Rauhallista pääsiäistä kaikille, jotka blogiini poikkeavat!

Valmistautumassa pitkänperjantain Salakapakka-bileisiin:

…oikeasti. Sää on suosinut, on ollut mukava päivä, lämmintä, keväistä, huoletonta.

PAITSI: Lempipitsisukkiksiini on tullut kumpaankiin kantapäähän reikä. Aargh.

Perjantai-iltana on bileet salakapakka-teemalla ja puku ei ole vielä edes puolivälissä. Mutta ei stressiä, tässähän on aikaa vaikka kuinka! Kaikki materiaalit on kuitenkin olemassa ja eilen kaavoitin ja ompelin jo alusmekon melkein valmiiksi. Itseasiassa ainoat asiat jotka jouduin asukokonaisuutta varten hankkimaan ovat korut ja puvun vuorikangas.

Taitava sisko teki minulle piiitkän kaulakorun ja korvakorut asukokonaisuuteen sopivaksi.

1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni. Mieltymys vuosikymmeneen alkoi Muotitalo Elliot -sarjan myötä 90-luvun alkupuolella. Kyseinen sarja oli varsin mainio, voisin ottaa sen dvd:nä. Pidän 20-luvun muodista ja ajan varsin syntisestä leimasta. Simone de Beauvoirin muistelmat kuvaavat hyvin ajan kaoottisuutta alle 20-vuotiaan tytön näkökulmasta.

1920-luvun alun muotiin kuului väljä leikkaus ja alennettu vyötärö. Iltapuvutkin ulottuivat vain puoleen sääreen.

Voiko olla charlestonia hullunkurisempaa tanssia? New Yorkin seurapiirirouva opettavat kiinalaiselle tanssijalle Mucheo Ilolle ajan muotitanssia.

Tietokoneeni on muuten siirtynyt lattialle, koska työpöydän on nyt vallannut vähän vakituisemmin ompelukone. Kyllä tämä japanilaisittain lattialla istuminenkin ja kirjoittaminen käy. Tosin koulujuttuja en kyllä jaksa näin tehdä. Miksiköhän puhun muuten aina “koulusta” kun kyseessä on kuitenkin yliopisto. En myöskään ikinä sano, että menen “laitokselle” vaan menen aina “kouluun”.

Olen jo muutaman päivän ajan herännyt varsin varhain aamulla. Se jos mikä on merkki opintojen tuomasta stressistä. Prosemma pitäisi olla valmis kolmen viikon kuluttua, harjoittelun parin viikon kuluttua ja esseen ja oppimispäiväkirjan olisi hyvä olla valmiita nyt. Pääsiäisenä en kyllä ajatellut tehdä koulujuttuja, mutta katsoo nyt. Ohjelmaa olisi kyllä muutenkin: Huomenna suvun naisväen kanssa uudestaan Mucha-näyttelyyn ja myös ilta on varattu, perjantaina Salakapakka-bileet, lauantaina meillä pelataan (ja minä pelivammaisena syöpöttelen ja juopottelen mukana), sunnuntaina kotikotiin ja maanantaina oopperaan.

Varhain heräämisessä on sekin hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista. Eilen ennen töihin lähtöä pesin jääkaapin ja avasin wc:n lavuaarin viemäriputken, joka TAAS kolmen kuukauden jälkeen oli tukossa.

Kun pitäisi lukea muiden proseminaari-raakileita, niin minä keksin oheistekemistä:

Ostaa pamautin eilen ruman uudenaikaisen värttinän, kun värttinän kerran halusin. Harjoitteluun käytän karmeaa keltaista jämävillaa, joka tosin sopii hyvin Project Spectrumin henkeen.;) Uusiseelantilainen Ashford-värttinä ei ollut kallis, muttei se ole kauneudellakaan pilattu. Voisiko tuota tuunata kauniimmaksi?

Värttinän mukana tuli aloitusohjeet ja yllätyksekseni niiden avulla sain jonkinlaista lankaa aikaiseksi. Kovin ylikierteiseltä, epätasaiselta ja paksulta vaikuttaa, mutta eiköhän tuo harjoittelemalla ala parantua. Tietenkin oletan saavani ensi viikonloppuna Oolalta kaikki patenttivinkit.;)

Iih, olen koukussa!

Aloitin Rowanin Rowanspun DK -langasta vihdoin eilen neuletakin. Jos lankaa rittää, niin teen pienen topinkin, ensi talvea varten twinset olisi kiva.

Hihan alkua:

Villatakin malli:

Villatakin malli on yksinkertainen, helmassa ja hihansuissa on pitkälti mallineuletta. Muuten takki tulee olemaan sileää neuletta. Nappilistan neulon viimeiseksi. En ole vielä päättänyt teen raglan-hihat vai istuvat hihat. Raglan olisi helpompi ja nopeampi tehdä, mutta istuva hiha taas kauniimpi.

