Tässä valmistuu tunika tai sitten ei… Omaan opettajamaisen varman asenteen.
Taas on yksi arkiviikko takana, päivät vain menevät ohi, tsiuuuh. Tänään on ollut Helsinki-päivä ja suunnittelin kyllä oodimaista postausta (taas vaihteeksi) rakkaalle Helsingilleni, joka on maailman paras paikka. Vältytte kuitenkin Helsinki-ylistykseltä tällä kertaa.
Huomenna taas on Knitting in Public -päivä. En ole aikaisemmin KIP-päivään osallistunut, mutta tällä kertaa osallistun jo työnkin puolesta LankaMaailma Nordian KIP-tapahtumaan. Muita Suomessa järjestettäviä KIP-kokoontumisia voi selata viralliselta KIP-sivulta. Neulojat ovat ihastuttavan tomeraa ja aikaansaavaa väkeä.
Oli päivä mikä tahansa, on neulomista hyvä harrastaa joka päivä. Ja ompeluakin ainakin kerran viikossa!
Onkohan noita jo Tallinnassa saatavissa? Olen muutaman viikon päästä suuntaamassa pariksi päiväksi Tallinnaan ja Muhut olisi pakko saada! Ne näyttävät tällä hetkellä olevan nettikaupasta loppu, enkä yhtään ihmettele.
Olen ennenkin ihastellut, että virolaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan, kaupallistamaan ja uudistamaan omaa tekstiiliperinnettään ihan eri tavalla kuin suomalaiset. On käsittämätöntä, ettei esimerkiksi suomalaisia kansallispukuja tai perinneneuleita juurikaan käytetä vaate- tai muun tuotesuunnittelun pohjana.
Vaikka ulkona on loskaa, minä olen jo vaihtanut kevätvaihteelle. Puuvillaa ja keveitä sekoitelankoja minulle, kiitos. Valitettavasti siis elokuussa aloitettu kasakkatakki jää auttamattomasti kesken, mutta ehkä se valmistuu ensi talveksi?
Hamstrasin viime kesänä Sublimen Soya Cotton (soijaa 50% ja puuvillaa 50%) -lankaa neuletakin verran. Nyt sitten neulon hihatinta mansikanpunaisesta ja suunnittelen lyhythihaista neuletakkia kellanvihreästä langasta. Haluan värejä!
Suurin syy kevätväri-innostukseen on Bodenin kevätkatalogi (joita minulle muuten jostain syystä tuli kaksin kappalein). Ihania, ihania värejä, leikkauksia ja kokonaisuuksia. En ole mitään kuvastosta tilaamassa, ihailen vain. Ja sitten kesäkuussa ehkä innostun tilaamaan alennusmyynnistä…
Toinen mukava yllätys on eilen postiluukusta tupsahtanut H&M:n sisustustekstiilikatalogi. Kokoelma yllätti todella positiivisesti. Nyt himoitsen valkoisia pellavaisia pussilakanoita, vähänkö ne olisivat luksusta.
Luksusta on myös kotona herkuttelu. Kun kaapista kerää säilykkeet ja ostaa vähän lisää ruokaa ja pullon viiniä, on kasassa mainio napostelupöytä. Etualalla on muuten Chef Wotkin’sin nakkeja, ei mitään Atriaa!;) Olen muuten ihan jäänyt koukkuun rucolaan, se on niin hyvää.
Menovinkkejä:
Huomenna on sitten Blogaajien kevättalvirieha Helsingissä. Minut löytää sieltä, ja niin myös monet muut blog(g)aajat.
Langanhimoisille ihmisille Käsveska vinkkasi edellisen postauksen kommenteissa halvoista langoista, käykää katsomassa vinkki hänen blogissaan.
Tennarin Taidemuseossa aukesi tällä viikolla uusi näyttely Walt Disney ja Euroopan taide. Näyttely kokonaisuutena ei ollut kauhean sykähdyttävä, mutta joitain helmiä (niin Disneytä kuin eurooppalaisten mestarien teoksia) sieltä löytyy. Suosittelen!
Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.
Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia
-palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.
Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:
Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana
. (Kotiliesi nro 17/1928)
Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!
Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.
Näille ei ole vielä nimeä, mutta pidän kovasti niiden raskaasta bysanttilaisesta juhlallisuudesta ja krumeluurisuudesta. Ajattelin nimeksi Rihkamarossia
, mutta nimeä täytyy vielä maistella.
Tosin en tiedä tuon koirarossin juhlallisuudesta, mutta hieman hullukin voi olla:
Mustaan univormuhenkiseen takkiin rossi hopeisilla napeilla sopii mainiosti, voisin kuvitella sen sopivan yhtä hyvin myös vaikkapa mustan juhlallisen leningin kanssa.
Muuten olen tänä iltana pessyt viikon tiskit, harkinnut vaatekaappien siivousta (harkitseminen jatkuu yhä) ja tunnelmoinut kynttilänvalossa. Kynttiläkausi on alkamassa pimenevien iltojen myötä, pitänee kipaista joku päivä täydentämään kynttilävarastoja.
Kehyksissä lyhtyjen takana on Zinaida Serebriakovan “Yleisessä saunassa” -maalauksen postikorttiversio. Serebriakovan naisia kuvaavat työt ovat upeita, esimerkiksi hänen omakuvansa on todella ilmeikäs ja kaunis (ja peilin edustan pikkutavarat ovat kiinnostavia!).
Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!
Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.
Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.
Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.
Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.
Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.
Osaisiko kukaan auttaa? Eli inhoamani tekstinkäsittelyohjelma Word on taas päättänyt heittäytyä hankalaksi. Varsin kiva, kun olisi muutakin tekemistä, kun venkslata taiton kanssa. Eli dokumentissa on yhteensä 95 sivua. Sivunumerointi jatkuu mallikkaasti sivulle 47, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain varsin kummallista: sivunumerointi jatkuu 1,1,2,3,1, jne. Mitenköhän sivunumerot saisi jatkumaan nätisti? Kaunis kiitos, jos joku keksii ratkaisun. Ja tiedän, Microsoft on syvältä, sitä ei tarvitse mainita.
Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta… Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.
Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.
Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!
Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.
Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.
Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.
Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla…
Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?
Ekat messut on nyt käyty ja torstaina alkavat sitten Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäiset. Väliraporttina pitää hehkuttaa Naisten joulumessuilta tekemiäni löytöjä, vaikka nytkin pitäisi olla neulomassa lisää lapasia.
C04:n vaatteet kiinnittivät huomioni jo syyskuussa Vanhassa Satamassa olleilla käsityömessuilla. Nyt päätin ostaa itselleni kunnon talvivermeet, villaisen Kerttu-hameen ja -liivin. Vaatteet ihastuttavat hyvällä kaavoituksellaan, ihanilla väreillään, lämpimyydellään ja mikä parasta, hyvällä hinta/laatu -suhteellaan. Tekijät ovat todella herttaisia tyttöjä.
Ayün Mapu (ei valitettavasti nettisivuja, mutta s-postiosoitetta voi minulta kysellä) tuo Suomeen chileläisiä värttinällä kehrättyjä villalankoja ja luonnonpuisia neulepuikkoja, virkkuukoukkuja ja neuloja. Ostin noin kilon lankaa (byebye -10%…) ja puisia välineitä. Olenhan välineharrastaja pahinta laatua!
Lankavarastoani kartutin myös Juulin kauniilla käsinkehräämällä merinolla. Siitä tullee taas jotain tyttöilyä. Edellisestä langasta tuli ranteenlämmittimet.
Viimeisenä messupäivänä löysin mainion savonlinnalaisen tyttökaksikon yrityksen pöydän. Riehaannuin sitten pahemman kerran ihaniin rintarosseihin ja varsinkin mäyräkoiraprinttiin. Yrityksen nimi on nasevasti Nasta pimu.
Mikäköhän minua vaivaa, kun minusta hellyyttäviä ovat juuri vähän hassunkuriset eläimet? Mäyräkoirat ovat ihan lemppareitani, tapiiri, laiskiainen ja vesinokkaeläin eivät jää paljon jälkeen. Omituista, mitäköhän Freud sanoisi?