Onkohan aikuistuminen sitä, että tajuaa, ettei tästä enää fiksummaksi tai kypsemmäksi tule? Perspektiiviä asioihin ehkä tulee lisää, mutta sisäinen teini pysyy aina? Sitten välillä se sisäinen teini yllättää ja kaikki menee vähäksi aikaa sekaisin? Näin se varmaankin on.
Valitusta, osa 5000
Hoh, lupasin jotain asiapitoisempaa tässä postauksessa, mutta koska Blogger ei taaskaan suostu lataamaan kuvia, jatkan ei-asiapitoisella linjalla.
Voisin rutkuttaa hieman asiasta, josta ei ole tarvinnut rutkuttaa neljään kuukauteen. Puhun siis tottakai säästä, tarkemmin sanottuna syksyn tulosta. Lämmitystä ei ole vielä taloyhtiössämme suvaittu laittaa päälle ja se tarkoittaa sitä, että istun kotona villasukat ja villaiset tossut jalassa. Lisäksi päälläni on normaalit arkivaatteet, mohairvillatakki ja läppäri sylissä lämmittämässä. Nenä, sormet ja varpaat ovat silti viileät.
Kai se on pakko uskoa, kylmä tulee taas. Rutkunrutkun. Kuulaat ja kirpeät syysaamut ovat teoriassa kivoja, mutta eivät käytännössä, kun pitää laittaa vaatteita niin kamalasti päälle. Rutkun. Tosin nyt voi rauhassa suunnitella kivoja polvipituisten villasukkien malleja, mutta milloinkohan mä ehtisin niitä sukkia toteuttaa? Ensi vuoden puolella? Rutkun.
Voisin vähän rutkuttaa opinnoistakin: Miten kurssista, joka sisältää noin kymmenen luentokertaa ja luento- ja kirjatentin, voi saada vaivaiset puoli opintoviikkoa?! Kun taas kulttuurientutkimuksen laitoksella yhden kirjan tenttimällä saa yhden opintoviikon. Ei ole reilua. Tiedän, omaksi parhaaksenihan minä sen kurssin käyn, mutta sitä tekemistä tuntuu olevan liikaa. En jaksaisi. Tuo gradu ja viisi hajanaista opintoviikkoa pitäisi nyt vain saada raavittua kasaan. Aika tuntuu vain menevän johonkin ihan muuhun. Rutkun.
Voisin olla harrastava kotirouva. Lupaisin olla valittamatta (ainakaan paljoa
).
Suomalaisesta alkoholikulttuurista
Törmäsin sitten vihdoin urbaanilegendaan “kahden päivän kankkunen” ja todistan nyt väkevästi, että sellainen tila on
olemassa. Mutta ei se mitään, lauantaina oli veikeää. Seuraavalla kerralla sitten juon pelkästään viiniä, että on veikeää vielä aamullakin. Pakkoko sitä on ruveta äijäilemään.
Koska tämä bloginpitäjä tuntee myös vastuunsa, on pakko linkata blogistaniaa kuohuttaneeseen kampanjaan:
Itse rupean nyt suunnittelemaan huoneentaulua, jossa voisi lukea vaikkapa: Viinan pelko on viisauden alku
tai Kohtuus kaikessa
. Jopas näyttäisi hyvältä ristipistoin tai laakapistoin pellavalle kirjottuna.
Seuraavassa postauksessa lupaan palata asialinjalle.
Keksi otsikko
Pahoittelen jatkuvia päivityksiä, Blogger (tai Webol) on toiminut oudosti tänään ja ei suostu enää lataamaan kuvia eikä julkaisemaan postauksia. Pahoittelen myös minusta johtumattomia haamupäivityksiä Blogilistalla. Mä en jaksa tietomatekniikkaa, kun se ei toimi!
Liityin sitten minäkin Siren ideoimaan 10% -projektiin. Tarkoituksena on siis pudottaa lankavarastonsa painoa ja myös omaa painoa kymmenen prosenttia.
