Katukuvaan ovat ilmestyneet taas H&M:n jokajouluiset alusvaatemainokset. Lindexkin on kunnostautunut “yöpaita”-mainoksilla (yöpaita lainausmerkeissä, koska yhdessa mainoksessa on yöpaita, joka ei oikeastaan peitä edes kriittisiä paikkoja).

Normaalipainoinen nainen saattaa tuntea lievää alemmuudentunnetta näitä gasellimaisia mannekiineja bussipysäkin mainoskuvia tuijotellessa. Mutta ei hätää! Jo 1900-luvun alkupuolella on tehty vertailuja, joiden mukaan suomalainen nainen ei voi edes kilpailla sorjempien kanssasisariensa kanssa. Ei siis kannata ottaa turhia paineita.

Italialaiset ja espanjalaiset neidot ovat pitkäjalkaisia, sorjia ja aistikkaita:

Puolattaret uskaliaita vaaleaverikköjä:

Suomalainen (vas.) tyttö taas on tuhtia emäntätyyppiä jo parikymppisenä. Viron neidotkaan eivät tunnu jäävän jälkeen suomalaisista, ainakaan reisien paksuudessa:

Näyttääkö tutulta? Isohkot rinnat, olematon vyötärö, pömppävatsa ja tukevat työtätekevän naisen jalat. Ainakin täältä löytyy!

Ylläolevat kuvat löytyvät virolaisesta teoksesta Naisterahvas:

Kirjassa ei ole painovuotta, mutta luultavammin se on 1920-30 -luvulta, koska siinä esiintyy rotupiirteiden vertailua, joka on myöhemmin ollut kyseenalaista. Kirja sisältää mainiota ajankuvaa, esimerkiksi ohjeita henkilökohtaisen hygienian hoitoon.

Sain kirjan lahjaksi rouvalta, joka arveli minun arvostavan kirjaa. Kiitos siitä!

Mitäköhän Stockan reklaamiosasto sanoisi tästä mainoksesta tänä päivänä?

Klikkaa isommaksi!

Nii-in, kyllähän naisluonteelle on ominaista taiteellisuus ja kauneuden jano. Kyseinen mainos on Aitta-lehdestä vuodelta 1929. Löysin Kirjamessuilta koko vuoden 1929 Aitta-lehdet yhdeksi kirjaksi sidottuna. Lehdet ovat loistava aikamatka vuoteen 1929, mainokset, jutut ja kuvat ovat niin eri maailmasta kuin missä me elämme.

Tänä vuonna kirjamessut olivat lievä pettymys. Osaksi se johtunee siitä, että minulla alkaa olla aika kattava kokoelma kirjoja kotona, esimerkiksi vanhoja suomenkielisiä käsityökirjoja ei ole julkaistu loppujen lopuksi hirveän paljon.

Itselleni en messuilta löytänyt kuin edelle mainitut lehdet ja Naisen kirja -oppaan vuodelta 1955. Kirja on mainio katsaus aikaan, jolloin naisten kokemuspiiri oli selvästi erotettu “miesten maailmasta”. Naisen kirja ei käsittele vain esimerkiksi oman ulkonäön huoltoa, pukeutumista, meikkaamista tai tapatietoutta, vaan myös muunmuassa lastenkasvatusta, kotitaloutta, käsitöitä ja filmitähtiä(!).

Tällainen muutti vihdoin meille tänään:

Ja muistutukseksi vain itselle: Ompelukoneen raahaaminen läpi kaupungin julkisilla kulkuneuvoilla ja kävellen ei ole ehkä fiksuin idea.

Olen tänään ollut yhtä innoissani ompelukoneestani kuin teinipoika viritetystä mopostaan. Tosin en ole ehtinyt vielä ommella mitään, kun otin tuossa neljän tunnin päiväunet. Olen sen jälkeen vain hiplaillut konetta ja järjestänyt tarvikekaapin ja katsellut kankaita. Huomenna sitten ompelemaan, kunhan ensin keksisi mistä aloittaa!

Muutakin kivaa sain (tai tosin kaiken omilla pennosillani ostin) tänään, koska postilaatikosta löytyivät nämä:

Vaikka Japani minua ei muuten innostakaan, niin maassa tehdään kyllä maailman ihanimmat ompelu- ja askarteluoppaat. Lempparini kirjoista on oikeanpuoleisin, The Comfortable Days. Kirjassa on aivan iiihania ideoita yksinkertaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Tilasin kirjat Yes Asia -sivuston kautta. He lähettävät kirjat ilman postikuluja.

…käsityörintamalla. Hirveästi haluaisin näyttää, että olen saanut valmiiksi kaiken suunnittelemani, mutta mitään valmiiksi en ole saanut. En ole saanut neuleyliannostusta, mutta kun ei vain ole aikaa tehdä mitään kivaa. Olisikohan jossain harrastavan kotirouvan paikka vapaana?;)

Dyykkailin taas yksi päivä roskista ja löysin kaksi mainiota uutta opasta kokoelmiini. Van de Velden Täydellinen avioliitto

on 1920-luvulla kirjoitettu lääketieteen näkökulmasta kirjoitettu “riemu-avioliiton opas” (ts. käsittelee seksiä). Kirja on absurdin moderni jossain asioissa, mutta toisissa hyvin vanhoillinen. Täydellisestä avioliitosta

tuli yksi kokoelmani helmistä!

Toinen löytämäni kirja on Muderspachin Koti – yhteiskunnan tukipylväs (painettu 1952), joka on vanhoillisuudessaan hellyyttävä. Kirjan mukaan “Naisten vaatetus määrätyissä tilanteissa, uudenaikainen tanssi, seurustelusävy ja eri sukupuolten vapaat seurustelumuodot ovat omiaan turmelemaan siveyttä.”