Vihdoin kuvia tästäkin projektista:

Hameesta ei tullut samanlainen kuin suunnitelman mukaan piti, koska helmapitsiä neuloessani tajusin, että tuolla paksuudella hameesta tulee todella painava, jos siihen laittaa reilusti kellotetun helman. Niinpä päädyin varsin maltilliseen helmaleveyteen. Tosin kellotetumpi helma olisi kyllä ollut sopivampi ruumiinrakenteelleni. Loppujen lopuksi hameesta tuli hyvin samantyyppinen kuin viime keväänä neulomani valkoinen hame.

Kavensin hametta neuloessani seitsemästä kohdasta, pidentyvin välimatkoin. Hameeseen ei tullut koristeellista vyötäröresoria, vaan päädyin kuminauharesoriin ja koristevyöhön. “Vyötä” eli nauhaa vaihtamalla hameen tyylikin vaihtuu.

Hameen materiaalina käytin Kamenaa (100% villaa) ja Novitan Bambua (60%puuvillaa ja 40% bambua) yhdessä neulottuna. Hameeseen meni lankaa 505 grammaa, Kamenaa noin 185 grammaa ja Bambua noin 32o grammaa. Neuloin hameen nro 4:n puikoilla. En laittanut vuorikangasta hameeseen, koska olen tottunut käyttämään irtoalushameita.

Kaikki seuraavat neuleet valmistuivat jo viime vuoden puolella. Paksusta langasta, isoilla puikoilla, konstailematonta jälkeä.

Kuvien punertavuus johtuu siitä, että ne on otettu tänään kello 15 aikaa, aurinko oli jo laskemassa.

Slipoveri on chileläistä käsinkehrättyä villaa. Slipoverista olisi tullut pidempi ja siihen olisi tullut hihat, jos lankaa olisi ollut enemmän. Käytin nro 8 pyöröpuikkoja ja kaula-aukon ja hihansuut viimeistelin virkkamalla nro 5 koukulla.

Samasta chileläisestä langasta syntyi vihreä baskeri ja lapaset. Baskeriin ompelin kiinni yhden lempparirintaneuloistani. Rossista on mennyt lukko rikki eli sitä ei oikein voi käyttää normaalisti rintaneulana. Kiinniommeltuna se kuitenkin toimii baskerin koristeena.

Baskerin neuloin nro 6 puikoilla ja lapaset nro 5 puikoilla. Lanka on niin paksua ja neulos niin tiivistä, että baskeri ja lapaset ovat todella lämpimät.

Lanka näyttää lämpimänvihreältä auringonlaskun aikaan otetuissa kuvissa, mutta harmaammalta varjossa:

-10% -projekti (eli lankavaraston painon ja oman elopainon pudotusprojekti) meni aika tavalla puihin. Lankavaraston paino kasvoi noin viidellä prosentilla. Onneksi oma elopaino ei sentään lisääntynyt, vaan putosi kolme prosenttia. Ei minulla ole kumpaakaan selitystä, mutta kuin oma saamattomuuteni. En ole ikinä ollut kilpailuhenkinen, en edes itseni kanssa.

Tänään on ukkostanut, satanut ja paistanut aurinko. Pilvipoutaakin välissä oli, jolloin Pihlaja-takki saatiin ikuistettua.

Olen muutaman päivän sulatellut pampuloiden (vai ovatkohan nuo nyppyjä?) määrää takissa ja nyt täytyy sanoa, että pidän takista tosi paljon. Siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelin, takissa on vähän tuollaista vintage-henkeä. Pihlaja-takki päällä voisi mainiosti lähteä vaikkapa pelaamaan golfia Bertie Woosterin kanssa.

Lankaa meni hieman alle 450 grammaa. Lyhyiden hihojen sijaan lankaa riitti 3/4-pituisiin hihoihin. Lanka on Finlaysonin Karoliinaa (85% puuvillaa, 15% viskoosia). Lanka on varmaan 80-luvulta ja itse löysin sen kirppikselta. Paidan langat maksoivat viisi euroa. Vaikka lanka on suhteellisen paksua (50g/110m), päädyin neulomaan sitä 3,5:n puikoilla. Tällöin neulepinnasta tuli mukavan jämäkkää.

