Jos joku olisi pari kolme vuotta sitten sanonut, että tulen tykästymään keltaiseen, olisin nauranut rumasti päin naamaa.

Mutta näin se vain värimaku muuttuu:

En tosin edelleenkään pidä peruskeltaisesta, mutta kauniita keltaisia on leijonankeltainen, hunajankeltainen, sinapinkeltainen, ylipäätään kaikenlaiset murretut keltaiset. Keltaisella on minun mielessäni hieman huono maine, en tosin oikein tiedä mistä se johtuu. Ylläolevan huivin väri on kummallinen: Se on melkein neonkeltainen, mutta toisaalta samantyyppistä väriä voi saada myös kasvivärjäyksellä aikaiseksi.

Ensimmäinen keltainen huivini on neulottu virolaisesta villasta. Huivi on ISO (leveys 190cm, korkeus 120cm) ja lämmin, lanka hieman karkeaa, mutta pehmennee käytössä. Huivin malli on oma ja lankaa meni melkein 200 grammaa. Huivin tikuttelin kokoon nro 4:n pyörö-Addeilla. Puolessa välissä huivia aloin kyllä pohtia, että nro 5:n puikot olisivat olleet paremmat. Huivin pitsimäisyys olisi silloin tullut paremmin esille.

Lisää keltaista:

Kotini lähellä Helsingin kaupunki on ilahduttanut alueen asukkaita auringonkukkapellolla, josta voi käydä poimimassa kotiinsa kimpun valoa.

Auringonkukat hehkuvat keittiönpöydällä, kun valo lankeaa niihin makuuhuoneen ikkunasta:

Seuraavan kuvan silkkitohvelit eivät ole keltaiset, vaan haponvihreät (verde acido), mutta ne ovat niin kauniit, että niistä pitää laittaa kuva. Tohvelit ovat todiste siitä, että Venetsiassa myytävistä tuotteista jotkut tehdään vielä kaupungissa eikä Kiinassa.

Kotona nettiyhteys ei vieläkään/taaskaan toimi. Miten ärsyttävää se voikaan olla!

Peruspoolo on valmis:

Klassinen, mutta vähän tylsä, kuuluu tuomio. Toisaalta tiedän että tulen käyttämään tätä neuletta vuosia eteenpäin. Väri on neutraali, malli todella mukava (vaikkakin tuo muodot ehkä vähän liian selvästi esiin, tarttis vähän laihtua…) ja paita on ihanan pehmeä. Ylipitkät hihat ja korkea poolokaulus tulevat tarpeeseen kylmällä säällä. Mulla on varmaan joku trauma liian lyhyistä hihoista, koska kaikkiin tekemiini neuleisiin teen aina ylipitkät hihat, aivan tarkoituksella.

Pooloon kului melkein 700 grammaa Zitronin Cambio-lankaa (50% alpakkaa ja 50% sekoitettua merinoa ja tavallista villaa). Puikot nro 4,5. Neuloin hihat pyörönä, samoin vartalo-osan. Raglan-istutuksen ansiosta puseroon ei tullut yhtään saumaa ommeltavaksi.

Resorit ovat “valeresoreita” eli resorissa vaihtelee sileä neulos ja ainaoikea. Pidän valeresorista kovasti, koska se ei vedä neulosta kasaan samalla tavalla kuin 2o2n-resori. Pidän myös raglan-kavennuksesta, jossa kokeilin uutta kavennustapaa: Kavennusten keskelle jäävä silmukka on neulottu takareunastaan jokaisella kerroksella ja kavennuskerroksilla se on neulottu nurjana, muuten oikeana.

Tein eilen ja tänä aamuna lompakon/meikkipussin ja laukun protot tullakseni sinuiksi uuden Berninani kanssa. Kokeilin erilaisten kankaiden yhdistämistä, eri paksuisia saumoja sekä erilaisia mittasuhteita.Miten mukavaa onkaan ommella, kun ompelukone toimii paremmin kuin hyvin.

