Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä vaikka mitä pientä. Kännykkäpiiloja on tullut tehtyä useampikin, mutta koska ne menevät joululahjoiksi, niin en niitä täällä esittele. Tykkään niistä tosi paljon, jujuna toimii jokin hieman erikoisempi nappi. Lankana Maisa Tikkasen 100% villalanka ja ohut Pirkkalanka. Kummatkin virkkasin kaksinkertaisena 3,5:n koukulla. Kännypiilon ympärysmitta on noin 32 silmukkaa.

Oma kännykkäpiiloni:

Kännykkäpiilojen jälkeen kävin kiinni tummanvihreään lankaan, joka sekin on Tallinnasta. Tarkoituksena on tehdä jonkin tyyppinen hartianlämmitin/bolero, katsotaan kuinka työ etenee. Hihansuihin suunnittelin korinpohjaa kuvioksi ja “kaula-aukon” (eihän tuossa oikein mitään kaula-aukkoa ole…) reunaan jonkinlaista palmikkoa. Lankaa on yhteensä 230 grammaa, mutta se on niin ohutta, että uskon sen työhön riittävän. Projekti koetteli hermoja heti alkuunsa: olin tehnyt hihansuun koripunoksen valmiiksi ja sitten tulin siihen tulokseen, että neulos on liian jäykkää. Purin siis ja vaihdoin 3,5:n puikot 4:iin. Niin, ja minähän OLIN etukäteen tehnyt mallitilkun.

Luonnoksia vihreää projektia varten:

Vihreän projektin alkua:

Kokeilin vähän muidenkin lankojen tiheyksiä, saa nähdä mitä niistä tulee. Punaista ja tumman tummaa vihreää ajattelin slipoveriksi, kellanvihreä saattaa päätyä huiviksi ja lapasiksi.

Sain viikonloppuna vihdoin Tampereelta tilaamani kankaat ja villat. Noin kymmenen metriä valkaisematonta rohdinpellavaa ja virolaista villaa, ihanissa väreissä. Näistä voi huovutella vaikka mitä kivaa.

Nyt työn alla ovat siis merihistorian ja tilastotieteen tentteihin lukeminen sekä vihreä projekti. Onneksi väikkäri hylkeenpyynnistä on viihdyttävää luettavaa, samalla voi jopa neuloa. Tilastotiede ei olekaan sitten ihan niin helppoa. Huoh…

Vanha vuodenvaihde ja sadonkorjuujuhla kekri eli köyri lähestyy. Näin juhlasta kertoo siippani. Juhlintaan käydään alle kolmen viikon kuluttua, mutta en ole vielä päättänyt mitä päälleni pistäisin ja kuka olisin tänä vuonna. Olisinko muinaissuomalainen emäntä vai sotilastyyliin pukeutunut vamppi vaiko tyylikkääseen iltapukuun pukeutunut lady vai aivan joku muu? Hankalaa valita… Kaapissa olisi kyllä käyttämätön raakasilkkinen punainen iltapuku, mutta kun minulla oli viime vuonnakin kekrissä punaista päällä. Joka tapauksessa, mihin pukuun ikinä päädynkin, jonkin verran ompelua on edessä. Josko tällä kertaa osaisi olla jättämättä ompelua ihan viimeiseen iltaan. Täytynee tänä iltana tehdä hieman inventaariota kangasvaraston parissa. Ostin kyllä viime viikolla jämäpalan oranssia brokadia, mutta siitä ei saisi kuin hameen (kangasta on 1,4metriä). Ah, valintoja, valintoja!!

Eilen oli ehkä paras päivä viikkoihin. Päivään sisältyi kävelyretki Hietaniemen hautausmaalla ihanassa syksyisessä ilmassa, Liikkuva linna -elokuva ja illalliseksi carbonara-pastaa. Kyllä illalla uni maittoi ja nukahdinkin siippani lukiessa minulle ääneen Stanislaw Lemin Tähtipäiväkirjoja. Tällaisia päiviä lisää, kiitos.

LISTA:

-Nouda tilastotieteen kurssin tenttikirja.

-Nouda merihistorian tenttikirja Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit (Juha Ylimaunu).

-Yritä saada merihistorian amanuessi kiinni mailitse.

-Aloita Oppimisen arviointi -esseet.

-Käy ostamassa laatikoita uusille langoille.

