Lankaa, Rowanspun DK. Kiitos iltaisen sisävalaistuksen, lankojen värit ovat vääristyneet, oikeasti oranssi (Punch) on punaisempi ja harmaanvihreä (Rush) vihreämpi. Kumpikin lanka on ilmoittautunut haluavansa neuletakiksi.

Ziinan tilaus Cucumberpatchista innosti siis minutkin tilaamaan lankaa sisareni luottokortin suosiollisella avustuksella. Toimitus oli tosiaan varsin nopea, aamupäivällä viime torstaina tilasin langat ja tänään maanantaina postilaatikosta löytyi lappu, että paketin saa noutaa postista. Ainoa mikä huolettaa on, että kaikki tilaamani langat eivät tulleet. Paketissa ei myöskään ollut minkäänlaista lappua siitä, että ovatko langat sitten loppuunmyytyjä vai tulevatko ne vain myöhemmin. Saa nähdä vastaavatko mailiini ja kuinka nopeasti.

EDIT: Cucumberpatchilta vastattiin mailiini kahdessa tunnissa ja loputkin langat ovat heidän mukaansa lähteneet samana päivänä, mutta eri paketissa, koska se tulee halvemmaksi minulle. Ihanaa asiakaspalvelua, taidanpa jatkossakin suosia kyseistä kauppaa. Toivottavasti Suomen posti hoitaa toisen pakettini perille huomenna.

Tänään saapui myös siipan tekemä tilaus Amazonilta. Itse olin lisännyt tilaukseen kaksi kankaankudontakirjaa, A Handbook of Weavesin ja Mastering Weave Structuresin. Pitää nyt orientoitua kankaankudontaan, sitä kun pitäisi opettaa seuraavaksi työväenopistossa. Lisäksi Amazonilta tuli The Bog People -kirja, joka kertoo Tanskan soista löytyneistä muumioituneista vainajista. Vanhimmat muumiot ovat noin pari tuhatta vuotta vanhoja ja suurin osa kai rautakautisia. Alunperin innostuin aiheesta, kun kuulin, että hapettomassa tilassa myös tekstiilit ovat säilyneet hämmentävän hyvin. Palannen tähän aiheeseen myöhemmin.

Muutama kuukausi sitten tarinoin vikkelisukista. Eilen lukiessani Riitta Pylkkäsen väitöskirjaa Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620

sain lisävalaistusta neulottujen sukkien ja varsinkin vikkelien alkuperästä. Väitöskirja on vuodelta 1955 ja kuvat sen vuoksi onnettoman pieniä ja tottakai mustavalkoisia. Kirjja on kuitenkin täynnä asiaa, eli jos olette kiinnostuneita pukuhistoriasta, tuo kirja on todellista herkkua!

Kankaiset sukat vikkelisukkien mallina

Euroopalaisessa säätyläispuvussa on ainakin 1600-luvun lopulle käytetty yleisesti jalkojen suojina kudotusta kankaasta tai nahasta tehtyjä sukkia. Turun tuomiokirkosta, Kijkin haudasta on löydetty sukat, joiden mallin on ollut Euroopassa varsin yleinen. Kyseiset sukat muistuttavat leikkaukseltaan niin ruotsalaisia kansanomaisia sukkia kuin 1200-luvun piispansukkiakin.

Kangassukat ja niiden kaavat:

Kankaasta valmistettu sukka on koostunut kahdesta palasta, pohjakappaleesta nousevat vikkelit nilkkaan. Saumat ommeltiin takapistoin (jos joku tietää, mitä takapisto tarkoittaa, niin olisin kiitollinen tiedosta). Sukkien saumat ja vikkelit saattoivat olla hyvinkin koristeelliset. Vielä 1600-luvun loppupuolella Turun räätäliammattikunnan mestarinäytevaatimuksiin kuului juuri tämän tyyppiset kankaiset sukat vikkelein (medh fyra Löössa swicklar Efter Mott).

Kijkin haudan sukkien lisäksi Turun tuomiokirkosta on löydetty vuonna 1682 kuolleen professori Kempen haudasta löydetty sukat, joissa on erilliset pohjakappaleet ja vikkeli-sivukiilat. Sukat on leikattu silkkiripsistä vinottain, jolloin kangas on muotoutunut jalan myötäiseksi mahdollisimman hyvin.

Puikoilla neulotut sukat

Puikoilla neulotut sukat tulivat säätyläispuvussa yleiseen käyttöön varsin myöhäisessä vaiheessa. Ranskassa mainitaan neulottu sukka jo vuonna 1387, mutta puikoilla neulominen yleistyi vasta 1500-luvulla. Suomeen hienoja silkkisiä, pellavaisia ja villaisia neulottuja regarn-sukkia alettiin tuoda 1500-luvun lopussa.