Neulomiseen sopivaa lankaa minulla on omaan käyttöön tällä hetkellä noin 26 kiloa. Siitä olisi tarkoitus saada pois jouluun mennessä tuo kymmenen prosenttia, eli 2,6 kiloa. Omasta painostanikin olisi hyvä saada kymmenen prosenttia pois, kiloja kun tuntuu kerääntyvän vaivihkaa. Mitään tekemistä sen kanssa ei tietenkään ole nauttimillani herkuilla… Kokemuksesta tiedän, että oman painon pudottaminen tulee olemaan paljon hankalampaa kuin lankavaraston pienentäminen.
Kunniamainintoja
Santtumaarian sirkuksen Sanna nimesi minut Rockin’ Girl Bloggeriksi! Kiitos! Laitan tämän eteenpäin Särmälle.
Birlettalta sain taas seuraavan kunniamaininnan. Kiitos! Minä laitan palkinnon eteenpäin Vasilisa the Fairin Matroskinille ja Liivian talon Liivialle.
Lampaat kadoksissa
Tänä kesänä helsinkiläiset perinnetyöntekijät eli lampaat ovat hävinneet jonnekin. Haltialassa on ihan muutama hassu jäljellä, Viikistä ei löytynyt pari viikkoa sitten yhtään. Eilen lähdimme siipan kanssa etsimään lampaita vihjeen perusteella Lammassaaresta, mutta sielläkään emme lampaisiin törmänneet. Vasta Herttoniemen Kivinokassa pääsin rapsuttelemaan kolmea pientä villavaa.
Kivinokan lammas:
Suosittelen piipahtamista Kivinokan kahvilassa, josta saa ihania tuoreita munkkeja (1,5€). Lisäksi siellä saa rapsutella lampaita ja ihastella Helsingin keskustan siluettia.
Viikissä törmäsimme toisiin perinnetyöntekijöihin, suomenkarjan edustajiin. Kyllä ne sitten ovat pieniä!
Lammassaareen vievät Vanhankaupunginlahdelta pitkospuut. Sanoisin, että tämä on parasta Helsinkiä:
Lammassaaressa oleva Raittiusyhdistys Koiton talo on komea:
Lammassaari on hieno, mutta aina hieman pelottava paikka: Se tuntuu jääneen tunnelmaltaan muutaman vuosikymmenen taakse, saaren pikkumökeissä saattavat ikkunat olla auki, mutta asukkaita ei näy missään. Kaikkialla vallitsee unenomainen rauha.
Eilisen retken saldo oli hyvä mieli, noin 33 kilometriä pyöräilyä ja kipeä oikea polvi. Kivaa oli!
Vielä Ankkarockista
Oola raportoi Ankkarock-reissustamme kuvin. Kannattaa tsekata parivaljakkomme pituusero.:)
En ole käynyt Ankkarockissa 90-luvun jälkeen ja nyt festari yllätti käyttäjäystävällisyydellään. Festivaalialue oli toimiva, vessoja ja vesipisteitä oli tarpeeksi. Mainio festari näin aikuiseen makuun.
The Gatheringin Annekesta vielä yksi screeniltä napattu kuva:
Anneke jatkaa omaa bändiprojektiaan, Aqua de Annique julkaissee pitkäsoiton nyt syksyllä.
Eilisen euforia
…johtui tästä naisesta ja hänen äänestään.
Iih, Anneke!
Anneke heitti viimeisen keikkansa The Gatheringin kanssa eilen Ankkarockissa. Jatkossa jumalaisella äänellä laulettuja kappaleita voi kuunnella vain levyiltä. Tekisi mieli heittäytyä melodramaattiseksi, mutta ei ehkä tällä kertaa. Lisää viikonlopusta myöhemmin.
