Kuin tilauksesta edellisen postaukseni jatkoksi oli eilen ilmestyneessä Ylioppilaslehdessä kolumni “Pääasia, että on kivaa”. Käykää lukemassa, ajatuksia herää varmasti.

Minä ainakin haluan viihtyä omassa elämässäni, niitä kun voi käyttää vain yhden. Vaihto- tai palautusoikeutta ei ole.;)

Parasta mitä Venäjä on pitkään aikaan tuottanut värjäyskattilani, halvan pellavan ja suhariki-snacksien lisäksi on Mumiy Troll -niminen rock-bändi. Tutustukaa bändiin jos vain on mahdollista. Ja joo, Jenni saa levynsä jossain vaiheessa takaisin.;)

Valituksen aiheena on tänään me kaksvitoset (tai minä olen jo kakskutonen, mutta silleen ympäripyöreästi). Nyt opetusharjoittelussa ollessani olen havahtunut ongelmaan, joka ei olekaan selkeästi vain minun korvieni välissä, kuten olen ennen luullut: Yliopistolla opiskelevat kaksvitoset (mukaan lukien minä) eivät OIKEASTI tunnu tietävän mitä elämällään tehdä. Useampi on todennut, että mielellään vain jäisi kotia hoitamaan, kun työelämä, varsinkaan opettajan työ peruskoulussa, ei oikeasti kiinnosta. Monella on sellainen ongelma, että työ, josta todella pitää, on niin huonosti palkattua, että sille ei voi elämäänsä rakentaa. Usealla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa ja toiveena on vain saada työpaikka, josta pitää ja joka ei stressaisi työajan ulkopuolella. Palkankaan ei tarvitsisi olla suuren suuri, kunhan sillä vuokran maksaisi ja eläisi.

Mistä kyseinen ilmiö voi johtua? Johtuuko se liian ymmärtäväisestä kasvatuksesta? Eikö meille olla tarpeeksi hoettu, että tulee olla nöyrä ja olla tyytyväinen jos yliopistoon pääsee ja sieltä joksikin valmistuu? Ollaanko me nyt se kuuluisa pullamössösukupolvi? Miten meistä tuli kaikista taidehörhöjä, jotka haluavat olla vain luovia, eivätkä tehdä oikeaa työtä?

Värjäsin viime viikolla Nalle-lankaa punaiseksi ja sen lisäksi varastoistani löytyy erilaisia punaisia Nalle-lankoja. Päätin siis tehdä langoista pitkät sukat, vaikka lupasin, että nyt ovat käynnissä viimeistelyviikot…

En kuitenkaan halunnut tehdä tasaraitasukkia, vaan kokeilla Olga-sukkien mallia. En ole kuitenkaan tyytyväinen sukan alkuun (vaikka kuvassa se näyttääkin ihan hyvältä), koska jalkaan laitettaessa kavennus ja levennyskohdissa tulee sukkaan ihmeellisiä reikiä. Asian voi korjata varmaan kahdella eri tavalla:

1. Purkaa sukka ja aloittaa pienemmillä puikoilla ja järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.
2. Purkaa sukka ja muuttaa mallikertaa niin, että viiden mallikerran sijaan sama määrä silmukoita tulee neljälle mallikerralle ja lisäksi järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.

Inhottaa, kun en haluaisi purkaa.

