Tänään on ollut mukavin päivä aikoihin. Aamulla sain valmiiksi silkkineuleen ja iltapäivällä olimme siipan kanssa pitkällä kävelyretkellä pittoreskeissa maisemissa.

Silkkineule oli ihanan nopeatekoinen. Kurpitsa-villatakin tahkoamisen jälkeen oli mukavaa saada valmiiksi jotakin viikossa. Hunajaisen neuleen yksinkertainen malli on oma, HP Garnin Zeta -raakasilkkilankaa meni noin 420 grammaa. Puikkokooksi suositeltiin nro 5, mutta kokeilu osoittautui liian lötköksi, vaihdoin siis nro 4:n puikkoihin. Lanka on todella kaunista ja pehmeää, tummanruskeasta silkistä olisi mukavaa saada vaikkapa jakku.

Olen todella tyytyväinen hunajaiseen neuleeseen, paitaa tuli testailtua tänään Haltialan retkellä. Paita on sopiva noin 15-20 asteen lämmössä, mutta emmin vielä paidan ottamista Italiaan mukaan. Nyt Pesarossa on viileää (10 vrk:n ennuste), mutta puolentoista viikon päästä siellä voi olla 30 astetta ja silloin paksu silkkineule on kyllä aivan liikaa.

Kotieläintilan bääkyt olivat tuttavallisia ja kovaäänisiä ja luultavammin haistoivat laukussani olevat suklaakeksit. Jos minulla olisi oma tonttia, niin ottaisin hoiviini pari lammasta.

Bääkyt taustalla näyttävät takapuoltaan:

Retkeltämme pääsimme kotiin kesäisen lämpimän sadekuuron kastelemina. Tällaisia päiviä lisää, kiitos!

On vaikea tottua ajatukseen, että seuraavan kolmen kuukauden aikana olen töissä vain 2-3 päivää viikossa ja sen lisäksi minulla on vain kaksi vaivaista folkin kirjatenttiä. Tänä aamuna tunsin huonoa omatuntoa, kun katsoin telkkaria pari tuntia neuloskellen. Pieni luterilainen sisälläni (jota ei saa näemmä sisältään pois eroamalla kirkosta) kuiski, että jotain järkevää pitäisi tehdä, vaikkapa pestä keittiökaapit. Tehokkaasti kuitenkin vaiensin tuon äänen, koska olen tänään vain neulonut, ommellut ja käynyt kaupassa.

Keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä (iki-ufojen lisäksi):

Kuvassa kaksi hametta, raakasilkkineule, musta Liisan lilja-huivi sekä kaksi tuunattavaa neuletakkia.

Vihreä Project Sectrum -kuukausi meni tehokkaasti, sain valmiiksi ainoastaan yhden vihreän työn, vihreän Liisan lilja -huivin. Siniseen kuukauteen (siis kesäkuuhun) en varmaankaan osallistu lainkaan, koska alkukuusta teen lomavaatteita ja sitten lomailen Italiassa, enkä varmaankaan neulo niin ahkerasti kuin kotona.

Tänään tulee suosikkiohjelmani Antiikkia antiikkia klo 20.00. Wenzel Hagelstam on ihana!;) Täytyy tosin myöntää, että SVT:n Antikrundan on paljon viihdyttävämpi ohjelma, koska tavallisilla ruotsalaisilla on paljon jännempiä perintöesineitä. Siinä missä suomalaisilla on 1800-luvun perunakappoja, niin ruotsalaisilla on 1600-luvun hopeamiekkoja.

Meinasin seota, kun perjantaina “sain” (näistä kyllä täytyy maksaakin…) iiihania kesälankoja:

Vasemmalla espanjalaista Zeta-raakasilkkilankaa, josta on muotoutumassa kesäinen yksinkertainen pitkähihainen v-kaula-aukkoinen neulepaita. Lanka on ihanaa, pehmeää, minun mielestäni voin ja siitepölyn väristä. Totaalisen ihanaa!

Oikealla mauve’n (minusta ranskankielen mauve eli malva on ainoa sana, joka kuvaa kaunista vaaleaa lämmintä lilaa), lehmuksenvihreän ja pullonvihreän väristä ohuenohutta mohairia. Samasta Fontyn Kidopale -langasta tein Kirin helmikuussa. Tälläkin kertaa langoista muotoutunee ohuenohuita huiveja.

