Valkoinen huivi sai nimensä mummini mukaan. Häneltä perin nuo valkoiset langat, joista huivi on tehty.

Klikkaa isommaksi, että näet jotain.;)

Materiaalina huivissa on siis monenmoista lankaa, mutta joukossa on ainakin alpakkaa ja erilaisia villa- ja mohairsekoitelankoja.Virkattuja ympyröitä on huivissa yhteensä 68 kappaletta ja ne on kiinnitetty toisiinsa kiinni ompelemalla. Lopuksi huivi on viimeistelty virkkaamalla kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta koko huivin ympäri.

Tänään aamupäivällä olin epätoivoinen niin flunssan kuin huivinkin takia. Flunssa vaivaa yhä, mutta huivi parani huomattavasti prässäyksen jälkeen. Kaikki ylimääräiset kuhmut ja epätasaisuudet katosivat. Taas tulin hyvälle tuulelle, kun tajusin prässäyksen ihmeellisen, melkein maagisen voiman.;)

Elna-huivissa on minusta samaa keveyttä kuin Perhosen Vuokko -valaisimessa tai Tord Boontjen töissä. Pidän kovasti tuon tyyppisestä orgaanisesta muotoilusta.

EDIT: Tänään on muutenkin valkoinen päivä. Lääkkeeksi söin pitkästä aikaa lapsuudenherkkua, makaronivelliä.

Taas kipeänä. Tällä kertaa minua vaivaa flunssa, joka tuntuu tällä hetkellä vaivaavan suurinta osaa tutuista.

Kuten muutama muukin tuttavapiirissäni, olen innostunut eurooppalaisesta traditionaalisesta pukeutumisesta. Suomalaisten ja norjalaisten kansallispukujen lisäksi itävaltalainen Landhausmode inspiroi ja vetoaa esteettisyydellään. Etsiessäni itävaltalaisia dirndleitä netistä löysin seuraavan kaupan. Stassny Trachten myy niin perinteisempiä asuja kuin modernimmallakin otteella suunniteltua itävaltalaismuotia. Kaupan myyjien työasut ovat sellaisia, että minäkin voisin mielelläni työskennellä tuolla kaupassa!

Saman tyyppisiä vaatteita myy myös Country Hotel Kleidung. Pukujen hinnat ovat kuitenkin pilvissä. Tässä tulee apuun englantilainen kaavoja myyvä nettikauppa. Habithat välittää eri yritystä kaavoja ja joukossa on paljon historiallisia kaavoja. Myös Dirndl-pukuun löytyy kaavat.

Ja jos ei vieläkään selvinnyt, että mikä se sellainen Dirndl on, niin täältä löytyy artikkeli aiheesta. Artikkeli on kuitenkin amerikkalaisen kirjoittama ja se kyllä näkyy…

Hauskaa la(i)skiaista kaikille!

Kuvassa tämän päivän ostoksia ja prosemman tekoaineksia.

Ostin tänään uuden Interview Knits -lehden. Monet ovat numeroa jo blogeissaan hehkuttaneet, joten minä en enää viitsi. Paljon kivoja malleja ja inspiraationlähteitä lehdessä kyllä on!

Lisäksi Akateemisesta tarttui mukaan ihan vahingossa Cilla Ramnekin Sticka och virka -kirja. Kun ostin kirjaa, niin myyjä halusi välttämättä palvella minua ruotsiksi. Mumisin sitten kiitokseni hänelle ruotsiksi, ihan huvin vuoksi. ;) Joka tapauksessa, kirja on varsin mainio, vaikkakin vain tietynlaisille ihmisille sopiva. Kirjassa on paljon hulluttelua, ja minun mielestäni juuri se tekee kirjasta juuri niin hyvän. Ajattelin, että tuo kirja käy hyvin opetusmateriaaliksi: Aina ei kaikkea tarvitse ei tarvitse tehdä sääntojen mukaan, vaan hullutellakin saa. Moni puritaani varmaan inhoaa Ramnekin kirjaa.;)

Huivi-projekti on edennyt nyt ympyröiden kiinnittämisvaiheeseen. Kiinnittäminen ei ole niin tuskallista kuin kuvittelin, mutta aikaa vievää se kyllä on. Ja kiinnittäessäni paloja huomasin, että niitä on liian vähän, kymmenisen ympyrää tarvitsee vielä virkata.

