Jussia

Juhannus meni Helsingissä. Vierailin kuitenkin aattona “maalla” eli vanhempieni luona Vantaalla. Juhannuspäivänä vietin aikaa Linnanmäellä ja Torkkelinmäen kuningattaren, Marinadin, luona grillaten. Tosin loppuillasta huomion veivät hassut hatut ja peruukit. Viikonlopun aikana tuli käveltyä paljon ja nautittua hiljaisesta Helsingistä. Mukavaa oli!

Aattoiltana tarjoilin luonani salaattia ja valkosipulileipiä:

Sydämen muotoiset jääpalat ovat mielestäni söpöjä.:)

Linnanmäellä paistoi aurinko, vaikka sadetta oli luvattu:

Keskikesä näkyy kotonakin: sitkeä pieni viherkasvi on kehittänyt hassuja “kukkia” . En tiedä mikä olisi tuollaisten virallinen nimi, biologit auttakaa!

Lopuksi tähtireportteri

Mielityn video Götheborg-laivan saapumisesta (ja tykeistä!) Helsinkiin sunnuntaina 8. kesäkuuta. Tästä videosta tosin puuttuu virallinen selostus.

Continue Reading

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu

. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.

Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.

Kirpparilla metsästämistä:

Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:

Ilulle kiitos

vinkistä!

Continue Reading

Blogit kunniaan

Olin eilen Blogit kunniaan -tapahtumassa, jossa julkistettiin ja palkittiin “parhaat” blogit, toisin sanoen Digitodayn äänestyksessä hyvin pärjänneet.

Viiniä ja Villasukkia

oli ehdolla “harrastus”-kategoriassa. Kategorian voitti Konsolifin-niminen blogi, mutta tuloksista (pdf) näkyy, että tämä blogi kiilasi mallikkaasti kolmanneksi. Kiitos ja kumarrus kaikille niille, jotka blogiani äänestivät, varsinkin kun tämä kevät on ollut blogissa aikamoista hiljaiseloa.

Jos äänestyksestä on tulossa vuosittainen perinne, niin sen voisi organisoida hieman paremmin. Itse en esimerkiksi tiennyt äänestyksestä ja ehdokkaana olostani ennen kuin Mari Koo äänestyksestä blogissaan kirjoitti. Uskoisin, että monilta minunlaisiltani “harrastusbloggaajilta” (vai olisiko “elämäntapabloggaaja” parempi?) äänestys meni kokonaan ohi Digitodayn ollessa tuntematon suuruus.

Olen todella iloinen, että Kulutusjuhla voitti äänestyksessä yhteiskunnallisten blogien sarjan. Kulutusjuhla -blogi on muuten poikimassa kaikille avointa Kulutusjuhla -yhdistystä.

Continue Reading

Viime viikosta

Koska äitikin jo kyselee, miksen päivitä blogia, niin pitäähän sitä vähän päivittää jo äidin mieliksikin. Yksi syy päivittämättömyyteen on se, että nettiyhteyden sain hankittua kotiin vasta tänään ja toinen on se, etten ole viime aikoina juuri tehnyt mitään konkreettista. Paitsi jälleen kerran valokuvalapasia.

Viimeisiä opintoja olen saatellut loppuun, käynyt töissä ja harrastanut sosiaalista kanssakäymistä (mikä on varsin kivaa, jei!). Viime viikolla oli kolme tärkeää tapahtumaa, maanantaina osallistuin Villi-kissan 15-vuotispäiville, lauantaina fiilistelin Kumpulan kyläjuhlilla ja sunnuntaina puoli sukua oli katsastamassa uutta kotiani perhetupaantuliaisten muodossa.

Villi-kissi synttäreillään kovin myrtyneen näköisenä:

Mari ja Villi ovat kummatkin varsin kuvauksellisia:

Huomatkaa kädet! Ja Villin edelleen myrtynyt ilme.

Lauantaina porhalsin Kumpulan kyläjuhlille heti aamusta, koska kello kymmeneltä alkoi “kilometrikirppis”, koko Limingantien pituinen kumpulalaisten oma pihakirppis. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä tapahtumassa, mutta ensi vuonna menen varmasti uudelleen, sen verran vaikuttunut tänä vuonna olin.

Tunnelma lauantaisilla Kyläjuhlilla oli leppoisa. Aurinko paistoi, liikkeelle olivat lähteneet niin teinit, pariskunnat pienine lapsineen (kantoliinakansaa oli todella paljon!), kuin koiranulkoiluttajat ja eläkeläisetkin. Kirpparilla hinnat tuntuivat todella kohtuullisilta ja kirppispöytien välissä oli aina välillä tankkauspisteitä: myynnissä oli kahvia ja asukkaiden itse tekemiä leivonnaisia. Tätä fiilistellessä oli mukavaa tuntea olevansa helsinkiläinen, vaikka Kumpulan viereisessä kaupunginosassa asunkin.

Kirpparilta löysin kauan kaipaamani Brion kangaspuut. Myyjä pyysi kangaspuista kaksi euroa, jonka mielelläni maksoin, kun setti kerran oli täydellinen laatikkoineen kaikkineen.

