Koska äitienpäivä on jo käsillä, voin paljastaa mitä olen puuhaillut viime aikoina:

Omaan käyttöön:

Ja äidilleni:

Suunnittelin huivin äidilleni äitienpäivälahjaksi, mutta ensin minun piti testata suunnittelemaani pitsikuviota omaan huiviini. Eli vihreä huivi on omaan käyttöön ja petroolinsininen äidilleni. Petroolinsinisen sävy on todella kaunis ja tumma, valitettavasti ainakaan minun tietokoneeni näytöllä langan väri ei toistu oikeanlaisena.

Huivi sai nimen Liisan lilja, koska äitini nimi on Liisa ja tuo pitsikuvio ainakin kuvittelee olevansa lilja. Kummassakin huivissa on materiaalina Drops Alpaca -alpakkalanka ja yhteen huiviin lankaa meni himpun alle 150 grammaa. Puikkoina toimivat Addi-pyöröt, nro 4. Pitsineule kupruili jonkin verran ennen pingotusta, mutta pingoituksen jälkeen se avautui kauniisti. Kastelin huivit kokonaan ennen pingotusta.

Tykkään huivin mallista kovasti ja olenkin jo aloittanut mustaa Lilja-huivia Kitten Mohair -langasta. Joojoo, se oranssi neuletakki on EDELLEEN kesken…

Uusimmassa Väv Magasinet -lehdessä on yhtenä teemana historialliset kankaat ja ruotsalaiset keskiajan historianelävöittäjät. Parasta lehdessä ovat muutamat upeat värikuvat historiallisista tekstiileistä. Marisen aina, että miksei arkeologisista tekstiililöydöistä ole ikinä värikuvia lehdissä tai kirjoissa. Kuvat ovat yleensä aina suttuisia mustavalkokuvia.

Väv Magasinetissa on jopa sidoksia erilaisiin murto- ja kärkitoimikkaisiin, joiden mallit on otettu Ruotsalaisista “suohaudoista” löytyneistä kangasfragmenteista. Tosin kaikki eivät ole fragmentteja, lehdessä käsitellään 1920-luvulla suosta löytynyttä ovaalinmuotoista viittaa, joka 2300 vuoden iästään huolimatta vaikuttaa käyttökelpoiselta. Hämmentävintä viitassa ei ole minun mielestäni sen ikä, vaan se että viitta on nähtävästi valmistettu yhtenä kappaleena. Viitan koko on 200 x 248cm. Moisen viitan valmistaminen pystykangaspuissa on aikamoinen työ!

Ovaalinmuotoinen viitta taitettuna käyttöön:

Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa on löytynyt satoja “suoihmisiä”, suohon kuolleita, murhattuja tai uhrattuja vainajia. Osa on säilynyt niin hyvin, että turvetta polttoaineeksi nostettaessa kalmon löytäjät ovat kuvitelleet törmänneensä hiljattain murhattuun ihmiseen. Vuosisatojen aikana suuri osa kalmoista on tuhoutunut, ne on haudattu tavalliseen kirkkomaahan tai muuten tuhottu. Vasta 1800-luvun lopussa alettiin kiinnittää suurempaa huomiota vainajiin ja heidän erikoiseen vaatetukseensa. Radiohiiliajoituksissa 1900-luvulla on selvinnyt, että vainajat ovat eläneet noin 100 eKr-100 jKr.

Suohaudoissa hapettomissa oloissa eläinkuituiset vaatteet ovat säilyneet hajoamatta. Valitettavati pellavaiset vaatteet, joita kaikella todennäköisyydellä oli käytössä, ovat hajonneet jo aikapäiviä sitten. Tanskan Huldren suohaudasta on löydetty naisten villaisia ja nahkaisia vaatteita.