Tosin paksua vanhanaikaista metallivetoketjua ommellessani kone vähän nikotteli, mutta ompelinkin ketjun nopealla (laiskalla) menetelmällä. Niin lompakossa kuin laukussakin on puuvillavuori, laukussa myös sisätasku.

Päädyin laukussa ruskea-vaaleanpunainen -yhdistelmään, vaikka se taitaakin olla jo vähän passé.;) Laukku täytyi ehdottomasti koristella napein.

Tarvitsin myös uuden passilompakon edellisen lompakon sanottua itsensä irti. Päätin tehdä lompakon ylityttömäisistä kankaista.

Otsikko kuvaa uusinta huiviani, jossa näen nuolenkärkiä.

Nuolitanssi siis:

Huivi on aika tavallinen malliltaan ja kuvioinniltaan. Se on kuitenkin ensimmäinen suunnittelemani ei-kolmiohuivi. Tarkoitus oli saada aikaan juhlavan näköinen huivi ja kyllä tuo malli minusta toimii. Päihin olisi tietysti voinut suunnitella näyttävämpää pitsineuletta, mutta “hammastus” huivin päissä on ihan hauska.

Huivin lanka on Knit Picksin Alpaca Cloudia (Väri: Iris, 400m/50 grammaa) eli baby-alpakkaa. Menekki oli 95 grammaa. Alpaca Cloud on ihanaa lankaa ja onneksi minulla on sitä vielä toiseenkin huiviin, tosin eri väriä. Huivin tikuttelin nro 3 pyöröpuikoilla. Ennen pingottamista pelkäsin huivista tulevan todella pienen, mutta pingotuksessa se levisi valtavasti ja siitä tuli aivan sopivan kokoinen minunlaiselleni hirven kokoiselle naiselle. Pingotuksen jälkeen huivin pituus on 180cm ja leveys 55cm.

Huivin kanssa kuvissa esittelen jo viime kesänä aloittamaani mekkoa. Löysin mekonraakileen viime sunnuntaina siivotessani ja tänään tein sen aamulla loppuun, toisin sanoen ompelin vetoketjun paikalleen (tämä kuvaa juuri yleistä saamattomuuttani

).

Kangas on pellavapuuvillaa Matan Tekstiilistä ja koristeena oleva pitsi on isotätini (tai mummini?) virkkaamaa. Ei minulla riittäisi ikinä hermo tuollaisen pitsin virkkaamiseen. Värjäsin kankaan ja pitsin saman sävyiseksi ennen mekon ompelua. Mekon malli on ehkä vähän “äitiysmallia”, mutta ainakin siinä on mukava liikkua. Ei purista eikä kiristä!:)

Pitää taas kerran mainostaa Matan Tekstiiliä, koska se on kangaskauppa jonka harmillisen harva tietää. Kauppa on melko pieni, mutta sieltä löytyy hyvä valikoima luonnonkuitukankaita, erityisesti puuvillaa, pellavaa ja villaa. Hinnat ovat liikkeessä kohdallaan.

Eilen sain päähäni, että minun pitää vihdoin saada kunnon neulatyyny. Tunnustan auliisti, että tähän saakka nuppineulat ovat olleet kahdessa rasiassa ja silmäneuloista suurin osa sekalaisessa seurakunnassa lokerikoissa (kuten edelleenkin on).

Teinkin tyynyjä sitten kaksin kappalein. Nuppineuloja varten tein nauhoin koristellun puuvillakankaisen tyynyn, silmäneuloja varten rohdinpellavaisen kirjotun tyynyn. Harvemmassa rohdinpellavassa on se hyvä puoli, että kankaasta menevät läpi tylpemmätkin neulat. Kummassakin tyynyssä on täytteenä tavallista polyesterivanua.

Tuollaista “hälläväliä”-kirjontaa pitäisi tehdä enemmänkin. Ilman suunnittelua tehtävä kirjonta on mukavan rentouttavaa.