…päätin, että en toivottele hyviä jouluja jokaisessa lukemassani blogissa. Kuvan kera haluan osoittaa joulutervehdykseni (tai mitä juhlaa sitten ikinä vietättekää) kaikille tänne sivuille eksyneille.

Kuva: Still-kuva Valentin Vaalan elokuvasta Vihreä kulta

Tunteellinen poseeraus:

Innostuin virkkaamaan uudenvuoden aaton -juhlintaa varten kultaisen kaulakorun ja rannekorun Marks & Kattensin Flamenco-langasta. Kaikki lähti siitä, että minulla oli uudenvuoden -asua varten vain kultaiset pitsisukkahousut. Olin jo pidemmän aikaa katsellut töissä tuota Flamenco-lankaa ja keksin nyt tehdä langasta koruja kultaisten sukkahousujen seuraksi. Alunperin itseasiassa ajattelin virkattua kruunua, mutta tuli siihen tulokseen, että korut ovat ehkä parempi idea.;) Nyt tilanne on siis sitten se, että minulla on asukokonaisuutta varten sukkahousut, korut ja kengät valmiina, mutta vaatteet vielä puuttuvat.

Lankaa meni koruihin yhteensä alle 20 grammaa. Taidan tehdä vielä toisen rannerenkaan, nuo voivat sitten toimia “ranteenlämmitinkoruina”.;) Kaulakorun lukkona toimiva nappi on helmiäistä.

Marks & Kattensin Flamenco-lanka (viskoosi 77%, polyamidi 15%, metallipolyesteri 8%) on muuten paras metallitehostelanka, jonka tiedän. Lanka on ihanan pehmeää, ei karheaa kuten monet muut metallilangat (vrt. esim. Novitan metallilangat) ja toimii esimerkiksi juuri kaulakoruissa mainiosti.

Jouluvalmistelut alkavat olla pulkassa. Kotona en ole pahemmin ehtinyt olla töiden runsauden takia, onneksi siippa on ehtinyt vähän siivoilla. Jouluaatto ja tapaninpäivä menee sukuloidessa, siis vain joulupäiväksi tarvitsee hankkia ruokaa. Eilen piipahdin sitä varten juustotiskillä ja Alkossa, mutta ne herkut menivät jo eilen, kun vietimme siipan kanssa illan elokuvan parissa. Herkuttelen jo ajatuksella, että joulupäivän saa viettää joululahjakirjoja lueskellen ja punaviinistä nautiskellen.

Minua on jo lahjottu käsinneulotuilla ja kasvivärjätyillä sormikkailla, pussilla kuivattuja metsäsieniä ja neljällä elokuvalipulla. Siippa lahjoi minua Kenzon hajuvedellä, josta olen unelmoinut vuoden. Nyt olen lähes marinoinut itseni kyseisellä parfyymillä ja ympärilläni leijuu ihanalta tuoksuva pilvi. Hih, joulu on mukavaa aikaa.

Luin uusinta Trendi-lehteä töissä ja huomioni kiinnitti Pauliina Seppälän kolumni. Yleensä en hänen kirjoituksistaan juuri välitä, meillä tuntuu olevan kovin erilainen maailmankatsomus, mutta tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Seppälä kertoo kolumnissaan Etsy-nettisivusta, johon kuka tahansa voi perustaa omia käsitöitään markkinoivan nettikaupan. Itse on ehtinyt äsken tutustua kuin päällisin puolin sivuihin, mutta vaikuttaa ihan hauskalta idealta. Sinne vain surffailemaan!

Koska moni muukin on tuntunut kokeilleen, niin minäkin sitten. My heritage sivuilla voi kokeilla keneltä julkkikselta näyttää. Palvelu on raastavan hidas, mutta toimii lopulta. Minä näytän kuulemma kasvoiltani hyvällä kuvallani 70 prosenttisesti Aishwariya Railta, Bollywoodin hottikselta. Voi kun näyttäisinkin. Niin, no onhan minullakin kaksi silmää, nenä ja suu. ;)

Hassuinta muuten oli, että ohjelma ei selkeästi ota tosiaan huomioon hiusten väriä. Jännää.