Työ kesken:

Josko huomenna saisi huivin valmiiksi?

Valkoinen huivi -projekti jatkuu:

Vielä parikymmentä ympyrää pitäisi jaksaa virkata. Ympyröiden yhteen kiinnittämisessä saattaa tulla samanlaisia ongelmia kuin sydänlaukun kanssa…

Viikonloppuna luin Anna Gavaldan uusimman kirjan Kimpassa. Ja olen edelleen täpinöissä kirjasta! Jos Amélie-elokuvalle pitäisi etsiä kaksonen kirjamaailmasta, niin se olisi varmaankin Kimpassa. Maltan tuskin odottaa kirjailijattaren seuraavaa suomennosta.

Odotan edelleen inspiraatiota ompelemiseen. Työpöydän vieressä majailee kasa kankaita, joista pitäisi syntyä hameita ja pusero. Typerää valittaa, ettei ole kivoja vaatteita, kun on kuitenkin kivoja kankaita, joista niitä kivoja vaatteita voisi itse tehdä.

Hame- ja puserokankaita:

eiku kukkaro… Eiku

Eli tekeillä oleva valkoinen huivi on muuttanut muotoaan jo pari kertaa. Edellisestä postauksessa käy ilmi, että aloitin ainaoikealla neuleella. Se ei kuitenkaan mielestäni näyttänyt kauniilta, siksipä purin sen ja aloitin sileää neuletta. Noh, sekään ei näyttänyt hyvältä ja langat tuntuivat suoraan sanottuna huutavan sopimattomuuttaan neulokseen. Kyllä, langat puhuvat minulle, kuten myös monelle muullekin neulojalle (esimerkiksi täällä). Tai useimmiten langat kyllä huutelevat/huutavat/kirkuvat minulle aika vaativastikin….;)

Tänään sitten keksin, että minäpä teenkin huivin virkkamaalla ympyröistä. Näin huivista tulee selkeän näköinen. Tai ei ehkä selkeän näköinen, mutta sellainen hauras ja romanttinen. Jotkut ympyrät näyttävät mielestäni aivan meduusoilta.;)

Päivän kohokohta oli iltapäivällä tullut Perheen musta lammas -suomifilmi. Mainio, vaikka olen nähnyt sen ennenkin.

Eilen peruuntuneen luennon sijaan ajattelin viettää aikaa kirjastossa proseminaarin lähdekirjoja hakien. Ja mitä vielä: Turhauduin noin 15 minuutissa, kun tajusin, että kaikki tarvitsemani kirjat ovat lainassa. Ja tietenkään niistä ei ole pikalainaversioita, jotka löytyisivät kirjaston hyllystä. En jaksanut sitten jäädä graduja selailemaan, koska ärsytti. Aargh. Jos käyttäisin energian, jonka nyt käytän puuhailuun, käsitöihin ja muunlaiseen haahuiluun, opiskeluun, olisin jo varmaankin väikkäriä vääntämässä.

Aika opiskelussa alkaa käydä vähiin, koska olen kaavaillut valmistuvani vuoden päästä keväällä. Siihen on yllättävän vähän aikaa, varsinkin kun yllättävän monta tylsää kurssia on käymättä… No joo, nyt muutakin kuin valitusta.

Edesmenneen mummini lankavarastoista olevat sekalaiset valkoiset langat haluavat pehmeäksi ja ilmavaksi shaaliksi.

Ja koska olen nyt niin innostunut ainaoikean neulomisesta, tulee huivista hyvin yksikertainen. Vaihtelen vain eri valkoisen sävyjä. Aloitin eilen illalla huivia ja ainakin alku näyttää kauniilta. Seuraksi shaalille voisi tehdä vaikkapa valkoisen baskerin.

Huivin alkua:

Kun heräsin tänään, oli enää vain pikkuisen hämärää! Kyllä se kevät sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Ajatuksissani jo näen minut ja siipan piknikillä Suomenlinnassa kauniina kesäpäivänä.

