Kenkäongelman ratkaisu

Pari päivää sitten kihersimme ystäväni R:n kanssa kun muistelimme lukioaikaista pukeutumistyyliämme. Käsittämättöminta on, että silloin 90-luvun puolessa välissä meidän mielestämme oli todella kätevää omistaa ainoastaan yhdet kengät, jotka tietenkin olivat Dr. Martensit.

Martensit muka sopivat käytettäväksi niin talvella kuin kesälläkin. Ja maiharit olivat mitä loistavin varuste festareille… Todellisuudessa, kuten kaikki martenseja käyttäneet tietävät, kyseiset kengät ovat Suomen talvessa älyttömän liukkaat ja kesällä taas hautovan kuumat. Muttei se silloin menoa haitannut ja maiharit sopivat ah-niin-taiteellisten kuvataidelukiolaisten tyyliin. Muistan myös järkeilleeni, että raskaat kengät tasapainottavat jyhkeällä ulkonäöllään muuta kroppaa…

Ilosaarirockissa vuonna kukka ja kivi… ei kun 1998.

Ylläolevassa kuvassa näkyy festarivarustus yhdentoista vuoden takaa. Ja tosiaan, kuvaan ovat päässeet myös luottokengät, karmeannäköiset ja pöyiset mustat kahdeksanreikäiset(?) Martensit.

Nykyään kesäkaudella pidän mahdollisimman kevyitä kenkiä. Suosikkejani ovat varvassandaalit ja erilaiset balleriinat. Uusimmat balleriinani hankin Violetin ja Aurora Borealiksen vihjeiden avulla, kun pähkäilin muutama viikko sitten blogissa kenkäongelmaani. Kiitos heille avusta! Clarksin Cocoa Creme -kengät ovat uudet suosikkini.

En ole vielä päättänyt onko pieni rusetti liikaa vai ei. Rusetin saa kuitenkin irrotettua helposti.

Continue Reading

Kreisii!

Solutasolla linkkasi aivan mielettömään juttuun: virolaiset ovat keksineet tuottaa tennareita eri alueiden kansallispukujen hengessä!

Onkohan noita jo Tallinnassa saatavissa? Olen muutaman viikon päästä suuntaamassa pariksi päiväksi Tallinnaan ja Muhut olisi pakko saada! Ne näyttävät tällä hetkellä olevan nettikaupasta loppu, enkä yhtään ihmettele.

Olen ennenkin ihastellut, että virolaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan, kaupallistamaan ja uudistamaan omaa tekstiiliperinnettään ihan eri tavalla kuin suomalaiset. On käsittämätöntä, ettei esimerkiksi suomalaisia kansallispukuja tai perinneneuleita juurikaan käytetä vaate- tai muun tuotesuunnittelun pohjana.

Continue Reading

Kysymys:

Onko yksinkertaisten mustien balleriina-avokkaiden löytäminen Helsingistä vaikeaa?

Vastaus:

ON.

Mutta sen sijaan netistä löytyy vaikka mitä! Ei kylläkään yksinkertaisia korottomia kapealestisiä mustia avokkaita. En minä halua solkea, hapsua, tupsua tai muutakaan “kivaa” yksityiskohtaa. Haluan ajattoman yksinkertaiset kesäkengät, joilla on hyvä kävellä.

Continue Reading

Mekkoloita

Leningin yläosasta tuli hieman löysä, mutta tuoreen rouvan laittamia hääruokia maistellessani kiitin onneani, että yläosa ei ollut aivan vartalonmukainen.

En ehtinyt/jaksanut tehdä tyllihametta helmaa kohottamaan, mutta kuvia katsellessani huomaan, että tyllihame olisi kohottanut helmaosaa kauniisti. Hameosan kiilat on leikattu lankasuoraan ja helman ympärys on noin 340 senttimetriä.

Puvun koristeeksi tein uudenlaisen rintarossin, jossa komeilee Lassie ja sekalainen seurakunta hopeanvärisiä nappeja.

Kengät eivät hanganneet, eivätkä painaneet, otin ne jaloista vasta kun piti mennä tanssilattialle joraamaan.