-Käy ostamassa haukisiimaa rukkia varten.

-Inventoi kangas- ja lankavarasto ja siivoa se.

-Päätä kekriin puku.

Otsikkona olevaa kysymystä tuli mietittyä viime yönä, kun siippani oli ensiksi sanonut: “Tiedätkö miksi tykkään blogistasi? Sen vuoksi, että tunnut olevasi niin onnellinen siellä.”

Tästä tietysti tuli vähän paha mieli, koska aloin ajatella, että tosielämässä olenkin murjottava ja rähisevä eukko. Se voikin pitää paikkansa (vaikka toivonkin asian olevan toisin), mutta ainakin minä osaan selittää miksi bloggaan ja miksi blogini on sellainen kun se on.

Aloin pitää blogia keväällä siksi, että missään asiat eivät tuntuneet pysyvän järjestyksessä. Tästä pitikin tulla hieman enemmän opintoblogi kuin käsityöblogi, mutta toisin taisi käydä. Ajattelin, että blogi rytmittää opintojani ja muitakin tekemisiäni ja antaa tietynlaisen konkreettisen todisteen siitä, että kyllä minä jotain olen tehnyt, vaikka itse tunnenkin itseni saamattomaksi ja laiskaksi. Halusin foorumin, jossa voin paasata omista tekemisistäni niin paljon kuin minua itseäni huvittaa. Ja vaikka pidänkin blogiani lähinnä itseäni varten, niin tottakai myös muut bloggaajat ja heidän bloginsa ynnä kommenttinsa ovat tärkeitä.

Ja lopuksi: Olen blogissani onnellisimmillani, koska tämä on minun paikkani, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmassa. Voin tehdä täällä mitä haluan, kirjoittaa tänne milloin haluan ja mitä vain haluan. En halua harrastaa niin sanottua “sosiaalipornoa” ja ruotia esimerkiksi ihmissuhdeasioitani täällä, vaan kertoa onnistumisistani ja hiukan myös epäonnistumisistani. Siksi minä bloggaan.

Vaaleanpunainen projekti:

Eli myöhään eilen illalla sain neuletakin valmiiksi. Hehkutan nyt varmaan tätä projektia vähän liikaakin, mutta olen niin innoissani. ;) Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aina parantamisen varaa tietysti olisi. Toisaalta, ilman ohjetta neulotuksi takki on mielestäni varsin onnistunut. Vähän piti purkaa välillä, kun omat laskelmat osoittautuivat vääriksi ja istuvuuutta olkapäiltä voisi vieläkin parantaa, mutta käyttöön neuletakki pääsee kyllä heti, se on varma!

Tein takkiin todella reilun mittaiset hihat, pitkänä ihmisenä kun yleensä joudun kärsimään ostopaitojen lyhyistä hihoista. Vaikka en yleensä tykkään liukuvärjätyistä tai pätkävärjätyistä langoista, niin tämä lanka lumosi minut heti. VAIKKA se on vaaleanpunaista, tai ainakin pastellisävyistä. Lõngad -lanka on kuitenkin niin ihanan rustiikkia ja elävää, että siinä oudommatkin (minulle oudot) värisävyt näyttävät hyvältä.

Neuletakkiin meni 385 grammaa lankaa, eli kaksi vyyhtiä virolaista Lõngad-villalankaa. Itseasiassa vyyhdeissä piti olla yhteensä 380 grammaa lankaa, mutta sitä olikin sitten vähän enemmän, koska minulle jäi kaksi pientä kerää lankaa. Alunperinhän olin tekemässä vain pientä boleroa ja yllätyinkin iloisesti kun lanka riittikin kokonaiseen villatakkiin.

Kannattaa muuten olla varovainen tuon Lõngad-langan kanssa, minä olin huomaamattani ostanut kahta vähän eri paksuista lankaa. Se ei tosin haitannut, koska paksumman pystyin käyttämään etu- ja takakappaleisiin ja ohuemman hihoihin ja takin viimeistelyvirkkaukseen.

Aluksi ajattelin takin kiinnitykseksi silkkinauhaa, mutta sitten päädyin toteuttamaan kiinnityksen rintakorulla. Minä kun keräilen erilaisia rintarosseja, voin siis vaihdella takin “kiinnitysmekanismia” aina kun huvittaa.

