…kun edellinen sanoi sopimuksen irti.
Photoshopista on kovasti apua. Alkuperäistä kuvaa ei kehtaa laittaa näytille. Vanhoissa postauksissa ei näy vanhaa eikä uutta avataria. Mikä neuvoksi?
Opiskelusta osa 3800
Lupasin jo itselleni, että en marise enää tänä keväänä opinnoista blogiini. Mutta pakkohan sitä on, kun elämään ei juuri nyt kuulu mitään muuta. Ajattelin pitää hieman kesälomaa toukokuun lopussa ja kesäkuussa (siis vain käydä töissä). No eipä tunnu onnistuvan, ei. Ennen juhannusta pitäisi palauttaa gradua, esseitä ja käydä kirjatenteissäkin. Eilen nurkan takaa hyökkäsi essee, joka pitäisi kirjoittaa ennen Kroatiaan lähtöä (ts. tässä on 2,5 viikkoa aikaa). Tämä siis kaikkien jo olemassa olevien töiden päälle. No, en haluaisikaan neuloa tai tehdä mitään muutakaan.
Gradu kuitenkin on myötätuulessa, tutkimuskysymyksetkin kirkastuivat seminaarin myötä. Uskallan jo ajatella, että elokuussa saattaisi olla jotain melkein valmista. Tai sitten ei.
Arkiessu
Tein itselleni 50-luku -henkisen essun. Nyt pitäisi vain innostua leipomaan ja kokkailemaan.
Löysin eilen Indiskasta ihania käsinmaalattuja kulhoja. Olivat alessa ja pakkohan nuo kaunottaret oli ostaa, vaikka juuri torstaina siivotessamme kirosin turhan tavaran määrään. Tein torstaina tavarapuhdistuksia, vaatekaappien siivousta pitäisi vielä jatkaa.
Olen mahdoton tavarankerääjä ja minun on hyvin vaikea luopua tavaroista, joilla minulle on tunnearvoa. Torstaina oikeasti pohdin voinko laittaa pois raitalapaset, joita en ole käyttänyt 10 vuoteen. Lapaset olivat rumat, ne eivät istuneet mitenkään, mutta ne olivat rakkaat, koska olin saanut ne edesmenneeltä mummiltani (joka ei tosin ollut neulonut niitä). Heitin lapaset lopulta pois. Melkein jokaisen tavaran kohdalla pitää käydä samanlainen sisäinen keskustelu. Huh.
Nyt kaupungille lauantaipäivää viettämään.
Vihersilmämeemi
Kaikki Suomen vihreäsilmäiset bloggaajat, yhdistykäämme!
Via Ajan Sirpaleet ja Annikki. Kuvassa oikea silmäni, koska se on jännittävämpi kuin vasen. Siinä on tuollainen pieni ruskeanpunainen pilkku. Värikalvo on muuten sekavärinen kellanvihreästä harmaanvihreään.
Lupaan, että seuraavassa postauksessa on jotain käsitöihinkin liittyvää. Opiskelu häiritsee nyt harrastuksia.
Vappua ja silleen
Tämä vappu meneekin riehakkaissa tunnelmissa gradukirjallisuuden, Sandelsin (2 tölkkiä) ja Scissors Sistersin kanssa. Eli plaraan läpi metodologiaa, kun oli kerrankin mahdollisuus saada viime perjantaina opiskelijakirjastosta yleensä kahden vuorokauden lainaksi saatavat kirjat viideksi (!) vuorokaudeksi lainaan.
Huomasin juuri, että siippa vei viinipullon mukanaan. No, tulee ainakin keskityttyä gradukirjallisuuteen. Täytyy sanoa, että lukisin mieluummin U.T. Sireliuksen Suomen kansanomaista kulttuuria I -teosta, kuin Pertti Alasuutarin Laadullista tutkimusta.
Illan piristykseksi:
Naisten kauheat seksimokat via Sillä mennään mitä on.
“Miehet eivät voi sietää naisia, jotka käyttävät ällöttäviä alusasuja. Seksikkäät alusasut ovat osa naisellisuutta. Miksi siis pitää käyttää alusasuja, joissa on yhtä paljon erotiikkaa kuin mustassa jätesäkissä?”
Just. Kari Heusalalla on selvästi käynyt huono tuuri. Nyt Laadullisen tutkimuksen pariin.
Ompelukonetta hankkimassa
Uskollinen, pieni ompelukoneeni ei enää täytä omia vaatimuksiani ompelukoneelle. Nyt pitäisi saada jykevämpi laite, jolla pystyy ompelemaan esimerkiksi paksuja kankaita huoletta. Nykyinen ompelukoneeni köhii jo jos paininjalan alla on neljä kerrosta tavallisen paksuista puuvillakangasta.
