cm ja nyt tuotannossa olevan soljen halkaisija on 4,8cm. Eli jos sinulta löytyy turha/ylimääräinen kunnossa oleva iso Sudenpää-solki, niin sen mielellä ostan. Olen muutenkin kiinnostunut vanhoista Kalevala Korun koruista.

Tällä hetkellä Kalevala Korun myymälöissä Helsingissä on Elsan päivät, jotka jatkuvat vielä tämän viikon. Erikoisuuksia ja poistuvia malleja 30 prosentin alennuksella!

Kauhea köhä ja flunssa jatkuu edelleen. Viikonlopun juhlinta uhkaa jäädä välistä.:(

Tämänpäiväisiä siipan isän 70-vuotispäiviä varten valmistui alpakkahuivi:

Huivin lähtökohtana oli Interweave -lehden (autumn 2006) Swallowtail Shawl. Alunperin oli selvää, että jätän keskimmäiset mallikerrat pois, koska mielestäni ne jotenkin sekoittavat huivin ilmettä. Reunuksen ajattelin tehdä ohjeen mukaan, mutta langan uhkaavasti loppuessa jätin viimeiset neljä kerrosta neulomatta. Siksi huiviin ei tullut kovin kauniita reunoja. Reunus olisi voinut olla näin isossa huivissa reilusti leveämpi. No, seuraavalla kerralla tiedän. Olen kuitenkin tyytyväinen huiviin, siitä tuli iso, ilmava ja se sopii mainiosti leninkini ilmeeseen.

En muuten tajua, miksi kuvissa mulla on kauheat silmäpussit, peiliin katsoessa ne eivät ihan NOIN pahat ole.

Niin ja ne huivin tekniset tiedot: Lanka on Dropsin Alpacaa, värinro 7233, menekki 145 grammaa. Käytössä nro 4:n pyöröpuikot.

Ja vielä lähikuva:

Viikko sitten sain valmiiksi oranssin Onnenlehti-huivin (huivin ohje, pdf). Suurensin mallikertaa tähän huiviin. Materiaalina jälleen kerran Kidopale -mohairsekoitelanka.

Riemusydän sai kavereita:

Kolme viikko kestänyt yskä on taas äitynyt pahemmaksi ja olo on kipeä ja pää tukossa. Onneksi tarvitsee vain palauttaa gradutekstiä tänään. Onneksi on villasukat ja teetä. Huomennakin saa levätä kotona. Tämä viikko on muuten ollut jotenkin todella kiireinen.

Sunnuntaina soisin itseni olevan edutuskunnossa ja tämän huivin myös:

Raukka näyttää nyt vain lankamytyltä, mutta siitä pitäisi kuoriutua kaunotar, muunnelma Swallowtail Shawlista.

Miten yksikertaisen huivimallin suunnittelu voi olla nyt näin vaikeaa?! Noin kymmenen epäonnistuneen pitsineulosmallin piirtämisen jälkeen sain aikaan seuraavan mallin, joka meni jo purkuun. Tänään en ole juuri muuta saanut tehtyä. Marinaa…

Tarvitsisi kehittää se huivimalli asap, koska huivia tarvitsen viikon päästä. No, kiire on paras muusa… Haluaisin kauniin geometrisen kuvion, joka sopii “niskasta keskeltä” aloitettavaan huiviin. Jos jollakulla on hyviä linkkivinkkejä piirretyistä malleista, niin otetaan mieluusti vastaan. Kiriä en tällä kertaa halua tehdä.

Sain eilen tädiltäni synttärilahjaksi Knitting Nature -kirjan. Selasin kirjaa melkein koko eilisillan. Kirja on täynnänsä ihanuuksia, varsinkin hameet himottaisivat. Ostin Tallinnasta viime reissulla sinapinkeltaista puuvillaa juuri hametta varten. Saattaa jäädä se projekti kyllä kevääseen.