Tuossa kuvatekstissä pitäisi lukea, että NEULOTUT sukat.

Kun kankaisista sukista siirryttiin puikoilla neulottuihin, sukkien malli pysyi varsin samanlaisena. Kavennukset tehtiin neulotuissa sukissa samoin kuin kankaisissa sukissa ja koristeelliset vikkelit tehtiin nyt neulomalla tai kirjomalla. Vikkelin päätekohdassa oli tavallisesti koristekuvio ja kangassukkien takasaumaa jäljiteltiin koristepistoin. Tukholman Livrustkammerin kokoelmista löytyy muunmuassa Kustaa II Adolfin silkkisukat, joiden vikkelit on koristeltu kulta- ja paljettikirjonnoin.

Hienojen neulottujen regarn-sukkien alla ja ohessa käytettiin kotimaassa valmistettuja arkisia villasukkia. Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että tarkoittaako “ullen strompor” puikoilla vai neulalla neulottuja sukkia. Pylkkänen on väitöskirjassaan sitä mieltä, että 1500-luvulla Suomessa valmistetut sukat olisivat vielä olleet neulalla neulattuja. 1700-luvun puikoilla neulottujen kansanomaisten sukkien mallit koristeellisine vikkelikuvioineen palautuvat 1600-luvun tuontisukkiin. Tästä voisi päätellä, että Suomessa puikoilla neulottujen sukkien historia alkaa 1600-luvulta.

Jos joku hullaantuu vikkelisukkiin pahastikin, niin tässä linkki 1500-luvun naisten vikkelisukkien ohjeeseen.

Viikonloppu on mennyt lataillessa omia akkuja. Miten kaksi päivää voikaan mennä noin nopeaan? Eilinen kului tosin hieman hitaalla, kun perjantaina innostuimme nauttimaan punaviiniä ehkä hieman liikaakin. Suosikkimme Versus on muuten halventunut Alkossa yli euron! Hinta on nyt vain 5,50. Hintaluokassaan Versus on ylivoimainen, mukavan vahva ja mausteinen.

Eilen sain lähinnä päätettyä lautanauhan mallin ja luotua loimen. Sen jälkeen tajusin, että haluankin toisen näköisen nauhan. Eli pitäisi luoda pari loimilankaa punaista lisää joukkoon ja poistaa valkoisia saman verran… Hermo meinasi mennä, kun en saanut värejä päätettyä. Sitten lepuuttelinkin hermojani Kirin parissa. Toinen kerä ei ole vielä lopussa, mutta edistyksen kyllä huomaa.

Tänään tuli vierailtua vanhempien luona koko sisarusparven voimin. Hysteeristä nauramista aiheutti varsinkin sisareni toisesta luistimesta löytynyt hiirenpesä. Hiiri-äiti oli varmaankin pitänyt sisareni luistimia erityisen hyvänä pesäpaikkana, luistimia kun säilytetään ulkovarastossa.;) Minä sitten urhoollisesti tyhjensin luistimesta kepillä pesänrakennusaineet ja hiirenpapanat. Onni onnettomuudessa oli se, että sisareni luistimista saa sisäpehmusteet irti, pehmusteet pystyi siis laittamaan erikseen likoamaan etikkaveteen. Toivottavasti hiirenkakan haju lähtee, etikan vieno haju olisi kyllä paljon siedettävämpi, ainakin sisareni mielestä. Minun luistimeni olivat aivan kunnossa ja toinpa ne sitten kotiin mukanani. Jos pääsisi ensi viikolla testailemaan “omaa” luistinrataa, joka sijaitsee 50 metrin päästä ulko-ovelta.

Sain tehtävänannon Maijulta.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Koska kirjoitan tätä kotona, päälläni on niin sanotut kotivaatteet, joissa en kehtaisi edes ovea mennä avaamaan.;)

1. Gudrun Sjödenin pitkähihainen oliivinvihreä ekotrikoopaita

2. Violetit rintaliivit Lindexiltä

3. Punaiset pitsialkkarit H&M:lta

3. Tummanruskea viskoositrikoohame Indiskasta

4. Vaaleanpuna/tummanpunaraidalliset sukat Noa Noasta

5. Lisäksi jalkojeni päällä on vyyhti ohutta Pirkkalankaa, jota kerin samalla kun luen blogeja.;)

Olen nyt laiska ja en jaksa pyytää ketään jatkamaan tätä meemiä omassa blogissaan. Jokainen ottakoon haasteen vastaan, jos haluaa.;)