Ompelukoneet ovat kuitenkin hintavia laitteita ja nyt haluaisin vinkkejä. Mihin ompelukonemerkkiin ja -malliin olet mieltynyt ja miksi?
Itse olen ihastunut Berninan Activa-mallistoon ja malli 230 tuli jo viime yönä uniinikin (vain kässänopeopiskelija voi nähdä unia ompelukoneen hankinnasta!). Onko kenelläkään kokemusta Activa-mallistosta? Onko siinä jotain haittapuolia (muita kuin kallis hinta)?
Tulppaaneja ja telkkaria
Ihanaa, kun on melkein kesä ja valoisaa aikaisin aamulla!
Oli minulla ihan asiaakin:
Toissapäivänä eli maanantaina alkoi Neloselta uusi sarja, Nätti Nakuna. Aloin katsoa sitä aivan vahingossa ja ihastuin ohjelman ideaan: Siinä neuvotaan eri kokoisille ja muotoisille naisille kuinka pukeutua niin, että korostaa parhaita puoliaan. Ja jotenkin ohjelmasta asioita käsitellään positiivisessa hengessä, ihmisiä ei kiusata tai heille ei ilkeillä. Inhoan tosi-tv -sarjoja, joissa ihmisiä nöyryytetään, kilpailutetaan, viedään kauneusleikkauksiin ja laihdutusfarmeille.
Nätti nakuna oli ainakin ensimmäisen jakson perusteella toista maata. Jokaisessa jaksossa autetaan yhtä naista löytämään oma tyylinsä ja korostamaan kroppansa hyviä puolia oikeanlaisilla vaatteilla alusvaatteista lähtien. Ensimmäisessä jaksossa (ja kai kaikissa seuraavissakin jaksoissa) käytettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmää, eli lopuksi tämän kerran “tähdestä” otettiin kauniita alastonkuvia. Strategiset paikat tottakai pysyivät piilossa. Tietysti joku voi alkaa nillittää ohjelmasta, että onpa taas naisia esineellistävä ja alistava, mutta minä tykkään.
Voimauttavaan valokuvaamiseen olen tutustunut seuraamalla Maailman ihanin tyttö -valokuvaprojektia. Pitää hankkia projektista kertova valokuvakirja, kun se toukokuussa ilmestyy.
Tuokiokuvia
Järjestin menneellä viikolla nappivalikoimani. Kerran nappiholisti, aina nappiholisti:
Noita on vain niin kiva järjestellä ja katsella.
Nappeja tullee uuteen laukkumalliin, kunhan saan päätettyä, että mihin ja miten:
Innostuin perjantaina aloittamaan taas askartelun. Jätin viisi(?!) vuotta sitten kesken laatikoiden päällystämisen ja ajattelin nyt hoitaa sen loppuun. Liisteröintiä olen harrastanut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten kuvataidekoulussa, jos tapetointia ei oteta huomioon. On muuten terapeuttista hommaa, suosittelen. Lisää kuvia, kunhan nämä laatikot ovat valmiita. Viiden vuoden kuluttua?
Olen vähän saamaton neulomisen ja kaiken muunkin suhteen. Ahdistuin taas, kun inventoin kankaita: Niin paljon kivoja kankaita, niin vähän aikaa tehdä niistä mitään. Keltainen puuvillatakki edistyy jotenkuten, puolitoista hihaa nyt valmiina.
Opiskeluasiat stressaavat enemmän kuin saisivat. Yritän hokea itselleni, että ei tässä ole mitään hirveää kiirettä. Vähän ahdistaa, kun kahden viimeisen kuukauden aikana olen gradun suhteen vain pyöritellyt kappaleita ja tehnyt muutaman haastattelun. Puolentoista viikon päästä pitäisi olla jotain valmistakin näyttää.
Sain torstaina hiplailla aarteita: Yhdellä graduhaastateltavallani on peritty kokoelma venäläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia muotilehtiä 1880-luvulta 1930-luvulle. Mukana on myös kaavoja. Melkein pyörryn kun näin tuon aarteen. Pyytelin lupaa saada joskus skannailla noita, kuvia voisi käyttää kuvituksena ja kaavat olisi kyllä kiva jäljentää.
Pupukausi on alkanut jälleen. Näin viime ja toissa vuonna. Missä puput oikein luuraavat talvisin?
Tänään oli nuorimman veljeni konfirmaatio. Vauvasta on kasvanut melkein mies, kauheaa. Muistan ajatelleeni joskus teini-ikäisenä, että kun pikkuveli on 18, niin minä olen 30-vuotias. KOLMEKYMMENTÄ ikävuotta tuntui silloin ihan käsittämättömältä. Nyt siihen on enää alle kolme vuotta! Enpä minä tästä varmaan aikuisemmaksi ja järkevämmäksi enää muutu. Itsevarmuutta voisin ottaa vähän lisää, kiitos.