No nyt näyttää hiukkasen paremmalta:

Oranssille Kurpitsa-villatakille kuuluu parempaa kuin muutama päivä sitten. Takki istuu paremmin, vaikka se ei olekaan aivan sellainen, kuin etukäteen suunnittelin. Ärsyttää, kun kuitenkin tein etukäteen mallitilkun ja kaikki. Lisäksi neule on mitä rasittavin kuvattava. Ei voi kuvata suorassa auringonvalossa ja varjossa siitä saa sitten ylläolevan kaltaisia sinertäviä kuvia. Raivostuttavaa. No, aina ei voi voittaa.

Mitä sitten tein liian väljälle takille? Seuraava kuvapari selvittää epäortodoksista toimenpidettä:

Eli ompelin siksakilla uuden reunan villatakin nappilistaa varten ja reippaasti leikkasin väljyyttä pois reunoista. Olisin ottanut tätä rohkeutta vaativaa työvaihetta varten viiniä kyytipojaksi, mutta kotona ei ollut “päivystävää viinipulloa”.

Onneksi minulla on tapana tehdä etuosasta himpunverran leveämpi rintavarustukseni takia. Takista ei tullut siis kovin etupainotteinen, vaikka leikkasinkin neuletta ihan reilusti. Virkkasin takkiin uudet nappilistat ja lisäsin nappien määrää seitsemästä kymmeneen, että napit pysyvät kauniisti kiinni.

Teknisiä tietoja takista:

Lankana on Rowanspun dk, sävy Punch. Lankaa meni alle 300 grammaa, bambupuikot 3. Puikkosuositus oli kummallinen 4-4,5mm, mutta noilla puikkokoilla sain aikaan vain verkkomaista neulosta. Lankaa jäi vielä ja ehkä ensi talveksi saan aikaan topin, että minulla on sitten söpö twinset kasassa.

Lopuksi vielä linkkivinkki: Ysoldan blogi on ollut suosikkini niin kauan kun se on ollut olemassa. Nyt Ysolda on innostunut vapaavarsikirjonnasta. Ennakkoluulottomuutta ja lahjakkuutta, ihailtavaa!

13.6. koittaa lähtö kotialttarien luvattuun maahan:

Pari päivää sitten heräsin todellisuuten ja tajusin, että lähtö Italiaan on alle kolmen viikon päässä! Eilen löytyivät matkaliput postilaatikosta ja tänään olen muunmuassa listaillut mukaan otettavia tavaroita. Montako hametta tarvitsen kahden viikon lomaa varten? onko kuusi liikaa?;) Pitäisi myös tehdä hankintoja, ainakin toinen muistikortti pitäisi vielä (siipan) kameraan käydä ostamassa. Pitäisi myös käydä lainaamassa folkloristiikan tenttikirjat matkalle mukaan. Rannalla voi sitten lukea vuorotellen kansanperinnettä ja dekkareita. Lisäksi minulla on kesken neulepaita, jonka haluaisin matkalle mukaan… Onneksi päätöksen matkalle otettavasta neuletyöstä olen saanut jo tehtyä (tärkeimmät asiat ensin ;) ).

Viimeksi olimme Italiassa viime syyskussa. Silloin kauppojen ikkunoissa oli todella muhkeita neuleita ja löysin myös lanka-apajia.

Tuollaisen muhkean villatakin kanssa käyvät hienosti mikroskooppisen pienet alusvaatteet:

Tällaisen setin tekemiseen menee varmaankin vain kolme neljä tuntia, jos sitäkään:

Sain tänään vihdoin valmiiksi oranssin villatakin, jota olen vääntänyt AIVAN LIIAN PITKÄÄN. Ja sitten villatakki osoittautui LIIAN VÄLJÄKSI. Aargh. Käsittämätöntä säätöä.

Mitä sitten tapahtui, sen näette lähipäivinä.

Tein Liisan lilja -huivista ohjeen, kun ohjetta niin moni toivoi. Itse teen harvoin mitään valmiista ohjeista, ohjeessani saattaa siis olla korjaamista. Otan mielelläni vastaan palautetta ja korjausehdotuksia.

Liisan lilja -huivin ohje pdf-muodossa.

Kaksi vasemmanpuoleista vyyhtiä on värjätty mesiangervolla, oikeanpuoleinen pietaryrtin kukilla.

Eilen tunsin itseni täysin kahjoksi keitellessäni liemiä kuumeessa iltamyöhällä. Pitihän se arvata, että sairastun heti, kun opiskelustressi hellittää. Kipeä olo ei ole hellittänyt, mutta ei se mitään, töihin täytyy mennä vasta tiistaina ja Suomi voitti Euroviisut (HUIMAA)!!!

