Tukholmassa (taas kerran)

Olimme tällä viikolla Tukholmassa huvimatkalla siipan ja Juran kanssa. Juralta löytyy runollisempi kuvaus reissusta. Aloin taas pohtia, että miksi olen aina ollut Tukholmassa vain talvella. Tällä kertaakin oli infernaalisen kylmä ja palellutin reiteni (kyllä, minulla oli villahousut ja pitkät villasukat). Seuraavalla kerralla suostun lähtemään Tukholmaan vain kesällä. Haluan päästä Skansenille käymään kesämekossa ja Nordiska Museet on edelleen näkemättä.

Oleskelimme Gamla Stanissa ja löysin monta taloa, jossa voisin asua. Ehdokas nro 1:

Nuo pienet yläikkunat!

Ehdokas nro 2:

Alla olevan kuvan punaisessa koristeellisessa talossa Stortorgetin laidalla on boheemi kahvila, jonka kellarikerroksessa voisi viettää enemmänkin aikaa:

Kävimme Livrustkammarenissa, jossa sattumalta oli varsin mielenkiintoinen kenkä-näyttely. Näyttelyssä on esillä kenkiä 1500-luvulta aina viime vuoteen saakka. Ostin näyttelyn kengistä kertovan kirjan, joka osoittautui varsin mainioksi teokseksi. Näyttelyn mukaan nimetyssä Skor ger mer – makt flärd magi -kirjassa muotitoimittajat ja muodintutkijat selvittävät kenkien eri merkityksiä monesta eri näkökulmasta. Livrustkammerenissa kiinnostivat myös kuninkaiden kuolinvaatteet veritahroineen päivineen ja kuninkaallisten lapsien edustus- ja leikkipuvut 1700-luvulta alkaen. Kiitosta näyttely saa myös oikein järjestetyltä valaistukselta: Tekstiilit ovat esillä hämärässä. Toisin on italialaisissa museoissa.

Ryhmämme miespuoliset jäsenet lähtivät tutustumaan vielä Medelhavsmuseetiin, mutta minä päätin lähteä kiertelemään Gamla Stania ja shoppaamaan.

Lankalakko hieman lipsui, koska kävelin pitkin Öster Långgatania. Kävin Anntorps Väv -kaupassa, josta ostin alennuksessa ollutta Noron todella outoa efektilankaa. Stickasta ostin merinovillaa. Stora Nygatanilla poikkesin Ullcentrum -liikkeessä, mutta en sortunut tummanruskeaan alpakkaan. Yhteensä lankaa ja villaa ostin vain 150 grammaa ja siitäkin osan lahjaksi.

Tukholman tuliaisia:

Kävin Gudrun Sjödenin liikkeessä (liike on ihana!) ensi kertaa ja piipahdin myös tutustumassa Oleanan Tukholman myymälään. Ostin The Earth Collection -kaupasta alennuksessa olleen kaulakorun, jota olen pitänyt nyt kaksi päivää kaulassa. Koru menee neljä kertaa kaulan ympäri. Keltaiset lasihelmet, värjätty vihreä helmiäinen ja harmahtavat helmet (värin nimi on kai peacock) ovat toimiva yhdistelmä.

Continue Reading

Lapastehdas

Mielitty-lapastehtaasta valmistuu kohtapuoleen isompi erä lapasia. Värikkäät lapaset on itse värjättyjä, olen ihastunut noihin murrettuihin sävyihin.

Kuvia lapasia varten:

Muuten käsityörintamalla on nyt vähän hiljaista. Project Spectrumin henkeen kannattaa kuunnella Ylen Ykkösen Miten värit syntyvät -ohjelma.

Continue Reading

Väsymys

Kun täytyy ulkomaita myöten riekkua, niin kyllähän sitä väsyneeksi tulee. Tosin tämänpäiväinen seitsemäsluokkalaisten tyttöjen opettaminen väsyttää enemmän kuin eilinen päivä Tukholmassa. Olen selvästi rutinoituneempi shoppaaja ja museossakävijä kuin opettaja.

Tukholmasta lisää myöhemmin, nyt siirryn taas valokuvalapasten ihmeelliseen maailmaan. Kävin läpi äsken kuva-arkistojani ja sieltä tuli esiin yksi lempivalokuvistani ikinä:

Kuvassa on kaksi parturityttöä 1900-luvun alusta. Seinällä on kalenteri, joka kuvaa viimeistä tsaariparia ja kruununperillistä. Peilistä tyttöjen välistä heijastuu kamera ja valokuvaaja. Kuvan olen ostanut Tallinnasta, mutta kuvan takana ei ole mitään tietoja valokuvaamosta tai tyttöjen henkilöllisyydestä.

Huomenna lisää tisseistä ja neuleista.:)

Continue Reading

Viiniä ja villasukkia esitellään tämänpäiväisen Satakunnan Kansa -lehden sunnuntailiitteessä. Pitempänä jutun voi lukea Blogiskoopista.

Koska olen julistautunut Blogilistalla tissibloggaajaksi, niin pitäähän tänne laittaa silmänruokaakin: Tuntematon neito 1960-luvulta verhottuna Onnenlehti-huivin kuvioon.

Selvennykseksi teille, jotka olette nyt aivan ulkona: Tissibuumia selvittää Pörrö omassa kirjoituksessaan. Itse olen miettinyt jo pidemmän aikaa isorintaisten neulojien yhteisön perustamista. Ai miksi? No juuri siksi.

EDIT: Taidan ottaa mallia Wagnerin väikkäristä. Minäkin voisin tehdä varsin poikkitieteellisen gradustani.;)

Continue Reading

Pimp my farkkuhame

Eli taas on vuoro Mielityn tuunaustuokion. Tällä kertaa otamme käsittelyyn vanhan pitkän farkkuhameen, jonka olen ostanut heräteostoksena noin viisi vuotta sitten. En ole kuitenkaan halunnut laittaa hametta kierrätykseen, koska kangas on hyvälaatuista ja pehmeää farkkua. Sinisen farkkuhameen tuunaus sopii myös Project Spectrumiin mainiosti.

  1. Lähtökohtana tylsä raskas pitkä farkkuhame.
  2. Leikkaamme reilusti helmaa lyhyemmäksi, 25 senttiä joutaa pois. Takana oleva halkio ommellaan kiinni, helma päärmätään ja helmassa oleva reikä korjataan.
  3. Tylsät takataskut poistetaan ja tilalle ommellaan puuvillakankaasta värikkäät taskut
  4. Vyöksi farkkuhameeseen lisätään koristenauha, jonka päät poltetaan purkaantumattomiksi.

Uudet taskut ovat kaksinkertaista puuvillakangasta:

Taskuista tuli hieman naftit, mutta ei haittaa:

Rokrok:

Hameen tuunaus ei ollut kovin radikaali, ajattelin myös helmarimpsua puuvillakankaasta tai helman koristelua napein. Tästä hameesta tuli nyt tällainen vapaa-ajan hame, joka toimii mainiosti kumppareiden kanssa! Kokeilin tänään hametta kävelyllä ja hyvin toimii. Nyt viettämään lauantai-iltaa ja kokkaamaan lasagnea.

Continue Reading

Operaatio Sininen (ja valkoinen)

Väriharjoitusta. Kuvassa on käytetty vain sinisiä, harmaita ja valkoista. Lisää kuvasta postauksen loppupuolella.

Project Spectrum tosiaan pyörähti käyntiin sinisen, harmaan ja valkoisen voimin. Koska olen olen aika epäluuloinen kyseisten värien suhteen, tämä väritreenaus tekee hyvää. Aloitinkin sinisen kauden tekemällä luonnoksen erilaisilla sinisillä ja harmailla. On oikeasti vaikeaa käyttää värejä joista ei juuri pidä!

En ole ikinä voinut sietää perussinistä, mutta kaikenlaiset lämpimät laventelinsiniset ja esimerkiksi vihreään vivahtava petrooli ovat minun mielestäni kauniita. Olen usein pohtinut, että näkevätköhän ihmiset värit jotenkin perustavasti erilailla. Esimerkiksi äitini pitää puhtaista ja kirkkaista perusväreistä, joita minä taas vierastan. Näkeekö äitini värit eri tavalla kuin minä vai yhdistääkö hän vain erilaiset värit eri tunteisiin vai mitä tapahtuu aivoissamme, kun arvotamme värejä? Kun minä sanon pitävänä punaisesta se tarkoittaa lähes kaikkia punaisia PAITSI kirkkaita kylmiä puhtaita punaisia. Luullakseni äidilläni mieltymykset menevät täysin päinvastoin.

Oma värimakukin muuttuu. Minulle tummanruskea on uusi musta ja olen viimeisen vuoden aikana innostunut lämpimistä keltaisista: hunajasta, sinapista, okrasta. Punainen kausi alkaa väistyä, vaikka työhuoneen punainen villamatto ja verhot tuntuvat edelleen kovin kotoisilta.

Väreistä lisää:

  1. Muodissa olevat väritkin määrittelevät kansainväliset trenditoimistot, kuten Intercolor.
  2. Olen ennenkin mainostanut Coloria.net -sivuja, mutta sivuilla voi uppoutua tunneiksi värien maailmaan!
  3. Suosittelen Victorian Finlayn Colour-kirjaa (suom. Värimatka) värien historiasta kiinnostuneille.

Miksi sitten maalasin/piirsin yllä olleen luonnoksen? Siksi, koska tarkoituksena olisi neuloa valkoinen hame ja pikkuinen sininen neulepusero. Inventoin vähän sinisiä lankojani ja löysin petroolinsinistä ohutta puuvillalankaa. Oikeastaan haluaisin paidasta pitkähihaisen, mutta koska lankaa on vain 400 grammaa, taitaa pitkät hihat jäädä haaveeksi.

Hametta varten aloitin jo mallitilkkuakin. Lanka on monta vuotta laatikoissa marinoitunutta Novitan Brillaa. Ajattelin käyttää lankaa kaksinkertaisena. Inspiraatiota otin Knit Cafe -kirjan suloisesta neulehameesta, mutta mallineulekin on omasta päästä. Olen vähän skeptinen tämän projektin suhteen. Lanka epäilyttää minua (liian kiiltävää ja kaksinkertaisena ehkä vähän liian paksua) ja en ole ikinä neulonut hametta. Lankaakin on aika vähän, 650 grammaa, tuleekohan tuosta hametta?

EDIT: Heti rupesi ahdistamaan, kun näki sinisen kuvan blogissaan. Ei tämä näytä enää yhtään MINUN blogiltani! ;)

Continue Reading

Kamrat

Palautin tänään taas graduteoriaa, testasin muunmuassa kankaiden rypistyvyyttä ja vedenhylkivyyttä ja nyt ajattelin olla pari päivää tekemättä yhtään mitään. Nyt tuntuu taas siltä, että neuloakin voisi, kun kaksi päivää kestänyt infernaalinen pääkipu on vihdoin lähtenyt pois. Tosin oikea silmä näkee edelleen kummallisia väripalloja, mutta kyllä se varmaan tästä.

Eilen tuli loistavan Kamrat-ohjelman kolmas jakso. Ohjelma on edennyt nyt kolmanteen jaksoonsa ja tähän mennessä on käsitelty venäläisten näkemyksiä suomalaisista, venäläisten naisten luonteenpiirteitä ja eilisessä ohjelmassa venäläistä musiikkia. Toivoin, että ohjelmassa olisi ollut Мумий Тролль -yhtyeestä jotain, muttei ollut. Yhtyeen kotisivuilla voi kuunnella kappaleita (tällä sivulla, tosin jätä kappale Прости, Киска! väliin ).