Ensimmäiselle keltaiselle laukulle valmistui kaveri, siis tuo oikeanpuoleinen:

Tässä laukussa vuorikankaana kukallista puuvillaa:

Toisen laukun kukka:

Ensimmäisen laukun kukka:

Toinen laukku on kivempi, ja tekisi mieli pitää se itse. Mutta mitäpä tekisin kahdella keltaisella melkein samanlaisella laukulla? Sisko voi huutaa kommetteihin hep, jos haluaa keltaisen laukun.

Tänään on ollut aikaansaava päivä: Järjestelin kankaat uudelleen laatikoihin ja sain tungettua melkein kaikki uudetkin kankaat laatikkoihin. Nyt viisi isoa pahvilaatikkoa on nimetty lapuin: “Punaiset”, “Vihreät Siniset”, “Violetit Vaaleat”, “Mustat Valkoiset Neutraalit” ja “Vaatekankaat”. Kaiken järjen mukaan kankaiden tulisi löytyä nyt helposti. Epäjärjestelmälliselle ihmiselle se olisi taivas! Historiallisiin pukuihin käytettävät kankaat ovat valitettavasti vielä muovipusseissa sikinsokin. Pitäisi hankkia uusia laatikoita tai käyttää kankaita pois.;)

Löysin myös viininpunaista shifonkia, jota en tiennyt edes omistavani. Löytö oli varsin mukava yllätys, koska ensi perjantaina on tiedossa kemut kieltolaki-teemalla ja asu vielä puuttuu. Olen suunnitellut 20-luku -tyylistä pukua puuhkineen (Regina pääsee ulkoilemaan!), pitkine helmineen ja saumasukkineen. Leninki tulee siis olemaan kätköistäni löytämääni viininpunaista shifonkia.

Siivosin myös vaatekaapit ja inventoin sukka- ja sukkahousukokoelmaani. Kuinka moni nainen tarvitsee noin 15 paria pitsisukkiksia? Minä varmaankin, koska kaapistani sen verran löytyy.

Olen ihan hämmentynyt siitä, kuinka paljon voin pitää keltaisesta. Olen kuitenkin aivan rakastunut uuteen laukkuuni.

Project Spectrumin syytä on, että olen innostunut kaivelemaan kangasvarastojani. Keltainen huopa, kuten myös laukun lohenpunainen vuorikangas ovat vanhan työpaikkani ilmaisetuja ja ne ovat ajelehtineet varastoissani jo kolmisen vuotta. Vasta väriprojektin myötä ne päätyivät käyttöön ja laukuiksi. Koristeena käytetyt napit ovat eriparinappeja ja ompelulankoinakin käytin lankarullien jämiä. Kätevää!

Koristekuvio on ommeltu koneella “vapaalla kädellä”. Tykkään paljon ommella kuvioita, jotka ovat kuin kynällä piirrettyjä luonnoksia.

Tänään kaupungilta kotiin minua seurasi kasa merseroitua puuvillaa. Oliivinvihreän langan ostin varastoon ja luonnonvalkoisen langan ajattelin neuloa Himalaya-silkkilangan kanssa topiksi. Tässä kuvassa näkyy myös uuden laukun vuorikangas.

Toinen keltainen laukku ruskealla kukalla ja saumoilla on valmistunee vielä tänä iltana. Jos en sitten riennä uutta projektia aloittamaan.;)

Viime aikoina on ollut vaikea keskittyä mihinkään. Aloitan vähän, mutta en saata asioita loppuun. Viimeisen viikon aikana olen aloittanut punaista hametta, tehnyt kokeilutilkut oranssiin neuletakkiin ja silkkitoppiin. Lisäksi tänään aloitin uutta projektia:

Nämä olisi kyllä tarkoitus saada huomenna valmiiksi, täytyy mennä koululle ompelemaan, kun oma ompelukoneeni ei suostu montaa kerrosta paksua huopaa ompelemaan.

Tämän hetkinen sää on tehnyt tehtävänsä:

Päätimme sitten repäistä. Lähdemme Pesaroon kahdeksi viikoksi kesäkuussa. Tiedossa on kulttuurimatkailua, Urbino on kulman takana ja Firenzeenkin vain parin tunnin junamatka. Rannallakin ehditään varmasti oleilla ja etsiä minulle lisää Lana Gatton lankoja.;) Tiedossa tramezzineja ja muita herkkuja, aah!

Viime vuonna syyskuussa lomailimme Riccionessa ja teimme retkiä Riminiin ja Ravennaan. Ravennan mosaiikit olin halunnut nähdä jo monta vuotta, kun kirjoissa olin nähnyt niistä kuvia. Livenä mosaiikit ovat taianomaisia.

San Vitalen basilica Ravennassa, kuva siipan ottama:

On muuten varmaan turha kertoa, että viime vuonna filmijärjestelmäkamerallani otettuja kuvia ei ole vieläkään kehitetty.;)

En ole pitänyt hyviä lupauksiani saattaa ensin vanhat projektit loppuun. Eilen tein illalla kokeiluja oranssia neuletakkia ja silkkitoppia varten.