Huomasin, että hyvää kuvaa huivista ei tullut otettua ollenkaan. Korjannen asian lähipäivinä.

Continue Reading

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu

. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.

Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.

Kirpparilla metsästämistä:

Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:

Ilulle kiitos

vinkistä!

Continue Reading

Jaa, mitäs…

Siipan mukaan olen huutanut nyt viikon, että “V*ttu ku mua v*tuttaa”. Ja oikeassahan se on. Enhän minä normaalistikaan mikään päivänsäde ole, mutta nyt olen varmaan mitä ärsyttävin kumppani. Olen rouva Korppi.

Siis graduahan tässä. On se jännä, kun tämä projekti on kulkenut mukana jo jonkin aikaa (ts. puolitoista vuotta), niin vasta nyt stressini on yltynyt sellaiseksi raivoksi, että aivan kaikki ärsyttää. Johtunee siitä, että aika pian pitäisi olla jotain valmistakin. Tällä hetkellä gradun keskeiset käsitteetkin tuntuvat olevan hukassa ja tutkimusongelmiin ei tunnu löytyvän aineistosta vastauksia.

Graduahdistus siirtyy kaikille muillekin elämänalueille. Yksi päivä rupesin oikeasti ahdistumaan siitä kuinka tyttötyttö

oikeasti olen. Kaikki harrastukseni, kiinnostuksenkohteeni ja työni liittyvät “naisten aloihin”. Siis sellaisiin asioihin, joiden parissa harva mies tuntee oloaan luontevaksi tai harvaa edes kiinnostaa. Lisäksi opiskelen laitoksella, joka taitaa olla yliopiston naisvaltaisin.

Rupesin sitten ajattelemaan jotain harrastusta, joka olisi äijämäinen tai edes sukupuolineutraali. Lukeminen ja elokuvat ovat sukupuolineutraaleja, mutta jos lähinnä pitää pukudraamoista* ja lukee historiallisia romskuja tai ranskalaisia naiskirjailijoita, niin eivät nuokaan paljoa muista harrastuksistani eroa.

Vakavasti harkitsin, olisiko halonhakkuusta harrastukseksi (kun en osaa tosiaan edes halkoja hakata). Siippa ei tosin ollut yhtään innostunut halonhakkuusta uutena harrastukseni, vaan ehdotti tankotanssia. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä on nyt koira haudattuna.

Mutta jatkan tyttöilyäkin:

Ostin eilen kahdet kauniit korolliset espanjalaiset nahkakengät. Olivat tarjouksessa niin käsittämättömän halvat, etten voinut jättää ostamatta! Ja kummatkin oli pakko ostaa ihan senkin takia, että toisissa on järkevät viiden sentin korot ja toisissa taas kahdeksan sentin korot.

Matalammissa kengistä oli nahkanauhat, mutta vaihdoin ne satiinirusetteihin:

Mustista T-remmikengistä olen jo haaveillut pitkään. Tai on minulla jo yhdet, mutta ne ovat enemmän sandaalit kuin kävelykengät.

Nyt vain odotan kevättä, että kenkiä pääsee käyttämään muuallakin kuin sisätiloissa.

* Full Metal Jacket ja Apocalypse Now voidaan laskea pukudraamoiksi.

Continue Reading

Terveiset Tallinnasta

Miten sitä tuleekin aina tarve päivittää blogia, kun pitäisi lukea tenttiin?

Joskus aikaisemmin olen mainostanut Tallinnan Kaubamajan sukkaosastoa. Nyt kehun sitten saman tavaratalon kenkäpuolta. Kaikki suomalaiset tietänevät virolaisten naisten (tai ainakin vironvenäläisten) naisten kaipuun kaikenlaisiin naisellisiin asusteisiin (teen kauheita yleistyksiä ja viljelen vielä liikaa sulkujakin!). Korkeat korot tuntuvat olevan melkein välttämätön varuste. Tosin Kaubamajan kenkäosastolla tuntui siltä, että naisia oikein houkutellaan ostoksille kaikilla ihanilla kengillä. Kukakohan siellä vastaa sisäänostoista?