Tanskalaisesta Huldre-suosta löytyneiden kalmojen puvut:

Jännittävintä on, että peplos-tyyppinen hartioilta kiinnitettävä puku on ollut käytössä jo ajanlaskumme aikoihin. Samaa peplos-pukuahan on rekonstruoitu suomalaisiin muinaispukuihin, jotka pohjautuvat 1000-1200 -luvun hautalöytöihin. Sama pukutyyppi olisi siis ollut käytössä täällä pohjolassa ainakin noin tuhannen vuoden ajan. Samasta suosta on löytynyt naisen hame, jonka ruudullinen kuosi voisi olla 1800-luvun naisen puvusta. Hame vain on valmistettu lähes 2000 vuotta aikaisemmin!

Lisää suoväestä mainiossa kirjassa The Bog People (kirjoittanut P.V.Glob). Kirja sisältää kuvia, mutta mustavalkoisia sellaisia…

_______________________________________

Mieli vetää taas kutomaan, kun lukee historiallisista tekstiileistä. Kangaspuita ei kuitenkaan ole saatavilla. Tai kyllähän tuohon työhuoneen nurkkaan mahtuisi….;)

Toinen viime syksynä kutomanista shaaleista/keinutuolimatoista ja Regina:

Tässä näkyvät shaalin väri ja käyttötarkoitus paremmin.

Tänäänkin oli über-lämmin päivä, nautimme lämmöstä piknikillä Kaisaniemen puistossa siipan kanssa.

Ruokailun jälkeen jatkoimme viinillä ja minä neuloin:

Nyt takaisin viinittelemään, telkkarista alkaa kohta lauantai-illan toivotuin eli Avara luonto.

Ihanaa kun on kevät!

Project Spectrumin vihreä kuukausi alkoi sopivasti pihan pensaiden puhjetessa lehtiin:

Ei, oranssi villatakki ei ole vieläkään valmis, mutta en ota siitä nyt stressiä. Kohta puoleen pitäisi aloittaa vartalo-osan ja hihojen yhdistäminen (kyllä, päädyin taas raglan-hihoihin). Työmatkaneulomista varten aloitin eilen vihreän huivin alpakasta. Malli on omasta päästä.

Muutakin vihreää löytyy lanka- ja kangaslaatikoista. Seuraavassa siis pieni katsaus vihreisiin lanka- ja kangasaarteisiini (joita oli muuten vähemmän kuin kuvittelin).

Virkkauslangasta voisi syntyä vaikka taas vaihteeksi yksi laukku?

Rowanin vihreää lankaa on villatakkiin ja Létt Lopia myös. Létt Lopi muuten huijaa kuvassa, oikeasti se on vihretävää, ei rusehtavaa. Toven olen ostanut lapasia varten.

Kankaista saisi laukkuja ja sisustustekstiileitä. Tai haltialle sopivia vaatteita.;)

Lopuksi pitää vielä hehkuttaa: Ihanaa, kun on kevät! Tänä aamuna liikuin kaupungilla pienessä neuletakissa ja kesähameessa, eikä ollut yhtään kylmä. Ja viikonlopuksi on luvattu 20 astetta. Pitää varmaan lähteä puistopikniköimään. Oi tätä onnea!

Meillä aloitettiin vapun vietto tänään klo 12.15 (myöhemmin kuin teekkarit, mutta aikaisemmin kuin Mantan lakittajat):

Tiedossa tänään lisää viinin juomista, lisää Jethro Tullia (joudun jammailemaan yksin, miksi kukaan ei ymmärrä tämän bändin parhautta?!), Mantan lakitusta, grillausta, lisää viiniä jne.

Vappua varten tein oranssin puuvillahameen Kodin Ykkösen verhokankaasta, hinta 5€/m. Malli oma. Leikattu täysvinoon, vyötäröllä muotokaitale.

Vappujuomia ja -tarvikkeita varten tein Finlaysonin puuvillakankaasta TAAS yhden peruskangaskassin.

Himalaya-lanka taipui taistelun (osa 1 ja 2) jälkeen “one skein wonderiksi” (johon meni melkein kaksi vyyhtiä lankaa).