Rowanspun DK -langasta tehtyjä pintakokeiluja. Neuletakista tulee luultavasti yksinkertainen, helmaan ja hihoihin tullee pintaneulekuviointia. Lanka on kuitenkin sen verran pehmeää, että monet pienet herkät kuviot eivät siinä näy. Lanka on kuitenkin ihanaa, haluaisin jo nähdä neuletakin valmiina!

Himalaya -langan kohtalo ei ole vielä selvä. Olen kyllä ajatellut liivimäistä toppia, kun kaikenlaisia huiveja minulla on vaikka muille jakaa. Kokeilussa olen yhdistänyt silkkiä ja ohuempaa puuvillalankaa kaksinkertaisena. Haluan kuitenkin varsinaisessa työssä yhdistää paksumpaa puuvillalankaa ja silkkiä.

Ja sitten jotain ihan muuta:

Olin eilen rintaliiviostoksilla. Vaikka tykkään shoppailusta, niin rintsikkareissut stressaavat jo etukäteen. Jotkut stressaavat rintojensa pienuudesta tai niiden suuresta koosta, mutta minä stressaan rintaliiveistä. Muita vaatteita voin valmistaa itsekin, mutta rintaliiveissä (kuten kengissäkin) olen markkinoiden armoilla ja sekös harmittaa. Eilen kokeilin kymmentä paria liivejä ja yhdet olivat ok. Ja ainoastaan ok. Lisäksi sopivat rintaliivit olivat tylsän näköiset ja eivät mitenkään edulliset, mutta ne lähtivät kuitenkin mukaani. Masentavaa ostaa kompromisseja.

Rintaliivit näyttävät usein tangolla hyvältä, mutta kun ne laittaa päälleen, niin ne tekevät rintavarustuksesta varsin kummallisen muotoisen. Kuka voi haluta poven, joka näyttää kahdelta ketun kuonolta? Eikö kaikilla naisilla olekaan haaveissaan kaunis pyöreä povi? Ymmärtäisin kyllä jos Lindexin halpis-rintsikat eivät istu, mutta mikä on vikana jos Valiseren tai Chantellen öky-kalliit liivit eivät istu?! Omana johtopäätöksenäni on se, että rintaliivien malli suunnitellaan kai b-kuppisille ja isompiin kokoihin kaavaa vain suurennetaan summittaisesti. Tai sitten omassa fysiikassani on jotain pahasti pielessä (johon en kyllä usko).

Minun ostamani ok-liivit ovat muuten Maidenformin The Dream Bra, joiden väitetään olevan kahden vuoden tuotekehittelyn tulos. Hohhoijaa, eivätkö ne parempaan pysty?

Paksusta langasta tulee valmista nopeasti:

Voin hyvin ymmärtää, miksi monet pitävät todella paksuista langoista. Pipon ja huivien virkkaamiseen meni kuhunkin aikaa tunti. Punainen pipo ja kaulahuivi ovat pääasiassa Lana Gatton Sierra Nevadaa (hattuun 100g, kaulahuiviin noin 90g, nro 8 koukku). Huiviin käytin myös paksua Pirkka-lankaa, Novitan Spixiä, Noron Kureyonia ja Kitten Mohairia. Monivärinen vihreänruskea huivi söi 195 grammaa Turmalin-lankaa.

Hameiden yksityiskohtia:

Viikonloppuna sain valmiiksi itsekutomastani kankaasta hameen, joka on todella lämmin. Wetterhoffin Veera on ihanan pehmeää kampavillalankaa, kankaan raidat ovat silkkilankaa. Ompelin hameen käsin, koska se sopi mielestäni hyvin kankaan ja hameen mallin tunnelmaan. Käsinompeluun sopii muuten mainiosti pellavainen nypläyslanka (olisikohan paksuudeltaan 3/35). Sain viikonloppuna valmiiksi myös oranssin hameen, jonka kaavaa varmasti hyödynnän tulevaisuudessakin. Kaava on kivan yksinkertainen, vyötärön muotolaskokset on muutettu sivusaumoihin. Valmis oranssi hame on tosin vähän omituinen, kiiltävä oranssi kangas ei ehkä kuitenkaan ole minun juttuni.

Kuvamateriaali kokonaisista vaatekappaleista uupuu, koska ulkona ei voi kuvata, siellä sataa KOKO AJAN vettä ja päivälläkin on pimeää. Sisällä valo taas ei riitä ilman salamaa. Ehkä teen jossain vaiheessa hamepostauksen, koska hameita olisi tarkoitus tehdä jatkossakin. Yksi kangas odottaa jo leikattuna kokoon kursimista.

Jaa, pitäisi tehdä prosemmaa varten haastattelu torstaina. Hermostuttaa jo valmiiksi, kun haastattelu olisi tarkoitus tallentaa suoraan tietokoneelle. Olen varma, että onnistun kuitenkin mokaamaan jotain, vaikka Onni onkin tuttu kone.

Siipan kanssa unelmoidaan taas lomamatkasta. Italia houkuttaa taas kovasti, varsinkin tässä säässä. Sitä paitsi haluan kovasti taas toreille lankaa ja muita ihanuuksia metsästämään!

EDIT: Kylläpäs viimeisessä kappaleessa on monta “taas”-sanaa.