Sisareni raahasi minulle töihin laatikollisen Amazonilta saapuneita kirjoja. Harmi, että joudun kirjat maksamaankin.;) Sisareni kun lainasi jalomielisesti luottokorttiaan ostoksiini. Kirjojen hinnat ovat kuitenkin niin tajuttoman edulliset Suomen hintoihin verrattuna, ettei tuo tilauksen loppusumma päätä huimaa.

Kaikki kirjat olivat tällä kertaa neulomisaiheisia. Olisin halunnut myös muutaman pukuhistoria kirjan, mutta niiden tuleminen olisi kestänyt pari kuukautta. Nytkin kyllä tilauksella kesti luvatun kahden viikon sijaan kolme…

No, asiaan:

Tilasin viisi kirjaa: The Best of Lopi, Folk Socks,Knitting on the Road (Sock Patterns), Vintage Knits ja Alterknits kirjat. Olen ihan onnesta soikeana. Kaikki kirjat ovat hyviä, mutta hyödyllisin heti alkuun taitaa olla The Best of Lopi. Kunhan saan kaikki joululahjat tehtyä, punaisen neulepaidan ja harmaan (värjättävän) huivin valmiiksi, niin siirryn kaarrokeneuleeseen. Ainakin nyt suunnittelen niin. Kirja sisältää paljon erilaisia klassisia kaarrokepaitamalleja.

Sukkakirjat ovat ovat ihan peruskirjoja, ne ovat vain hyvä vahvistus kirjahyllyyn. ostin kummatkin, koska ne sai edullisesti yhdessä.;)

Alterknits on lähinnä täynnä kivoja kuvia ja hauskoja ideoita, ei niinkään ohjeita. Toisaalta minähän en ohjeita kaipaa, kun on jaksa niitä kuitenkaan seurata. Kirjassa on myös se hyvä puoli, että se on jotenkin luksusmaisen oloinen. On oikein ilo katsella tuollaista kirjaa!

Tämän tyyppisiä nyöritysjuttuja olen kaavaillut sukkiin. Voisihan niiden pariksi tehdä myös käsien lämmittimet. Pitäisi varmaan kans hankkia tuollainen marsu sylitettäväksi.

Silkkinauhoja riippumassa jakussa. Iihanan tyttömäistä!

En ole oikein ennen itse ollut innostunut huovutetuista laukuista, mutta tämä on kyllä ihan supernätti:

Sokerina pohjalla on Vintage Knits. Kirjassa on kymmenen mallia, joiden tyylisiä neuleita haluaisin.

Jos olisin pieni ranskatar, tekisin jotain tällaista:

…mutta koska olen iso suometar, niin teen varmaankin jotain tämän kaltaista:

Miten vaikeaa voi olla haalia kasaan vielä pari sivua merihistorian esseeseen?! Sitten ei tarvitsisi ajatella yliopistoa pariin viikkoon… Olen nyt hengannut tietokoneella kolme tuntia ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Vähän tuntuu siltä, että essee ei palaudu luennoitsijalle vielä huomenna.

Kevennykseksi vielä Ilun loistava löytö.

Itse löysin tällaisen kuvanpankin tänään. 1800-luvun huippumuotia, kaavoja ja neuleohjeita, tosin tekstilinkkien takana.

Täällä taas ihania historiallisia neulomiskuvia.

Tämä on muualta netistä (huomatkaa vasemman puoleisen tytön naisille sopiva oikeaoppinen jalkojen asento):

Yksi museovitriineistä:

Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, olimme viime sunnuntaina suvun voimin Jyväskylässä ja kävimme mm. Käsityön museossa. Käsityön museon perusnäyttelyn olin nähnyt jo aikaisemmin, mutta se oli muutamassa vuodessa jo muuttunut aika paljon. Perusnäyttely koostuu vitriineistä, joissa on esillä erilaisia käsitöitä aina saunajakkaroista Ulla Pohjolan kirjottuihin taide-esineisiin. Lisäksi näytillä on kansallispukuja, toimiihan museon yhteydessä myös Kansallispukukeskus. Kansallispukukeskuksella on huone (kooltaan ehkä noin 5 neliömetriä), jonka kaksi seinää on täynnä kansallis- ja muinaispukuja käsitteleviä mappeja. Selasin nopeasti Muolaan kansallispuvun mappia, koska ennen en ole löytänyt mitään muuta tietoa puvusta kuin kuvan. Voisin leiriytyä tuonne huoneeseen pariksi viikoksi tutkimaan eri pukujen tietoja.;)