Takin malli on omasta päästä. Pintaneule on suoraan kirjasta Kauneimmat neulemallit ja pampulapalmikko samaisesta kirjasta aika runsaasti muunneltuna. Pampulapalmikot aiheuttivat sen, että takki on edestä hieman pidempi kuin takaa, mutta ei se minua haittaa.

Neuloin vartalo-osan yhtenä kappaleena kainaloihin saakka, kuten tavallisesti kaikki neuletakit teen. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, että mitä järkeä on neuloa etu- ja takakappaleet erikseen.

Nappien valinta meinasi tuottaa vaikeuksia, mutta lopulta päädyin nahkapunosnapeilta näyttäviin muovinappeihin. Nyt takin voi pestä koneessakin. Napit näkyvät paremmin tässä kuvassa.

Pitää vielä kehaista, että olen pudottanut painoa syyskuun aikana kolme kiloa! Vaikka noista kuvista ei sitä huomaakaan… Ostin kuun alussa digitaalisen vaa’an ja olen lopettanut suklaan syömisen melkein kokonaan. Siinä suurimmat muutokset. Ja kyllä, olen ennen syönyt suklaata joka päivä (nyt äiti saa hepulin).

Sisko aloittaa taas tämän syksyn synttärisesongin. Sisko toivoi hieman epämääräisesti kukkarintakorua napilla synttärilahjaksi, siksi hän sai tänään lahjaksi nämä kolme:

Terälehdet ovat vähän vinksallaan, kun en oikein ikinä jaksa laskea pylväiden korkeuksia tai määriä.

On aika helppo tehdä lahjoja ihmiselle, jonka lempivärejä ovat olleet jo vuosia petroolinsininen, tummanruskea, oliivinvihreä ja violetti. Tai ainakin kuvittelen ne siskon lempiväreiksi. Korjaa, jos olen väärässä!

Tällainen siitä sitten tuli:

Lanka on kesäkuinen kirpparilöytö (kymmenen kerää/10€). Mayflowerin ColorSpun-langasta (100%puuvillaa, 150m/50g) tuli uusi ihastukseni, harmi vain että lanka on luultavammin 80-luvulta. Minä niin haluaisin samasta langasta ehkä topin ja hameen. Nyyh. Ei kenelläkään sattuisi olemaan lankaa kaapinpohjalla?

Lankaa meni alle 400 grammaa. Neuloin slubimaista lankaa nro 3:n puikoilla ja pinnasta tuli sittenkin reikäinen. Alunperin olin ajatellut neulepinnasta sileää, mutta mallitilkussa se ei oikein sykähdyttänyt (suunnitelma heinäkuulta). Tikrun Armadillo-sukista oli jäänyt mieleen epätasaisesti oikeilla ja nurjilla kerroksilla raidoittuva pinta, päätin siis kokeilla sitä takissa. Ja sehän toimi! Tikrun sukat saivat siis kaiman neuletakista.

Hihansuiden koristeena on satiininauhaa, mutta ne voi ottaa poiskin: Nauhakujissa on kuminauhat, jotka pitävät hihansuun ryhdissä. Napit ovat helmiäistä.

Napinläpilistan kanssa oli ongelmia: Lanka on niin lötköä, että ensimmäinen napinläpilista meni purkuun. Toinen on ihan ok, mutta edelleenkin lista vähän “lötköttää” (mutta hei, tämähän on käsityötä!).

Ja hei, en oikeasti vedä vatsaa sisään tässä kuvassa!

Olen lopputulokseen kuitenkin todella tyytyväinen. Todennäköisesti tämä nousee toiseksi suosikkitakikseni. Nykyinen ehdoton suosikkini on ruskea puuvillatakki viime elokuulta.

Se on valmis ja mukavin ja kaunein!

Näytän takissa jättiläisvyötiäiseltä.:) Lisää kuvia, kunhan ehdin.