Arkiessu

Tein itselleni 50-luku -henkisen essun. Nyt pitäisi vain innostua leipomaan ja kokkailemaan.

Löysin eilen Indiskasta ihania käsinmaalattuja kulhoja. Olivat alessa ja pakkohan nuo kaunottaret oli ostaa, vaikka juuri torstaina siivotessamme kirosin turhan tavaran määrään. Tein torstaina tavarapuhdistuksia, vaatekaappien siivousta pitäisi vielä jatkaa.

Olen mahdoton tavarankerääjä ja minun on hyvin vaikea luopua tavaroista, joilla minulle on tunnearvoa. Torstaina oikeasti pohdin voinko laittaa pois raitalapaset, joita en ole käyttänyt 10 vuoteen. Lapaset olivat rumat, ne eivät istuneet mitenkään, mutta ne olivat rakkaat, koska olin saanut ne edesmenneeltä mummiltani (joka ei tosin ollut neulonut niitä). Heitin lapaset lopulta pois. Melkein jokaisen tavaran kohdalla pitää käydä samanlainen sisäinen keskustelu. Huh.

Nyt kaupungille lauantaipäivää viettämään.

You may also like

10 Comments

  1. Viimeisenä oljenkortena voit ottaa niistä poisheitettävistä tavaroista kuvan! Silloin muisto säilyy, voit joskus vilkuilla että “mitä kaikkea sitä onkaan ollut” eikä silti tarvitse säilöä ihan kaikkea kaappeihin ja komeroihin.. :)

  2. Norppa, jos alkaisin ottaa kuvia poisheitettävistä tavaroista, niin sitten katsoisin puolen vuoden jälkeen itkien kuvia ja harmittelisin miten hyvää tavaraa pois olen heittänyt.;)Aura, mukavaa että pidit huivimallista!Tuo essu on ihan ehdoton. Vielä tarvitsisi tehdä pyhäkäyttöön oma koristeellisempi malli.:)

  3. Ihanat kulhot! :) Täällä muuten samanmoinen hamsteri…mitään ei raaskis heitää pois, mutta pakkohan se aina välillä on jonkunlaista inventaariota tehdä..

  4. Mieheni kanssa käymme juuri tavaroistaluopumiskeskusteluja koska meillä on muutto Brysseliin edessä heinäkuun aikana. Meillä HÄN on suurempi hamstraaja – tai siis hänellä on MINUN mielestäni enemmän tavaroita joista jo voisi luopua…mitä sanot sängyn alla olevasta laatikosta, joka on täynnä hänen vanhoja (kuluneita, rikkinäisiäkin) t-paitojaan lapsuus- ja nuoruusvuosilta..Niitä ei voi heittää pois kun ne on ostettu Senegalista missä perhe asui kun J oli lapsi, tai koska ne liittyvät johonkin (partioon tai johonkin tiettyyn kouluun).Muuttomiehet kantoivat sen laatikon tänne Ranskasta (tai no,a utolla tietysti..), täällä se on ollut n. 5 vuotta sängyn alla, nyt mies suunnittelee että laatikko menee taas jonkun kantamana Belgiaan..makaamaan sängyn alle.TAvallaan ymmärrän ettei noista voi luopua -tavallaan en yhtään.Minun tärkeät asiani joista en luovu ovat tosi erilaisia. Ei se tietysti tarkoita että ne pitäisi sen vuoksi säilyttää, eivät ne välttämättä muille ole “arvokkaita”.

  5. Essusta tuli mieleen isoäitini jo edesmennyt (s.1899) ja tavaroista samaa täälläkin mietitään muuton edellä, me muutetaan tällä kertaa isompaan, jossa on LÄMMIN autotalli … siis kaksi hamsteria (otan kuvan siitä 5 vuoden päästä)

  6. Piilomajan emäntä, monella on varmaan sama ongelma, että on lapsuudentavaroita, joita ei vain VOI heittää pois. Isrik, lämmitetty autotalli kuulostaa ihanteelliselta varastointipaikalta.:)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *