En ole kuollut gradukirjavuoren alle tai viinitellyt itseäni hengiltä, vaikka kumpikin ovat tällä hetkellä aika todennäköisiä tulevaisuudennäkymiä. Olen tehnyt gradua ja töitä, viinitellyt ja nukkunut. Siinäpä se. Koko ajan väsyttää ja ulkona karjuvat tiaiset ärsyttävät luvattoman paljon.
Eilen illalla sain ei-niin-pienimuotoisen raivarin, kun olin hukannut kaikki sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni sisältävän pussin. Tunnin raivokkaan etsinnän jälkeen pussi löytyi kirjahyllystä klassikkoromaanien takaa. Miten minusta tuntuu, että minulla alkaa olla liikaa tavaraa ja hermoni ovat ehkä aavistuksen verran liian kireällä?
Tutustuin uuteen blogiin. Isomunainen ystäväni on kummallinen, mutta mielenkiintoinen. Kirjoituksellaan Jennie Churchillista Mademoiselle sai minusta heti fanin.
Toissaviikon sunnuntaina alkoi Palin ja uusi Eurooppa -sarja TV 1:ltä. Michael Palin kiertää siinä Itä-Eurooppaa. Sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa ovat olleet hämmentäviä: Eläinuhrit ja esoteeriset kristilliset seremoniat ovat aika kaukana siitä, miksi minä eurooppalaisuuden miellän. Parasta tietenkin on, että näitä eurooppalaisuuden ulottuvuuksia voi hämmästellä kotona tv:n ääressä, kun en ole Romaniaan ja Bulgariaan ihan heti lähdössä.
Haluaisin, että tulisi kesä ja pääsisin matkustamaan. Haluaisin Skansenille tai Saarenmaalle. Haluaisin pikniköimään Ruttopuistoon ja Suomenlinnaan. Haluaisin jopa pyöräilemään. Minulla on kesävaje.
Olen minä jotain käsitöitäkin tehnyt. Niistä myöhemmin.