Siippani kanssa olemme harrastaneet tällä viikolla kilpavarustelua. Siippani on ostanut uuden 19 tuuman laajakuvamonitorin ja itse hankin eilen Verkkokaupasta kannettavan. Kannettavani sai nimen Onni, toivottavasti se osoittautuu nimensä arvoiseksi. Nyt meidän ei tarvitse siipan kanssa keskustella livenä enää ollenkaan kun kummallakin on oma tietokone. Nyt voidaan siis keskustella viereisistä huoneista virtuaalisesti.;)

Onnille valmistuu jossain vaiheessa kantokassi punaisesta Fritidsgarnista, kassin sisälle tulee neopreenista valmistettu kotelo. Nyt vain tuntuu olevan koko ajan hirveä kiire, ettei edes ehdi keskittyä käsitöihin.;(

Dylon-värjäys on vähän sokkona värjäystä, koska lopputulos voi olla joka kerta hieman erilainen. Kuumavärinapin mukana tulleen ohjeen mukaan yhdellä napilla voi värjätä 250 grammaa kangasta/lankaa, mutta jos haluaa vaaleamman lopputuloksen, niin enemmänkin. Itse olen huomannut, että lankaa voi värjätä ainakin yli 300 grammaa värin vaalenematta.

Periaatteessa voi lankaa punnitessa ajatella, että sekoitelangat imevät yhtä paljon itseensä väriä kuin täysvillainenkin lanka, mutta tekokuidut (esim. polyesteri) eivät vain värjäydy yhtä tehokkaasti kuin luonnonkuidut. Vaikka 7 veljeksessä on aika paljon tekokuitua, ei se näy lopputuloksessa mitenkään, langan väri on kuitenkin hyvin intensiivinen. HUOM! Kannattaa muistaa lisätä suola (30g/värjäysnappi) värjäysveteen, että väri myös tarttuu lankoihin.

Dylon-kuumavärin ohjeen mukaan värjäyksen lämpötilaa nostetaan hitaasti lähelle kiehumispistettä ja sitten annetaan muhia 10 minuuttia. Itse olen tehnyt niin, että annan ison värjäyskattilani olla liedellä 45 minuuttia, koska vesi alkaa vasta (melkein) kiehua silloin. Sen jälkeen annan kattilan olla liedellä vielä 10 minuuttia.

Toivottavasti tämä vastasi nyt joihinkin kysymyksiin. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa.

Eilen olimme siipan kanssa pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Mukaan tarttui kaikenlaista kuten taas yksi uusi rintaneula, sormus pikkurilliin ja “Jokaisen miehen kirja” -opas vuodelta 1946 opaskokoelmaani kartuttamaan.

Lisäksi kotiin meitä seurasi tämä:

Sinikettu ihastutti meidät heti itseensä kirpputorilla. Raha vaihtoi omistajaansa ja Kettu pujahti kassiin. Kotona Kettu sai nimen: Hienostuneena ja ylhäisen oloisena siitä tuli Regina (vrt. lat. “kuningatar”, filmitähti Regina Linnanheimo). Uteliaana ja puuhkana olemista harrastavana Regina tullee vierailemaan aina välillä blogissani. Tällä hetkellä Regina seuraa maailmanmenoa tyynykasan päältä työhuoneessani.

Lisää Nalle- ja 7 veljestä -lankaa halusi päästä Dylon-kuumavärikylpyyn. Lopputulos näyttää tältä:

Vihreässä värikylvyssä valkoinen ja keltainen lanka muuttui (yllätys, yllätys) vihreäksi ja sähkönsininen petroolinvihreäksi. Punaisessa värikylvyssä valkoinen ja keltainen melkein samanvärisiksi punaisiksi. Olisin kuvitellut, että keltaisesta langasta tulee punaisessa värikylvyssä oranssinpunainen, mutta värjäysväri olikin niin voimakasta, että langan alkuperäinen väri ei vaikuttanut langan lopulliseen väriin.

“Uudet” langat ovat niiin kivoja, että haluaisin heti alkaa neuloa sukkia! Harmi, että viimeistelyviikot ovat käynnissä…

Alunperin värjättävät langat näyttivät seuraavalta(kanervanväristä en vielä värjännytkään). En oikeasti YMMÄRRÄ miksi olen joskus ostanut sähkönsinistä ja kirkkaankeltaista lankaa. Mitä mielessä on liikkunut silloin??!!! Sainkohan langat todella halvalla?