Alkukuusta tekemäni oranssi hame pääsi vihdoin kuvaan:

Kuvat todistavat, että täällä olisi liikunnalle ja dieetille käyttöä…

Tätä ei pitäisi tulevan kässänopen tunnustaa: Olen tekemässä hametta ja pähkäilin noin 15 minuuttia miksei vyötärökaitale ja kellotettu hameosa täsmää. Sitten tajusin, että muotoonleikattu vyötärökaitale on ylösalaisin. Noloa….

Ulkona on ihana ilma ja minä vaan nysvään kotona. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että kävin jo tänään ulkona ja ajattelin ottaa tänään koulutöistä lomaa, kun eilen tuli taas palautettua yksi versio prosemmasta.

Parin viikon aikana on tullut kehrättyä noin pari sataa grammaa lankaa (kaikki eivät ole kuvassa). Villa on virolaista. Lankaa pitää kehrätä vielä runsaasti lisää, mutta ajattelin lopuksi tehdä niistä boleron tai hihattimen.

Oranssi villatakki ei taida valmistua sunnuntaihin mennessä:

Maanantaina kun alkaisi vihreä Project Spectrum -kuukausi. Hihat villatakista on valmiina, mutta vartalo-osa puuttuu melkein kokonaan.

Kevään ensimmäinen rusakko ikkunan alla märehtimässä. Kuva otettu tänä aamuna.

Eilen kävimme siipan kanssa pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Ihmisiä oli VALTAVASTI, siispä siirryimme suosiolla antikvariaattiin, joss yllätykseksemme kaikki kirjat olivat -50%. Ale jatkuu vielä viikon, eli sinne vain käymään! Löysin muutamia mukavia kirjoja ja myös valokuvia kokoelmaani. Opaskokoelmani täydentyi kirjoilla Emännän tietokirja (kaksi osaa) vuodelta 1957 ja Seuraelämän säännöt vuodelta 1938. Vasta kotona huomasin, että minulla onkin Emännän tietokirja myös vanhempana painoksena, mutta se ei haittaa, koska uudempi hankintani on paremmassa kunnossa ja maksoi vain 2,5 euroa.

Emännän tietokirjasta löytyy vastaus kaikenlaisiin asioihin, kuten siihen kuinka hiukset tulee kammata:

“Kammatessa on vasemmalla kädellä tartuttava hiustukkuun läheltä sen juurta, ja sen jälkeen kammattava varovasti ja pehmeästi, etteivät hiukset irtautuisi tupestaan.”

Seuraelämän säännöt taasen opastaa kaikenlaisissa asioissa, kuten suurempien kutsujen järjestämisessä:

“Suurempia kutsuja varten on käytännöllistä järjestää erikoinen naisten huone, jossa on vieraiden käytettävissä erilaisia toalettivehkeitä: isompi peili, käherryspihdit, puhdas kampa, harja, puuteria, pumpulia, lukko- ja nuppineuloja y.m.”

Minäkin voisin haluta tuollaisille kutsuille.

Ostamieni valokuvien joukossa oli seuraava 1920-luvulla otettu kuva, josta näkyy millaisia ajan vaatteet todellisuudessa Suomessa olivat. Naiset ovat varmasti pukeutuneet parhaimpiinsa kuvaa varten. Mistään sulokkuudesta ei kyllä voi puhua, kuten muotikuvissa.

Eilinen päivä oli muutenkin mukava. Kävimme nauttimassa pasta carbonaraa ja seurasimme spektaakkelimaista partiolaisten kulkuetta Ruttopuiston laidalla auringosta nauttien . Varsin viihdyttävää. Illalla katsoin vielä ties monettako kertaa Purppuravirrat (minä tykkään, mutta arvostelijat selvästi eivät).

Himalaya-lanka on osoittautunut kovin vaikeaksi langaksi ulkonäöllisen ihanuutensa lisäksi. Tein eilen Himalaya-silkkilangasta suunnittelemani topin sijaan huivin:

Pinta on ihanaa:

MUTTA huivista tuli tyhmä, joten purin sen jahkailun jälkeen. Saa nähdä miten kamppailu jatkuu ja kuka voittaa seuraavan erän.