Auringonnousu tänään:

Eilinen meni neuletakkia viimeistellessä:

Nimekseen neuletakki sai Sammal, koska minusta pinta näyttää metsänpohjalta, jossa kasvaa erilaisia sammaleita. Siipalle takista tuli mieleen merilevä.;)

Tässä näkyvät minun mielestäni oikeat värit parhaiten:

Neuletakin malli on oma, lanka on Tukholmasta ostamaani Colinetten Prism-lankaa (väri 106 Nutmeg, koostumus: Pure wool & cotton twist) ja Pirkanmaan paksua Pirkka-lankaa. Neule ainaoikeaa, puikot ja virkkuukoukku nro 5. Colinetten lankaa meni 190 grammaa, Pirkkaa noin 350 grammaa.

Eilen koin kauhunhetkiä, kun kuvittelin, että takki on liian pieni minulle. Höyryttelyn jälkeen se on kuitenkin juuri sopiva minulle. Villa on siitä mukava materiaali, että höyryttämällä sitä voi muokata todella paljon!

Takkia oli vähän tylsä tehdä, mutta tykkään lopputuloksesta kovasti! Maanläheiset värit sopivat minulle ja erilaiset napit antavat luonnetta takille. Nyt toivon, että pakkaset vielä jatkuvat, että saan käyttää ihanaa uutta luomustani.;)

Ja viimeiseksi kuva uuden villatakin onnellisena muikistelevasta omistajasta:

Seuraavaksi ajattelin tehdä jotain kevyttä, paksua neuletakkia oli niin raskas neuloa.

Tänään sain valmiiksi jo pari vuotta sitten aloittamani lintumobilen. Kaikki pikkulinnut olen ommellut ja kirjonut itse, koneella ja käsin. Onnea tuottavat linnut pääsivät lentelemään ainakin näin aluksi työhuoneeni verhoihin.

Yksityiskohtia:

Tänään on ollut vapaapäivä (tai no, sitä prosemmaahan pitäisi tehdä…), niinpä olen myös innostunut siivoamaan. Vaikka en ole järjestelmällinen ihminen, niin kuitenkin nautin järjestyksestä. Esimerkiksi sisareni vaatehuoneen suorien vaatepinojen katselu tuottaa mielihyvää, itse kun viikkaan vaatteet miten sattuu…

Tänään olen saanut vihdoin suurimman osan käsitöihin liittyvästä pikkutilpehööristä hienoihin Rubbermaidin laatikoihin. Tosin mm. ompelulangat sakset kaipaavat vielä järkeviä laatikoita.

Pellavaiset rohdin 6-langat ja silkkinauhat pääsivät taas tyhjiin karkkilaatikoihin. En ole ennen tajunnutkaan, kuinka hyviä säilytysrasioita nuo karkkilaatikot ovat. Niistä näkee läpi, sisältö on siis heti näkyvissä. Lisäksi tavarat eivät pölyty ja mikä parasta, rasiat ovat ilmaisia.

1. Voisipa opiskeluun tai nukkumiseen käytetyn ajan käyttää käsitöiden tekoon. Omat projektit eivät tunnu edistyvän mihinkään.
2. Olen mainoksen uhri: ostin Danonen Activia -jogurttia, koska sen pitäisi helliä vatsaa. Yäk, jogurtissa maistuu olevan enemmän sokeria kuin itse jogurttia. Älkää ostako, pysytelkää vaikkapa kotimaisessa A-jogurtissa.
3. Tulisipa jo kesä. Olen lopenkyllästynyt paksuihin vaatteisiin ja kaupat ovat täynnänsä keveää kesämuotia. H&M:ssä on jopa espadrilloksia. Iih!
4. Rammsteinin Mann gegen Mann -musiikkivideo on varsin herkullinen. Lähes alastomia miehiä!!!
5. 200 grammaa suklaakonvehteja parissa tunnissa SAATTAA aiheuttaa lievää pahoinvointia.

Eipä mulla muuta.

Viikonloppuna ja alkuviikosta olen lähinnä keskittynyt sosiaaliseen elämään, opiskeluun ja työntekoon. Raitavillatakin vartalokappale on edistynyt 10 senttimetriä ja työmatka -neuletyönä kulkeva villasukkaprojekti yhden sukanvarren verran.

Raitatakki (alias Sammal):

Villasukkaprojekti:

Alkaa tulla identeettikriisi, kun neulon vain vihreän sinertäviä neuleita… Missä kaikki punainen on??!! Sukan langat ovat muuten muutama viikko takaperin värjäämääni Nalle-lankaa.