Norma-baskeri sai nyt seurakseen Norma-lapaset. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Lanka sama kuin baskerissa ja malli omasta päästä (ja kuviot osaksi Norma Shearesin fanikuvasta).

Lopputulos:

Eilen innostuin sitten värjäämään tylsän värisiä lankoja. Unohdin ottaa “ennen”-kuvat langoista, mutta pääosassa olivat tämä huivin purettu tylsän harmaa lanka. Lisäksi päädyin värjäämään iänikuista Nalle-lankaa ja jotain puuvillalankaa. En muuten ymmärrä miksi minulla on monta kerään valkoista Nalle- ja 7 veljestä -lankaa. Ne ovat pyörineet nurkissa jo vuosia.

Käyttämäni väri oli Dylon-kuumavärinappi. Niitäkin on ollut varastoissani jo useampia vuosia, kun jostain joskus halvalla sain, niin ostin sitten kasan. Mitäköhän varastoistani ei löytyisi? Joskus tuntuu, että lanka-, kangas-, paperi- ja värivarastoni täyttäisivät pienen kyläkoulun tarpeet noin sadaksi vuodeksi…

Iso uusi värjäyskattilanikin pääsi vihdoin kokeiltavaksi. Värjäsin ensiksi harmaan langan olive green -värillä.

Lopputulos oli kuitenkin kovin kirkas vihreä ja siksi päätin uittaa lankaa vielä cherry flame -värissä, jossa värjäsin sitten myös valkoisia lankoja iiihanan kirsikanpunaisiksi. Villalanka otti väriä paljon paremmin kuin puuvillainen, mutta se ei ole mikään ihme. Kuitunahan villa on paljon vastaanottavaisempi kuin selluloosakuidut.

Harmaat langat muuttuivat murretun vihreiksi, mutta en ole vieläkään varma pidänkö langasta. Toisaalta, lanka taisi maksaa euron kirpparilla ja sitä voi aina käyttää vaikkapa virkattuun peittoon. Punaisiin lankoihin olen todella tyytyväinen, taidan värjätä kirsikanpunaista lankaa lisää.8)

Kolmosen bambupuikot ovat mystisesti kadoksissa, pitää siis tyytyä metallisiin. :(

Kunhan Norma-baskeriin sopivat Norma-lapaset valmistuvat, niin lupaan aloittaa viimeistelyviikot. Loppuun pitäisi saada saatettua useampikin työ, joihin törmäsin tänään työhuonettani siivotessa (huone on nyt ihanan siisti, lukuunottamatta työpöytää…). Keskeneräisiä töitä voi olla enemmänkin laatikkojen kätköissä, mutta en törmännyt niihin tänään. Onneksi.

• Punainen neulepaita. Juuri yhtä pitkällä kuin kuvassakin. Aloitettu marraskuun lopussa 2005.
• Kahdet lapaset. Aloitettu maaliskuussa 2005.
• Virkatuista sydämistä kootut laukut. Aloitettu lokakuussa 2005. Laukkuja pitäisi saada valmiiksi kaksi, mutta saa nyt nähdä.

Edellisten valmiiksi saamisen jälkeen haluaisin aloittaa seuraavat (saahan sitä aina haaveilla):

• Kaarrokeneule Létt lopista.
• Pitsihuivi Tallinnasta tuodusta mohairista.
• Silkki/silkkivillahuivi kirpparilangoista ja Wetterhoffin Silviasta.

Harmaa huivi sai hieman ikävän kohtalon. Pitkänomainen huivi ei tuntunut hyvältä ja en olisi uskonut, että sen ulkonäkö olisi parantunut värjäyksellä. Niinpä purin huivin ja huomenna ajattelin näyttää töiden jälkeen vyyhdeille vähän Dylonia. Ainakin oliivinvihreää ja jos oikein hurjaksi rupean, niin myös punaista. Katsotaan mitä tapahtuu.