Tein Nuolitanssi -huivista ohjeen. Se ja muut tekemäni ohjeet löytyvät nyt omilta, vielä keskeneräisiltä sivuiltani. Siippa rakentelee sivuja pikkuhiljaa.
Jos nyt menisi vaikka ulos neulomaan.
Muutoksia
Sain viikonloppuna kuningasidean vaihtaa työhuoneessa huonekalujen järjestystä niin, että yhdelle seinälle mahtuu yksi kirjahylly lisää. Olen siis taas samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Kirjojen määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt (onneksi!) kirjahyllyn verran, vaan uusi hylly tulisi kirjoille JA käsityötarvikkeille.
Työhuoneen piristämiseen kuuluvat myös kukat:
Keksin hankkia työpöydän yläpuolelle kaksi pientä amppelikukkaa, kääpiökissuksen ja muorinkukan. Nuo simpukka-amppelit (Tarjoustalosta 1,3€/kpl) ovat niin kitschiä, että ne ovat hienot.
Neulerintamallakin tapahtuu jotain:
Aloitin huivin keltaisesta vironvillasta. Saa nähdä mitä tuosta tulee, en tällä hetkellä tiedä onko väri ihana vai aika kauhea.
Päivän piristykseksi suosittelen Kirsi Virtasen ohjelman jaksoa Pirut. Ohjelmassa suhtaudutaan kriittisesti eri uskontoihin ateistin näkökulmasta, jos sellaisesta ei pidä, kannattaa kuuntelu jättää suosiolla väliin.
Viiniä ja villasukkia -etymologiaa
KaSil’s haastoi minut kertomaan blogini nimen alkuperästä:
Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi?Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin.
Muistaakseni nimen keksiminen ei ollut mitenkään kovin haastavaa. Halusin blogilleni nimen, joka kertoo minusta. Koska (omasta mielestäni :) ) olen ristiriitainen ihminen, halusin nimen kuvaavan eri puoliani. Minulle oli myös tärkeää, että nimi rimmaa, sen voi lausua vaivattomasti. Viiniä ja villasukkia, eikö rimmaakin hyvin?!
Varsinkin blogia aloittaessani olin kovin tykästynyt punkkuun, joka on edelleen mielestäni mitä mainioin seurustelujuoma. Siitä siis blogin nimen alkuosa. Muuten, punainen Versus on lempparini.
Villasukkia-osuus nimeen tulee taas kahdesta eri suunnasta. Ensinnäkin villasukat perinteinen neulottu tuote, joten sana viittaa käsitöihin. Toiseksi (villa-)sukat ovat mitä mainioin asuste. Pidän monenlaisista sukista, vain nilkkasukat ovat mielestäni todella yök. Johtunee varmaan siitä, että käytän hameita ja minusta nilkkasukat eivät mene minkäänlaisen hameen kanssa. Haaveena olisi neuloa ohuet yli polven -pitsisukat, mutta tämä ei tule tapahtumaan aivan lähiaikoina. Ihastelen sukkia säännöllisesti esimerkiksi Sock Dreams -sivuilla.
Villasukkia ja alastomuutta! Siinäpä vasta olisi blogin nimi…
Yllä oleva kuva on hienoimpia tietämiäni muotikuvia. Se on jo 1960-luvulta, valokuvaajan nimeä en harmikseni muista. Kuva on kirjasta Boutique: a ’60s Cultural Phenomenon.
Nimimerkkinäni Mielitty on paljon vanhempi kuin blogini. Netissä olen törmännyt muutamaan samaa nickiä käyttävään, mikä on harmillista. Mielitty on muinaisuomalainen unisex-nimi eli nimi oli käytössä niin miehillä kuin naisillakin. Mielitty tarkoittaa ”toivottua” tai ”haluttua”. Käytössä se oli naisen nimenä Hämeessä ainakin 1300-luvulle asti.
En haasta ketään, kertokoon kuka haluaa oman bloginsa nimen tarinan.