Vihdoin valmista:

Kuukauden pituiseksi pitkittyvät projektit ovat selvästi liian pitkiä minulle. Loppuvaiheessa työ alkaa ällöttää ja mistään neulomisen riemusta ei voi puhua. Kunhan työn vain saisi valmiiksi!

Takin kokoaminenkin oli oikea spektaakkeli: Kun takki oli valmis, niin huomasin sen olevan väljä. Tyynesti sitten tein hieman sisäänottoja sivusaumoihin ja raglanhihan liitoskohtaan.

Ennakkoajatukset keltaisesta takista ja lopputulos ovat hieman erilaiset. Valmis takki ei istu hyvin, se kadottaa vyötäröni kokonaan ja siitä puuttuu jokin kumma, vaikeasti määriteltävä asia. Takki on tylsä. Kyllä sitä tulee varmasti käytettyä, mutta “se jokin” puuttuu. Harmittaa, koska etukäteen ajattelin, että tästä takista tulee samanlainen lempitakki kuin ruskeasta neuletakista.

Mistään linjakkuudesta tämän takin suhteen on turha puhua:

Lanka on saksalaista Capria (100% puuvillaa), jonka ostin viime syksynä Tallinnasta. Lankaa meni noin 600 grammaa. Tikuttelin neuleen kasaan nro 3:n bambupyöröillä. Napit löytyivät omista varastoista.

Osa napeista on hieman eri sävyä:

Tein piristykseksi takkiin rintakorun: Nappikermakakun

.

Tästä tykkään kovasti! Suunnitelmissa on tehdä näitä lisää, myytäväksi asti. Onhan se ihan hyvä, että jos neuletakki ei miellytä, niin rintakoruihin ainakin olen tyytyväinen.

Kuvat ovat häiritsevän huonoja, mutta nyt ei auttanut Photoshopkaan.

Nyt nämäkin tulivat sitten valmiiksi:

Fiilistellään nyt sitten ihan urakalla:

Vähän näkyy tuollaista puikkojen väliin jäänyttä löysyyttä. Aijai.

Piti kuvailla keskellä päivää, että riitti auringonvaloa, matkan varrella töistä luennolle. Kuka arvaa missä kuvat on otettu?

Sukkien malli on oma. Sukkien väri on kaunis tummanruskea, mutta en saanut vangittua väriä kuviin. Lanka on Vuorelman Vetoa, sitä meni noin 190 grammaa. Sukat on neulottu 3 mm:n bambupuikoilla, paitsi kantalappu 3,5 mm:n puikoilla. Pitsikuvio löytyy Novitan kevät 2006 -lehdestä sivulta 90. Sukissa on perinteinen saksalainen vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Eli todella perussukat, jotka voisin otta myös luonnonvalkoisina. Kukakohan ne neuloisi?

Ja seuraavaksi neulomme loppuun keskeneräisen myyränvärisen pitsihuivin!

Olisiko niin, että tämä vuosi on säärystimien luvattu vuosi?

Virallinen taidekuva, omien kinttujen kuvaaminen on varsin vaikeaa.

Kultaketjunen -säärystimet ovat olleet puikoilla jo pari kuukautta, mutta eipä tässä ole ilmojen puolesta paksuja villasäärystimiä tarvinnut. Lanka on siis nimetöntä hyvin rasvaista virolaista villalankaa. Kahden pesun jälkeenkin lanka on niin lanoliinista, että kädet tulee hoidettua neulomalla. Lankaa säärystimiin meni 135 grammaa (puikot nro 3,5).

Säärystimien malli on oma, yläreunassa oleva pitsineule on vanhasta Novita-lehdestä (kevät 2006, s. 89), pintaneule on omasta päästä. Pidän pintaneuleesta niin paljon, että olen alkanut jo haaveilla neuletakista, joka olisi samaa neulosta.

_________________________________________________

Linkkivinkkinä mainittakoon, että serkkuni on asettanut itselleen kunnianhimoisen tavoitteen tehdä vuoden jokaisena päivänä Sivu. On jännittävää nähdä, että miten projekti edistyy. Sivu päivässä -blogi löytyy myös Blogilistalta.

Vuoden ensimmäinen työ on vaatimaton. En vieläkään osaa oikein päättää, että ovatko nuo säärystimet “minunlaiseni”. Oikeassa jalassa säärystin on oikeinpäin ja vasemmassa nurja puoli päällepäin. Kumpikin neulepinta toimii.

Kuvat eivät (taaskaan) anna lainkaan oikeutta neulepinnan kauneudelle ja väreille. Todella rasittavaa! Lankaa säärystimiin meni 70 grammaa, ja lankahan on Anna Vaskon käsinvärjäämään suomenlampaan villaa.

Menen tästä marisemaan opintojen pariin.