KatjaL kyseli minulta, että mitä olen opetusharjoittelussa oppilaille opettanut. Tietenkin olen pitänyt mahdollisimman tiukkaa kuria, kuten kunnon kansankynttilän tuleekin.;) Lisäksi olen opettanut ala-asteella lankatekniikoita (punontaa, solmeilua ja erilaisien tupsujen tekemistä) ja vaatteen suunnittelua ja kaavan muokkaamista. Yläasteella olen taas opettanut tilkkumaalausta ja kirjontaa (niin kone- kuin käsinkirjontaakin). Itse olen innostunut siitä, että nykyään ala-asteellakin voidaan opettaa kaavoittamista ja valmiskaavojen muokkaamista, suunnittelu on tärkeä osa tekstiilityötä. Lisäksi olen itse NIIN innostunut erilaisista kirjontatekniikoista, että haluaisin opettaa niitä yläasteella paljon enemmän kuin on mahdollista. Esimerkiksi vapaavarsikirjontaa on mahdollista käyttää niin koristeluun, taidetekstiilien tekemiseen kuin luonnosteluunkin. Ongelmana on, että tunnit eivät riitä. Voisiko opetussuunnitelmaa muuttaa niin, että kässää olisi kymmenen tuntia viikossa?;)

Opetusharjoittelun uuvuttama ilmoittautuu. Kiri-shaali edistyy joten kuten…. Toinen kerä kolmesta menossa.

…ja uusia lankahankintoja on tullut tehtyä, ajattelin itseni ja muiden iloksi tehdä viikonloppuna lautanauhaa. Hankin sitä varten jopa uusia lautanauhalautoja, koska en muistanut ovatko muut jossain vanhassa projektissa kiinni.;)

Muut perinnetekniikat ajattelivat myös aktivoitua: Viime talvena kinnasneulatekniikalla neulattu sukka on vielä vaille paria. Saisinkohan sen valmiiksi ennen Hiiden hirven hiihtoa?

Yksinäinen sukka:

Opetusharjoittelu peruskoulussa loppuu viikon päästä ja sen jälkeen ajattelin nukkua kaksi viikkoa putkeen… Mutta eihän se käy, aikuisopetusharjoittelu alkaa jo helmikuussa ja jossain vaiheessa pitäisi kasvatustieteen prosemmakin saada valmiiksi. Onneksi en ottanut tällä keväälle kovinkaan paljon muita opintoja, muuten vaipuisin epätoivoon. Ja vaikka töitä opintojen lisäksi ei kovin paljon ole, työ vie kuitenkin suuren osan “opiskeluvapaasta ajasta”. Koko ajan väsyttää ja tekee mieli suklaata ja kolaa.

Ensimmäinen pidempi opetusharjoittelu peruskoulussa on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Eilen oli tunnilla ensimmäistä kertaa rauhallinen olo, en jännittänyt yhtään. Toivottavasti olo jatkuu tänään.

Tässäpä tämä virkatun sydämen ohje. Kannattaa otta huomioon, että ohjeen on tehnyt ihminen, joka ei tee yleensä mitään ohjeista, ainakaan käsitöitä. Sydänlaukunkin sydämissä on suuriakin eroja silmukkamäärien suhteen. En siis ota vastuuta yhtään mistään. ;)

Ainoa kokonaan ohjeesta tekemäni neuletyö on Roosa-huivi. Eilen kuitenkin aloitin hirveän jahkaamisen jälkeen Kirin tekemisen. Materiaalina on viime lauantaina hankkimani violetinsininen kidmohair, joka on ihan JÄRKYTTÄVÄN ohutta, 250 metriä/25 grammaa. Alkuhankaluuksien jälkeen työ on kuitenkin alkanut sujua. Mallikerta on oikeastaan todella helppo. Ainoa mikä ahdistaa on se, että kidmohair ei todellakaan halua purkautua. Virheitä ei siis kannattaisi tehdä ollenkaan… (Niitä on huivissa jo ainakin yksi).

…ovat nekin ovat nyt valmiit. Tiedot samat kuin edellisen postauksen kettulapasissa.

Kettu käytössä:

Kettu-lapaset näyttävät aluksi hieman alakuloisilta:

Mutta sitten blogikettu Regina tutustuu lajitovereihinsa:

Linssiluteita kummatkin:

Kettu-lapaset ovat vihdoin valmiit. Pitää vähän huoahtaa ennen kuin jatkaa susilapasten silmien ja kuonojen kirjomista. Pidän yleensä kirjomisesta, mutta kun nyt silmistä ja kuonoista pitäisi tulla keskenään saman kokoisia. Se vähän stressaa.

Lapasten materiaali on paksu Pirkkalanka ja huovutin lapaset käsin. Kutistuminen oli ehkä noin 30 prosenttia. Korvat neuloin erikseen ja kiinnitin vasta huovutuksen jälkeen, koska halusin, että ne ovat pystyssä. Lapaspariin meni noin 120 grammaa lankaa, puikot nro 4,5. Kirjonta on tehty helmilangalla ketjupistoin.

Ketut näyttävät hieman hamsterimaisilta, mutta kyllä ne käyttöön kelpaavat.;)