Tässä kiinnittäjänä mummini meripihkainen rintarossi:

Villatakki on neulottu yhtenä kappaleena kädentiehen asti:

Hihat on neulottu sukkapuikoilla suljettuna neuleena hihapyöriöön asti:

Seuraavaksi toteutan pienen hermoprojektin, kännykkäkotelon jämälangoista. Tarvitsen jonkun parissa tunnissa valmistuvan välityön. Kännykkäni “vihreä luuri” -näppäin irtosi muutama päivä sitten, mikä ei ole mikään ihme, kun kännykkä aina laukkujen pohjilla pyörii. Ajattelin siis suojata puhelimeni virkatulla pussilla. Samalla tosin pitää vaihtaa soittoääneksi jokin muu kuin Rammsteinin America. Se kun kuuluu niin hiljaisena, etten varmasti enää kuulisi puhelimeni soivan, jos se olisi jonkin pussin sisällä. Onko ehdotuksia hyväksi soittoääneksi?;)

Kohta pitäisi lähteä etsimään talvikäyttöön sopivia kävelykenkiä, mutta ei yhtään innostaisi. Tavallisten järkevien kenkien löytäminen kun tuntuu olevan kuin tervanjuontia. Oi miksi löydän helposti vain Pura Lopez -tyyppisiä iiihania kenkiä, joilla ei kyllä kävele Suomen talvessa, jos ei ole taksikyytiä ovelta ovelle….

Miksi kukaan ei voi suunnitella kenkiä, jotka olisivat kauniit ja sirot, mutta niillä myös pysyisi pystyssä Helsingin jääkentiksi muuttuneilla kävelyteillä? Lisäbonuksena kengät voisivat olla myös lämpimät, että muutenkin jo kylmät varpaat eivät jäätyisi -20 asteen pakkasessa.

Olen taas varmaan jälkijunassa, kun tajusin vasta nyt uuden Ullan ilmestyneen. Kivoja juttuja on ja en vieläkään tajua, miksi en ole saanut yhdistykseen liityttyä. Varsinkin sinkkuneulojattaren artikkeli on taas hykerryttävä. ;) Niin osuva!;D

Juuh, josko sitä nyt lähtis vaikka syömään, ettei roikkuis vain netissä…

Tiedän, tiedän! Meemit ovat itse Saatanasta, mutta tässä taas yksi. Jos olisin -meemi purettuna ja uudelleen neulottuna ainaoikein -blogista.

Jos olisin puikkokoko, olisin 3,5.

Jos olisin lanka, olisin 100% villaa.

Jos olisin kirjoneule, balttilainen perinneneule.

Jos olisin neulehuivi, olisin lämmin, iso, mutta karvaamaton mohairhuivi.

Jos olisin sukka, olisin piiitkä raitasukka.

Jos olisin neuleohje, olisin mahdollisimman visuaalisesti tehty.

Jos olisin pyöröpuikoilla, olisin mikä tahansa matkatyö, joka voi olla pyöröpuikoilla.

Jos olisin huopuvaa lankaa, olisin kintaat.

Jos olisin neulottu/virkattu kolmiohuivi, olisin käytössä tai hattuhyllyllä tusinan muun huivin kanssa.

Jos olisin neulepinta, olisin kirjoneule.

Jos olisin virkattu, olisin käsilaukku.

Jos olisin sohva, olisin mukava ja iso, että minuun voisi upota neulomaan.

Jos olisin neulepaita, olisin lämmin, mutta vartalonmyötäinen poolokauluksinen villapaita.

Jos olisin neulekirja, olisin täynnä perinteisiä kirjoneulemalleja.

Jos olisin neulelehti, olisin tyylikkäästi taitettu ja sisältäisin lukemattomia uusia jännittäviä neulemalleja.

Jos olisin lankakerä, en katoaisi sohvan alle tai mihinkään muuallekaan.

Jos olisin uutuuslanka, olisin korkealaatuinen luonnonkuitulanka, vaikka silkkivilla.

Jos olisin neuletyö, olisin vielä pahasti kesken, mutta koko ajan mielessä.

Tänään oli sitten merihistorian ensimmäinen kirjatentti. Ihan hyvin meni (kai), tenttiin luku jäi muutenkin aika vähäiseksi, kun luettavana oli vain yksi alle 300 sivua sisältävä kirja. Laiva Toivo, Oulu on lukemisen arvoinen vaikka merimieskulttuurista ei olisi kauheasti olisi kiinnostanutkaan. Teos on mielenkiintoinen ihan kansakulttuurisesta näkökulmasta.