Tänään taisin saada kaupungilla flaneerauksen seurauksena raitisilmamyrkytyksen. Oli PAKKO ottaa kahden tunnin päiväunet päästyämme kotiin. Päivästä lisää myöhemmin.

Tämä lista onkin lyhyt, koska melkein mitään en saanut tehtyä.

Oranssi villatakki edistyi puolitoista hihaa:

Viikonlopun paras käsityö-anti oli vieraileva kehrääjätär, joka auliisti jätti oman kauniin ja hienosti toimivan värttinänsä minulle lainaan. Sain myös oivia vinkkejä kehräämiseen. Oikeanpuoleinen on siis minun ruma värttinäni.

Neuloin kokeeksi ensimmäisestä kehräämästäni langasta koetilkun. Onpas efektilankaa!

Ajattelin myös tänään dokumentoida tekemiäni vaatteita. Seuraava kuva kertoo MIKSI tänään ei ollut vaatteiden kuvaamispäivä:

Kovin tuulista oli… Tässä kuitenkin esittelen jo vanhemmassa postauksessa mainitsemaani villakangashametta. Ensi talvena hameelle on toivottavasti käyttöä, tänä keväänä ehdin käyttää hametta vain kerran.

Lainasin äidiltä haarukkapitsin tekemistä varten haarukan, mutta en vielä ole saanut inspiraatiota. Eiköhän to projekti jää vähän tuonnemmaksi. Nyt tuntuu koulujuttujenkin loppuunsaattaminen kovin vaikealta.

Kevät on selkeästi täällä. On voinut vaihtaa pieniin kenkiin ja niillä onkin nyt ahkerasti tepasteltu ulkona. Lunta ei enää ole ja aamuyöstä herää pikkulintujen karjumiseen ja fasaanien käsittämättömän koviin kiekaisuihin. Nyt vain odottelen lempiväisiä rusakkopareja ikkunoiden alle. Ihanaa, kohta on kesä! Sitten on “vain” töitä ja pari kirjatenttiä.

Pääsiäinen tuli ja meni. Hulinaa oli mielestäni ihan liiankin kanssa, tänään olenkin vain kököttänyt kotona lukien ja vähän tehden myös koulutöitä (puheviestinnän vuoden roikkunut oppimispäiväkirja on viimeistelyä vaille valmis!).

Eilen kävimme katsomassa siipan, siipan äidin ja tämän miehen kanssa Mozartin Taikahuilu–oopperan. En ole ennen nähnyt kyseistä kappaletta, vaikka Yön kuningattaren aaria jäi mieleen Amadeus-elokuva soundtrackilta jo lapsena. Nyt livenä kuultuna aaria oli kuitenkin pettymys, laulajattarelta (eilen Sirkka Lampimäki) kun tuntui loppuvan voimat kesken. Muuten esitys oli parempi kuin uskalsin odottaa: Suomenkielinen libretto toimi, näyttelijäkaarti oli mainio (Papagenon osan esittäneen Ville Rusasen suoritus oli valloittava), lavastus ja puvustus antoivat silmäniloa. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle marssi veikeitä metsäneläimiä, joita olisi voinut marssittaa myöhemminkin lavalle. Sen verran hurmaavia ne olivat!

Sain tänään luettua Émile Zolan Naisten aarreaitan. Olen lukenut vuosia sitten Zolan Nanan, mutta tämä kirja oli aivan muuta! Ihana kirja, jota ennen tosin kannattaa tutustua Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa -kirjaan, tavaratalojen kulttuurihistoriaan. Kortelaisen kirja antaa perspektiiviä Zolan romaanin ilmiöille ja 1800-luvun loppupuolen maailmaa ymmärtää muutenkin paremmin.

Siipalla ja minulla on ollut suunnitelmissa jo kotvan aikaa aikamatka-matkatoimiston perustaminen. Jos ajassa matkaaminen olisi mahdollista, niin haluaisin ehdottomasti vierailemaan 1800-luvun loppupuolen pariisilaiseen tavarataloon!