Museon yläkerrassa oli esillä Kansanomaiset sukat -näyttely. Esillä oli, kuten näyttelyn nimestä voi päätellä, erilaisia sukkia ja sukkanauhoja. Marjo Vainion neulomat sukat ovat toisintoja 1700- ja 1800 -luvun sukista. Sukat ovat osa Suomen kansallispukuneuvoston mallipukujen kokoelmaa. Osa näyttelyn sukista oli Kyllikki Mitrosen kansanomaisten sukkien mukaan suunnittelemia. Mitrosen neulomat sukat löytyvät Sukkasillaan-kirjasta.

Olisin voinut olla pienessä sukkanäyttelyssä paljon pidempäänkin. Ohuen ohuet villaiset ja puuvillaiset sukat olivat upeaa katsottavaa. Jännät sukat, joiden kaltaisia en ollut ennen nähnyt, olivat villasta neulotut sukat, jotka oli värjätty vasta valmiina. Sukkien erikoisuus oli se, että kallista punaista väriä oli säästetty ompelemalla sukansuuhun ja jalkapohjaan tiukat esto-ompeleet ennen värjäystä. Tällöin punaista väriä ei kulunut niihin sukan osiin, jotka jäivät hameenhelman alle ja kengän sisälle piiloon. Nerokasta! Joskus olisi mukava koettaa tehdä tuollaiset ohuen ohuet villasukat.

Työssäkäynti, hörhöily (kaikenmaailman matkustaminen) ja panikoiminen opinnoista tuntuu vieneen tilaa käsitöiltä ja blogin päivittämiseltä. Lisäksi monia käsityöprojekteja en voi täällä vielä esitellä, koska noilla projekteilla kevennän joulupukin taakkaa. Eilen vietin pari tuntia joululahjoja paketteihin kääriessä. Suurin osa lahjoista alkaa jo olla tehtynä/ostettuna ja paketeissa, mutta vielä olisi tekemistä!

Kuitenkin tässä välillä olen ehtinyt aloittaa punaista neulepaitaa Italiasta tuomastani langasta. Lankaa on vain 500 grammaa, että saa nähdä riittääkö se. Jos ei, niin hihoista tulee lyhyemmät. Olen ajatellut paidan koristukseksi kirjontaa. Ei mitään perinteistä, vaan jotain todella outoa. Katsotaan, mitä syntyy.

Olen myös jatkanut maaliskuussa Pietarin-matkalla aloittamaani harmaata virkattua huivia. Huivi näyttää näin todella tylsältä ja sitä se onkin. Lanka on ties mitä varastoistani löytynyttä lankaa. Kunhan saa huivin valmiiksi, niin se joutuu väripataan. Toivottavasti on myös värjäytyvää laatua.

Ruokapäiväkirjan pito oli opettavaista. Havaitsin, että en oikeastaan syön kunnon aterioita, vaan koko ajan välipaloja. Olen nyt vähän yrittänyt hillitä suklaan syömistä ja sen sijaan alkanut syödä ainakin yhden lämpimän ateriaan päivässä. Ongelmana on, että tulen todella helposti kiukkuiseksi, jos on vähänkin nälkä. Minuun kyllä käy slogan “Hyvä ruoka, parempi mieli” täydellisesti. ;)

Merihistorian esseen olisi pitänyt olla valmis tänään. No, se ei sitä ole. Ilmoitin tosin jo eilen luennoitsijalle, että hän saa esseeni vasta maanantaina. Toisaalta, luennoitsija ilmoitti, ettei ehdi lukea esseitä ennen uutta vuotta. En siis tunne kauheaa syyllisyyttä. Harmittaa vain, kun essee tuntuu olevan oikea riippakivi.

Selitykset ruokapäiväkirjasta, Jyväskylästä ja myöhässä olevasta esseestä myöhemmin, nyt lokikirja Tallinnan retkestä: Olimme alkuviikosta siipan kanssa siis hyvin edullisella kahden päivän retkellä Tallinnassa (tosin vain matka oli edullinen, ostokset eivät).

Kyllä, ostin TAAS punaista lankaa. ;)

Kuvan alareunassa näkyvät viime talvena neulaamalla tekemäni kintaat.