Toiselta kirppispöydältä löysin kuuden litran alumiinikattilan värjäyspuuhiin 50 sentillä:

Välillä piti syödä makkaraa, juoda olutta ja kuunnella Telluksen tulevaisuutta:

Ja koko päivän ja illan ihmettelin, että miten kukaan voi pitää Helsinkiä välinpitämättömänä ja inhottavana kaupunkina (kts. äitienpäivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusosasto, sunnuntai 11.5.2008), kun näkymä ja tunnelma Kumpulassa oli niin iloinen, leppoisa ja vihreä.

Tässä lopussa piti olla video pikku-siilin törmäilystä, mutten saanut ladattua videota .avi-muodossa Bloggeriin tai YouTubeen.

Suosittelen ensi vuonna Kumpulan Kyläjuhlille osallistumista lämpimästi!

Illan soundtrackina on tänään toiminut L7 ja Shove. Pyydän vilpittömästi naapureilta anteeksi, mutta onpas ihan pirun hyvä biisi.

Continue Reading

Kotia

Tavarat alkavat löytää paikkansa uudessa kodissa. Tutut kadut ja kulmat alkavat tuntua vieläkin tutummilta. Tämä on taas minun kaupunginosani. Kevät on täällä ja ikkunasta riittää seurattavaa. Naapuritalon setä ulkoiluttaa pihalla isoa harmaata papukaijaa pienessä häkissä. Kaija näyttää viihtyvän.

Olen kotona kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki on lilliputtimaisen pientä ja somaa ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Jollei muuten, niin ullakolla kyllä tilaa on. Olen alkanut taas neuloa yli kuukauden tauon jälkeen ja ylipäätään olen paremmalla mielellä kuin pitkään aikaan. Ohjelmassa on ollut lounaita, kirppareilla tonkimista, epäonnistunutta tenttiinlukua, baareilua ja kävelyitä. Olen hankkinut lemmikiksi basilikan, joka on kauhea juoppo (vähän kuin emäntänsä, hehheh

).

Uusi Blogilista vähän ahdistaa. Olen muutosvastarintainen.

Continue Reading

Isoja asioita

  1. Eilen jätin vihdoin tarkastattavaksi sen gradun.
  2. Tänään minusta tulee muuton myötä taas kantakaupunkilainen!

Saa onnitella.

Continue Reading

Tavaramäärän kauhistelua ja tunnustusta

Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!

Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.

Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.

Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.

Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.

Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.

Tilkut ja kudelmat ja Alice K. of Yellow House Studio antoivat minulle seuraavan tunnustuksen:

Kiitos tästä!

The rules:

1. You have to nominate 5 blogs, which haven’t had awards before.

2. Each of the blogs must have a purpose!

3. The nominated blogs must make a link back to this page!

4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Koska olen niin kauhean

rajoja rikkova, en nyt nimeä mitään blogia erityisesti. Olen tylsä tänään.

Continue Reading

Keltainen haaste

Jottei kukaan huolestuisi, niin huikkaanpa, että elossa ollaan. Ja osallistun samalla keltaiseen haasteeseen, johon Elisa vinkkasi minut osallistumaan.

Elisa kirjoittaa näin:

Piristetään harmaita päiviämme keltaisella, eli hei sinä lukijani, osallistu haasteeseeni ja laita kommentteihin linkki keltaiseen kuvaasi. Jos kuvia tulee p

aljon, voisin tehdä niistä kollaasin, joten kerro myös saanko käyttää kuvaasi.

Näitä kuvia Elisa saat käyttää, jos haluat. Keltaisten asioiden löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Tässä pieni kuvakavalkadi, kuvia saattaa tulla lisääkin, jos keksin herkullisia keltaisia asioita.

Tämä päivä ei onneksi näytä ainakaan Helsingissä kovin harmaalta, aurinko paistoi ainakin kello 6.30 aamulla, kun seuraavan kuvan otin.

Kirkkaankeltaista tai kylmiä keltaisia en juuri voi sietää, mutta murretut keltaisen sävyt käyvät mainiosti pukeutumiseenkin:

Noa Noan ihanat korvakorut oli pakko saada viime syksynä keltaisuutensa takia:

Nappivarastoistani löytyy keltaisen sävyjä, tosin harmittavan vähän. Jos jollakulla on ylimääräisiä vanhoja keltaisia nappeja, niin mielelläni otan vastaan. Otan tosin mielelläni vastaan myös muun värisiä nappeja.:) Nappien alla lautasena on Arabian Annia. Se on mielestäni kaunein Arabian astiastoista, mutta minulla on astiastoa vain tämä kahvitassin verran.

Yksityiskohta tekemässäni keltaisessa huopalaukussa:

Kullankeltaista siskon antamassa Mucha-aiheisessa lasilyhdyssä:

Seuraava kuva ei ikävä kyllä vihjaile matkalle lähdöstä. Pitkä viikonloppu esimerkiksi Pariisissa sopisi minulle paremmin kuin hyvin.

En haasta ketään erityisesti, mutta keltaisia kuvia olisi mukava muissakin blogeissa nähdä.

Continue Reading