Ohje mesiangervokeitokseen:

100g lankaa

1 kg mesiangervoja, kukinnot poistettu

20 g alunaa

8 litraa vettä

Pilkottuja esiangervoja liotetaan vedessä yön yli ja keitetään 1,5 tuntia. Liemi jäähdytetään ja siivilöidään. Kostutettu lanka laitetaan kylmään liemeen ja liemen lämpötila nostetaan 40 asteeseen. Lanka nostetaan pois liemestä ja aluna liotetaan liemeen. Lanka laitetaan takaisin liemeen ja lämpötila nostetaan hitaasti 90 asteeseen. Sen jälkeen lanka saa uida liemessa tunnin. Muista liikutella lankaa, että väri tarttuu tasaisesti! Lopuksi lanka otetaan pois väriliemestä, vyyhdin annetaan jäähtyä, se huuhdellaan ja pestään.

Ohje pietaryrttikeitokseen:

100g lankaa

500g pietaryrtin kukkia

20 g alunaa

6 litraa vettä

Pietaryrtin kukkia liotetaan vedessä yön yli ja keitetään 1 tunti. Liemi jäähdytetään, kukat vajoavat keitoksen pohjalle, niiden annetaan jäädä sinne värjäyksen ajaksi. Kostutettu lanka laitetaan kylmään liemeen ja liemen lämpötila nostetaan 40 asteeseen. Lanka nostetaan pois liemestä ja aluna liotetaan liemeen. Lanka laitetaan takaisin liemeen ja lämpötila nostetaan hitaasti 90 asteeseen. Sen jälkeen lanka saa uida liemessa tunnin. Muista liikutella lankaa, että väri tarttuu tasaisesti! Lopuksi lanka otetaan pois väriliemestä, vyyhdin annetaan jäähtyä, se huuhdellaan ja pestään.

Lankana käytin luonnonvalkoista Pirkanmaan ohutta Pirkkalankaa. Langan lopullinen väri johtuu värjäyskasveista ja puretusaineista. Itse käytän mielelläni puretusaineena alunaa, koska se on vanha puretusaine ja se ei muuta värjäyskasvin luonnollista väriä. Puretusaineet kuten viinikivi ja rautavihtrilli muuttavat väriä. Viinikivi kirkastaa ja rautavihtrilli tekee väreistä tummempia ja vihertävämpiä, jos oikein muista. Esimerkiksi mesiangervosta saa (kai, en ole kokeillut) vihreänharmaata juuri lisäämällä rautavihtrilliä.

Kasvivärjäykseen tarvitaan kyllä todella paljon vettä. Onneksi minulla on valtava 20 litran venäläiskattilani, että sain värjättyä kerralla mesiangervolankaa 200 grammaa.

Audrey Tautou, tuo taivaanlahja maailmalle on tällä hetkellä kuvaamassa elokuvaa Ensemble c’est tout. Ensemble c’est tout (Kimpassa) sattuu olemaan tällä hetkellä yksi lempiromaaneista (kehun sitä helmikuun postauksessani ja ennustan selkeästi tulevaa)! Totaalisen ihkua!

Ihastuin Tautou’hun Amélie’ssa niinkuin kaikki muutkin, ihastus vain syveni Dirty Pretty Things ja Un long dimanche de fiançailles -elokuvien myötä.

Kunhan Ensemble c’est tout tulisi Suomessa teattereihin tai edes dvd-levitykseen….

Hiljaiseloa on ollut tämä viikko, kun on pitänyt saada kasvatustieteen prosemma valmiiksi ja töitäkin on pitänyt tehdä. Nyt prosemma on sitten valmis, sen kunniaksi täytyi käydä ostamassa viinipullo. Syksyn graduseminaari stressaa jo nyt (minä olen kai erityisen helposti stressaantuvaa sorttia).

Käsitöitä on jonkun verran tullut tehtyä, mutta mitään en ole valmiiksi saanut. Sen sijaan tänään löysin Riihimäen lasin lasipurkkeja edullisesti Pelastusarmeijan kirppikseltä.

Toiseen purkkiin meni osa puikoista ja toiseen taas isotädin helmilangat:

Sain tänään ostettua vihdoin alunaa. Huomenna ajattelin värjätä lankaa mesiangervolla, saa nähdä minkä väristä lankaa padasta nousee.

Tällä hetkellä homma näyttää lähinnä epäilyttävältä: