Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.
Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.
Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.
Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:
Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.
Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.
20 Comments
Äh, tätä ankeutta on sitten vissiin liikkeellä oikein kunnolla:( Mä voisin suositella mielenkohotuslukemiseksi niitä Mary Marckin tyttökirjoja, joista oon varmaan joskus aiemminkin jo puhunut. Nyt alkoi sitten tehdä mieli fazulle kahville. Harmi, et oon täällä lahden toisella puolella.Oon tulossa pääkaupunkiin varmaan parin viikon päästä, että jos oot maisemissa, voisin ehkä yrittää piristää sillä joululahjalla:) Mut nyt meen kirjottaan sen sähköpostiviestin. Ihan heti, ettei taas jää..
Eläintarha olohuoneessamme oli minunkin suuri suosikkini! Ja Duranit kans…
tsemppiä elämän kiemuroihin!
Voi itkut. Nyt minä marssin maanantaina kaiutinkauppaan, ja kuuntelen sitten tuon uudestaan. Alkutahdeista alkoi jo syrän väpättää nostalgiseen tyyliin…tippi
Särmä, luin sun blogista, et ole tulossa takaisin, oikein hyvä päätös! En kommentoinut blogiisi, kun mikään ei oikein huvita. Mary Marck voisi tosiaan olla kova sana, ehkä kohta tartun hyllyssä oleviin hilja valtosiin. Sitten kun tulet Helsinkiin, niin mennään vaikka Fasulle kahville, sieltä saa loistavaa soijalattea!Villasukka, mulla noi kummatkin toimii selvästi vieläkin.:)Susanna, kyl tää tästä jossain vaiheessa. Toisaalta aina voi mennä huonomminkin, sanoo sisäinen pessimistinen karjalaiseni.;)Tippi, Youtubesta löytyy noita kaikkia helmiä.:) Ja ainakin cdon.comissa Duran Duranin kokoelma on ollut myynnissä todella halvalla jossain vaiheessa.
Olikin unohtanut Koiviston kirjat kokonaan! Kiitos muistutuksesta. Vastaavia ovat myös James Herriotin kirjat, vaikka niissä päähenkilö onkin usein mahallaan lehmänlannassa, käsi olkapäätä myöten puristuksissa :D Ja oma lapsuudensuosikki oli Joy Adamsonin Vapaana syntynyt ja sen jatko-osat.
Duranit parantaa mitä vaan! Kerronpa piristyksesi, että muinaisella 80-luvulla ollessani vannoutunut Duran-fani, vietin erään vihjeen hulluunnuttamana kavereitteni kanssa Hki-Vantaan lentoasemalla kokonaisen päivän. Rahaa oli neljälle yht. 4 markkaa, jotka taioin riittämään eväisiin. Lentoasemalla oli tuolloin edullinen Elanto. Odotuksemme palkittiin ja viimein Simon ja Nick tulivat ilmielävinä ja ME OLTIIN SIELLÄ JA KOSKETTIIN NIITÄ! Hehe, muistelen rakkaudella sitä fanaattisuutta.. Piristy pian, valo lisääntyy koko ajan, eikä koskaan tiedä, minkä kulman takaa tulee innostavia asioita! Voimia.
Durrellin kirjat on ihan parhautta. Samaan luokkaan menee James Herriotin kirjat eläinlääkärin elämästä, ja Batesin Oi ihana toukokuu.Muuten hyväntuulenkirjoja – Ylpeys ja ennakkoluulo sadannen kerran; Eureka Street, Belfast; ja Agathan dekkarit.
We are insync, perustetaan ankeuskerho. Kun ei mikään muu huvita kuin kirosanojen viljely, jos sekään.Ah, Duran Duran, musiikkia ennen autotunerin keksimistä. Ei silloin voitu kikkailla tietokoneiden kanssa.
Nunt ja Mari, pitänee käydä hakemassa kirjastosta noita Herriotin kirjoja, kun kerran te kummatkin niitä suosittelitte.Käsveska, ihan kreisi tuo muistelu!:D Tosin kiinnostavinta oli se, että platalla on ollut silloin Elanto. Siitä tuli mieleen Elannon Pullapuodit, on synti ja häpeä, että ne lopetettiin. Kyllä tämä varmaan tästä vielä paremmaksi muuttuu, ainakin toivon kovasti niin.Muusikotar, kohtalontoveritar! Tosin mä olen vielä niin surkea kiroilemaankin, en kuulosta yhtään uskottavalta.
“Eläimet ja muu kotiväkeni” löytyy myös minun kirjahyllystäni. Ihana kirja tosiaan.Särmän ehdottamista Mary Marckin tyttökirjoista (joista myös nuorena pidin) tuli mieleeni myös Rauha S. Virtasen Selja-kirjat :-).Tsemppiä!
Oioioi! Eläimet ja muu kotiväkeni on minunkin lempparikirjojani, ja olen myös lukenut sen ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä – ja sen jälkeen kymmeniä kertoja. Ja aina olen myös haaveillut Korfun-matkasta, tosin en ole varma, kannattaako tuota haavetta toteuttaa. Kirjan Korfua tuskin enää on…Mulle takuuvarmoja hyväntuulenkirjoja ovat Komisario Palmut, luen ne joka kesä mökillä. :-)
Eläintarha olohuoneessamme oli suosikki. Hyllyssä vieläkin.Tykkäsin eniten pesukarhu Touhon tempauksista ja piinasin vanhempiani vaatimalle itsellenikin samanlaista veikeää eläinystävää.En saanut.
Kyllä se aurinko paistaa joskus kakkaiseenkin risukasaan. Itekkin jo kuukauden sairastanut ja viimeisen viikon toipunut leikkauksesta kauheiden kipujen kera. Ärrrr. Ihana pakkaspäivä sentään tänään ja upea aurinko!!!
Olen ihan samaa mieltä kanssasi :-)Eläimet ja muu kotiväkeni sekä Eläintarha olohuoneessa ovat tosissaan hyvän tuulen kirjoja, harmittomia, hauskoja, mieltäylentäviä… Pidän myös Oi, ihana toukokuu -kirjasta :-D
Niin, sitä on toisaan liikenteessä, vitutusta :) Nuo kirjat ovat kyllä parasta lääkettä. Min niin haluaisin omaksi tuon ensimmäisen, mutta ei ole vielä tullut vastaan.On pitänyt kysyä jo pitkään, että mistä saat ne kangaskuvat, joita lapasissasi taisi joskus täällä näkyä? Minun tekisi mieleni tehdä vanhoista sukukuvista yksi juttu lahjaksi, mutten tiedä yhtään miten ja missä saisin vanhoja kuva-aarteita siirretyksi kankaalle? Apua!
Video oli hupaisa, tuo maalisymboliikka taisi kyllä mennä vähän ohi…Herriotin kirjat ovat tosiaan mainioita, ja niistä tehty sarjakin (jonka nimeä en muista) on hyvä. Pikaista piristystä!
Jospa tama piristaisi… Tanaan kirjakaupassa osui silmaan pikkukirja, johon oli koottu Women’s Weekly:ssa 40-luvuulla julkaistuja ohjeita brittinaisille, jotka olivat menossa naimisiin amerikkalaisten sotilaiden kanssa ja muuttamassa USAan. Ohjeisiin kuuluivat kaytostavat, huushollin pystyttaminen ja sen sellaista. Ehka sinulla on jo tama kirja?
Kiitos kaikille kommenteista. Viime viikko oli niin plääh, etten saanut edes kommentoitua tänne. Kiitos tsemppauksesta ja kommenteista.Sanni, siirtokuvamateriaalista on juttua Käspaikassa.08262098, tuo kirja kuulostaa todella hauskalta! En ole tuollaisesta kuullutkaan.:)
Voin lahettaa kirjan, jos haluat- loysin sen kirjakaupan alekellarista ja se on kohtalaisen pieni ja kevyt posteljoonin kannettavaksi :-)