Kamrat-ohjelma on niin hyvä, että venäjän opiskelu on alkanut taas kiinnostaa. Tosin tähän mennessä se on jäänyt ajatustasolle, vähän niinkuin ruotsin opiskelu ja ajokortin hankkiminen. Venäjää olisi kiva osata, mutta opiskelu ei oikein nappaa. Tulee mieleen kaikki hirveät peruskoulun venäjäntunnit (“Kyllä teille korva sanoo miten tuo sana on taivutettava!”) ja piinaavat lukion pienryhmätunnit (“Ai miten niin et tiedä akkusatiivin monikon maskuliinimuotoa?!”). Toivottavasti opetus on muuttunut jotenkin oppilasystävällisemmäksi, vaikka vikaa oli tietysti minussakin, mitäs olin laiska oppilas. Mutta katsokaan Kamrat-ohjelmaa ja lähtekää kanssani Pietariin! (Siippa on kieltäytynyt lähtemästä).

Niin ja tänään alkoi virallisesti Project Spectrum. Ajatuksia on jo, mutta nyt tilaustöiden kimppuun.

Continue Reading

Vanhoja kaavoja

Kun tulin lauantaina kotiin minua odotti työhuoneen lattialla tällainen laatikko:

Minua oltiin lahjottu vanhoilla 1950-1970 -luvun kaavoilla, joukossa on yhteensä noin 30 kappaletta Simplicity-, Stil- ja Sorja-kaavoja. Suurin osa kaavoista on lasten tai teinien kaavoja, mutta joukossa on myös sellaisia, jotka haluaisin toteuttaa heti. Toisen tarpeeton on toisen aarre. Kiitos Aslak!

Oikean yläkulman 50-luvun päiväpuku olisi aika ihana, toivottavasti kaikki kaavaosat ovat tallella.

Continue Reading

Onnenlehti -huivi nro 3

Hän toistaa itseään.

Omaa mallia on kyllä helppoa neuloa, kun ei tarvitse katsoa ohjetta. :) Lankaa meni noin 65 grammaa ja se on BB:n mohairia Tallinnasta. Tein huivista kuusi mallikertaa korkean, eli mallikerran korkeamman kuin ohjeessa (pdf).

Huivi on hassun värinen, välillä se näyttää myyränväriseltä (=ruskealta), välillä harmaalta, välillä melkein lilalta, riippuen valaistuksesta. Tämä huivi tulee omaan käyttöön, koska ruskeita huiveja minulla ei vielä olekaan (miten se on ylipäätään mahdollista?!).

Pimp my villatakki

…eli Mielityn tuunaustuokio käynnistyy jälleen.

  1. Otamme urheilullisen vetoketjullisen villatakin, joka on pyörinyt kaapeissa jo useamman vuoden. Urheilullinen villatakki ei vain sovi tälle käyttäjälle! Materiaali on kuitenkin laadukasta villaa ja takki on kauniin värinen, siksi se ei ole mennyt kierrätykseen.
  2. Poistamme vetoketjun ja syvennämme kaula-aukkoa. Pääntie siksakataan, käännetään noin yhden cm:n saumavara neuletakin nurjalle puolelle ja siksataan vielä kertaalleen. Näin pääntiestä saadaan siisti.
  3. Vetoketjun sijaan kiinnityksenä toimii yksittäinen nappi ja kiinnityslenkki. Neuletakin etukappaleiden reunoja somistavat puuvillapitsit.

Ja tässä lopputulos:

Rinnukseen tein silkkiruusun kahdesta erilaisesta silkkikankaasta. Takana on rintaneula, eli ruusun saa irti takista helposti. Tuo on ensimmäinen ruusukokeiluni ja siksi ei kestä lähempää tarkastelua.;)

Continue Reading