Netti on kotona jostain kumman syystä poikki, kuvia ei ole siis saatavissa, vaikka vaaleanpunavalkoinen villatakki -projekti on kohta valmis. Enää on reunat virkkaamatta ja sitten se on käyttökunnossa! Kuvia siis tiedossa myöhemmin. Vaaleanpunavalkoinen -projekti on ollut yllättävän kivuton, eilen jouduin purkamaan hihan olkakaaren kaksi kertaa ennen kuin sain siitä mieleisen, mutta muuten viime päivinä neulominen on sujunut mallikkaasti.

Nyt voi jo alkaa suunnitella, että mitä seuraavaksi tekisin. Varmaankin jotain vihreistä ja punaisista Tallinnasta ostamistani langoista.

Pitäähän sitä nyt hieman hehkuttaa mitä sain lahjoiksi . ;) Eilen illalla en sitten jaksanut juhlistaa synttäriäni mitenkään muuten kuin loikoilemalla sohvalla sekä nauttien punaviiniä ja kaikenlaisia herkkuja siippani kanssa. Sampsa yllätti minut iloisesti: Hän on jossain vaiheessa rekisteröinyt, että fanitan Anna Kortelaista, siis sain synttärilahjaksi Kortelaisen uunituoreen Päivä naisten paratiisissa. Teos käsittelee tavarataloja ja niiden historiaa. Olen ehtinyt kirjaa tähän mennessä vain selailla, mutta se vaikuttaa todella hyvältä! Lisäksi kuva-aineisto on aivan verratonta.

Lahjakirjoja:

Tänään suku tuli sitten juhlistamaan syntymäpäivääni ja sain lisää lahjoja! Äidiltä sain Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Keisarit kesälomalla Suomessa (tätäkin kirjaa olen halunnut!) sekä violetteja kartio-laseja. Tädiltäni sain Loop-d-Loop -kirjan (ihan ilman pyytämistä, vaikka itse kirjaa olenkin Akateemisessa käynyt selailemassa) ja vanhoja venäjänkielisiä muotilehtiä. Siskolta sain käsilaukun (niitä ei ole ikinä liikaa ;) ), saippuaa ja siskon omaa tuotantoa olevan kauniin rintaneulan, joka muistuttaa vanhanaikaisia hattuneuloja. Rintaneula toimii varmaan hyvin isojen huivien kiinnittäjänä.

Lisää lahjoja: Käsilaukku, ylang-ylang -saippua ja siskon tekemä rintaneula.

Lahjoja on todella kiva saada, mutta vielä hauskempaa on olla yhdessä. Katsoimme legendaarisen (tai ainakin oman perheeni piirissä legendaarisen) suomileffan, Sadan miekan miehen, söimme ja nauroimme. Kivaa oli, ainakin minun mielestäni. ;) Samalla korjasin pikkuveljen takkiin uuden vetoketjun ja lyhensin siskon olohuoneen verhon. Mukava sunnuntai, nyt taidan käpertyä vain selailemaan uusia ihania kirjojani!

Eli tämä tyttö täyttää 26-vuotta tänään. Tai kai sitä naiseksi pitäisi jo itseään tämän ikäisenä kutsua. ;) Syntymäpäiväni kunniaksi kauniita kuvia mummon matonkuteista:

Syntymäpäivä menee työn merkeissä ja iltaisella pitäisi mennä katsomaan Liikkuva Linna ilman ärsyttävää suomalais-dubbausta. Viime yönä jäi kuitenkin unet vähiin, saattaa siis olla, että juhlistan synttäriäni viinipullolla ihan kotisohvalla. Huomenna tulee meidän klaanimme (lue: lähisuku) juhlistamaan vanhenemistani kahvin ja pullan merkeissä.

Eilen aloitin vaaleanpunavalkoisen-projektin vaikeimman osuuden. Tai tajusin vaiheen vaikeuden vasta, kun olin purkanut villatakin helman kaksi kertaa. Miten mittaaminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?! Se siitä saa, kun ei käytä minkäänlaisia ohjeita, vaan yrittää mittailla vanhoihin villatakkeihinsa. Nyt villatakin helmaa on jo noin 15 senttiä kasassa.