Osa kengistä on mauttomia, mutta joukossa on jumalaisia italialaisia ja espanjalaisia merkkikenkiä. Kengät vetävät viimeistelyssään ja naisellisuudessaan vertoja Pura Lopezeille, mutta hintaa niillä on vain kolmannes PL:n kenkien hinnoista. Lisäksi melkein kaikki kengät tuntuvat olevan kapealestisiä, siis juuri sopivia minun jalkaani.

Punaisiin, aitoa kiiltonahkaa oleviin kenkiin rakastuin heti:

Leopardikuvioiset, ihanat sandaalit melkein jätin kauppaan, mutta sitten siippa piffasi ne minulle. Kengät sopivat mainiosti Burlesque-iltaan. Nyt pitää vain kehittää muu vaatetus jostain… Sillä ei ole niin väliä, koska asuuni kuuluvat näin makeat kengät.

Vähän on syntinen olo: Enhän minä tuollaisia korkkareita mihinkään oikeasti tarvitsisi. Niitä ei Suomen ilmastossa oikein voi käyttää, eikä tuollaisilla kengillä kävellä bussipysäkille niityn poikki vaan otetaan taksi. Toisaalta, minä en hassaa rahojani baareihin tai tupakkaan. Kai saan ostaa parit kengät, jos ne tekevät minut onnelliseksi?

Nyt kaikki järjestämään kekkereitä, että voin pitää uusia kenkiäni! Tosin kyllähän näillä kotonakin voi tepastella.

Muuten Tallinnassa oli todella kivaa. Söimme hyvin, kävimme taas lempikahvilassamme, kävelimme ympäriinsä. Yövyimme taas suosikkihotellissamme.

Siippa ja Saiakang Chocolaterien herkkuja:

Kaakaota, inkivääriteetä, suklaakakkua ja käsintehtyjä tryffeleitä.

Yksi näkymä hotellihuoneen ikkunasta:

Näkymä kadulle hotellihuoneen ikkunasta:

Suosikkipaikkani hotellihuoneessa on leveä ikkunalauta, josta voi tarkkailla alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä.

Rasti seinään, en ostanut Tallinnasta yhtään lankaa. En edes hiplannut yhtäkään lankakerää. Joko olen pahasti sairastunut tai parantunut. En osaa vielä sanoa. Neulominen tuntuu kyllä edelleen hyvältä.

Continue Reading

Materialistin arkea, osa 1

Tällä viikolla olen ollut tavallistakin pahempi tavarankerääjä, mutta siitä lisää postauksessa “Materialistin arkea, osa 2”. Kenkien hankintaa edisti mukavasti eilinen palkkapäivä ja poikkeaminen kenkäkauppa Derbyyn (Hämeentie 2). Suosittelen Derbyä lämpimästi, palvelu on aina mainiota.

Sihteerikengät

Korostan, että nämä kengät eivät olleet mitenkään turha ostos. Tarvitsin oikeasti uudet mustat kävelykengät, koska edelliset hajosivat Pietarin loskaisessa maaliskuussa pari vuotta sitten. Mitä ihmeen suolaa se kaupunki käyttää katujen sulana pitämiseen?

Itseasiassa mitkään pompadour-korolla varustetut kengät eivät

voi olla turha ostos. Pompadour-korko on ehdottomasti kaunein korkotyyppi ja lisäksi pompadour-korkoisilla kengillä on helppo kävellä ja juosta (siis 200 metriä bussipysäkille

). Korko-inhokkini ovat taasen tolppakorot. Yksikään nainen ei näytä hyviltä tolppakorkoisissa kengissä, saatika osaa kävellä niillä.

Ostamani kengät eivät oikeastaan ole sihteerikengät, koska ne ovat mukavat jalassa ja niillä voi mainiosti kävellä pitkiäkin matkoja. Kenkiä voi siis käyttää muulloinkin kuin kirjoittaessaan vanhanaikaisella kirjoituskoneella saumasukat jalassa.

Continue Reading