Ohjelmaan kuului niin syömistä, juomista kuin ostoksilla olemistakin. Tällä kertaa retkeen ei kuulunut yhtään varsinaista kulttuurikohdetta (ts. museota). Yövyimme jo toista kertaa Tallink-hotellissa, ja voin suositella hotellia kaikille. Vaikka hotelli on supermoderni lasipalatsi ulkoa, niin sisältä hotelli on todella mukava.

Vanhan kaupungin joulutorilta ei löytynyt yhtään mitään ostetettavaa, mutta rautatieaseman takana olevalta Jaama-torilta löysin kauniita ja käyttökelpoisia lankoja, virolaista villaa ja australialaista merinovillaa. Suosittelen Jaama-toria lämpimästi kaikille Tallinnaan menijöille. Tori on oikea kansantori, hinnatkin ovat kohdallaan. Jäin ihastelemaan myös virolaisia vanhantyylisiä huopikkaita. Kuvassa oikealla olevan harmaanruskean mohairlangan ostin Filatista. Filatista hankin myös Addin pyöröpuikkoja.

Poeke-kadulla ollut lankakauppa (Mill Wool) oli mystisesti suljettu. Toisaalta se oli ihan hyvä, jäi rahaa muuhunkin kuin lankaan. ;) Olde Hansan yhteyteen on avattu viikko sitten virolaisten käsityöläisten keskiaikaisten mallien mukaan valmistamia esineitä myyvä kauppa. Sekosimme kaupassa siipan kanssa täysin ja ostimme maustepurkkeja, kolpakoita, lasipikareita, pihlajapuisen kamman ja aterimia.

Vain osa saaliista:

Ostin kaupasta vielä iihanan soljen, jossa on erilaisia korukiviä. Nyt pitäisi enää tehdä keskiaikainen aatelisnaisen puku. ;) Muinaispuvustakin kyllä puuttuu vielä esiliinan pronssispiraalikoristelu…

Ostin lisäksi Kirikindad 1 ja 2 -kirjat (40 kroonia eli noin 2,7€ kappeleelta). Aino Praaklin tekemät ohjeet kansanomaisiin virolaisiin kirjolapasiin ovat upeita, kirjoissa on ainakin kymmenen mallia, jotka haluaisin toteuttaa.

Matkan anti oli siis varsin onnistunut. Ostosten välissä hengasimme taas lempikahvilassamme. Ihanaa kaakaota, suklaata ja leivonnaisia. Käykää tutustumassa, jos olette Tallinnassa!

Nyt lyhyt selostus sunnuntaisesta sukuloimis- ja käsityöretkestä Jyväskylään. Mukavaa oli, vaikka kaksi melkein neljän tunnin junamatkaa saman päivän aikana puuduttivatkin. Kävimme vierailemassa serkkuni luona, joka on käsityöläinen. Hän tekee muun muassa kauniita huovutettuja haltijoita. Käykää katsomassa uusimman Glorian Koti -lehden sivu 63. Keskeltä sivua löytyy serkkuni Mareenan tekemä haltija.

Matkan tärkein kohde oli Käsityön museo ja siellä järjestetyt käsityöläisten markkinat ja sukkanäyttely. Markkinoilta löysin Anu Pylsyn suunnitteleman paidan, jossa on rajakarjalaisia solkia, punainen painatus mustalla pohjalla. Tyylikästä. Samassa korttelissa olevasta käsityökaupasta löysin siipalle lahjaksi uudet korvaläpät. Itsellen ostin lisäksi Käsityönmuseosta Perniön muinaispukua käsittelevän kirjan. Puvun valmistusohjeet ovat ykstyiskohtaiset, tuon kirjan mukaan voisi valmistaa Perniön puvun. Täytyy huomauttaa, että itse en usko, että muinaispuvun mekko on ollut tuon kuvan mallinen. Hartialäpät ovat todennäköisesti hyvinkin keksityt, mekon pitäisi olla saman tyyppinen kuin Euran puvun mekko.

Käsityön museosta jaarittelen lisää kunhan palaan keskiviikkona Tallinnasta. Silloin myös luvassa ruokapäiväkirjan analysointia ja yhteenveto Tallinnan retkestä. ;)