Pikkuveli syntyi todella pikkuisena vain puolentoista kilon painoisena. Syksyllä 1992, kun veli oli muutaman kuukauden ikäinen, neuloin niin, että veli makasi sylissäni reisieni päällä. Veli pysyi tyytyväisenä ja minä lämpimänä. Pikkuveljestä on hyvää vauhtia tulossa iso veli. Jo nyt hän on melkein siskonsa pituinen (eli varsin pitkä).
Ja lopuksi sitten oikea nuttura-kiristää-nilli:
Veljen konfirmaatiossa takanamme istui perhe jonka poika kuunteli konfirmaation aluksi musiikkia mp3-soittimella niin kovalla, että musiikin kuuli aivan hyvin. Käännyin mulkaisemaan poikaa (joka sattumalta on myös oppilaani), mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Minuutin päästä pyysin häntä laittamaan soittimen hiljemmalle, jolloin myös pojan isä reagoi ja pyysi myös poikaa laittamaan musiikin pois. Mikä vanhempia vaivaa, kun ei voida opettaa lapsille edes alkeellisimpia käytöstapoja?! En itse ole edes tapauskovainen, mutta tuollainen käytös kyllä ketuttaa. Kyllä jokaisen yläasteikäisen pitää pystyä istumaan kirkossa (tai oppitunnilla) puolitoista tuntia ilman mp3-soitinta. On varmaan turha mainita, että kyseinen lapsukainen on tunneillani kaikkea muuta kuin kuuliainen oppilas.
Että tällaista tänään.
Keltaista pukkaa
Project Spectrumin hengessä edetään:
Kyllä, väri on tuollainen sinapin-/vauvankakankeltainen.
Hihaa tuosta on tulossa seuraavanlaiseen neuletakkiin:
Eli ihan perustakki on taas tulossa, vähän pidempi vartalonmyötäinen malli raglanhihoilla. Napeiksi haluaisin jotain jännää, mutta omat kattavat nappivarastot on jo katsottu läpi ja mitään tähän sopivaa jännää ei ole löytynyt. Mietin uudemman kerran sitten, kun takki on valmis. Vähän olen harkinnut takkiin myös vyötä, mutta katsotaan ensiksi langan riittävyys. Miten tuntuu siltä, että onnistun aina ostaessani piheilemään langan määrässä ja sitten jouduin stressaamaan langan riittävyyden kanssa?
Olen ajatellut takin seuraksi puuvillaista valkoista/ vaaleanharmaata kesähametta. Ne olisivat loistava yhdistelmä kesäisiin ei-niin-lämpimiin päiviin. Valkoista ohutta puuvillaa olisi omissa varastoissa, nyt vain pitäisi kaavoittaa joku kiva malli.
Eilen leikin viherpeukaloa ja kohensin pihaamme ensimmäistä kertaa kukin. Jo oli aikakin, kyllähän täällä on tullut jo kaksi vuotta asuttua. Koska emme omista puutarhakuokkaa, kaivoin kuopat pikkunarsisseille askartelukäyttöön ottamallani ruokalusikalla. Kyllä siinä sai vähän kaivaa.:) Eilen oli niin lämmin, että pihalla pystyi olemaan varvassandaaleissa! Tulisi jo kunnolla kesä, ei tässä jaksa odottaa.
Kukkakauppias-setä lupasi torilla, että pikkunarsissit kukkivat vielä pitkään:
Pihan pensaissa on jo lehtiäkin:
Jalkojen pitää saada vielä aurinkoa, kalpeajalka:
Jumitusta
Kevätflunssa sai sitten minutkin. Eilinen oli ehkä raskaimpia päiviä ikinä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Enää ei haittaa, sain järjestettyä koko viikonlopun vapaaksi, olen siis vapaa sairastamaan. Pää tukkoisena onkin hyvä lueskella vanhoja käsityölehtiä.
Haluaisin jostain löytää lisää 1920-30 -luvun käsityölehtiä. Niissä neuleet ovat kauneimmillaan, hihojen istutukset, neuleiden väljyys ja yksityiskohdat miellyttävät minua eniten. 1950-luvun mallit ovat muuten nättejä, mutta ne useimmiten toimivat vain kimonohihalla, joka minulle ei sovi tippaakaan.
1950-luvun neulelehdissä olen huomannut kummallisen salaliiton: Jos kuvissa esiintyy koira se on melkein sadan prosentin varmuudella mäyräkoira. Oliko mäyräkoira 50-luvun trendirotu?
Haaveilen edelleen keltaisen neuletakin aloittamisesta. Laskemisesta tällä päällä ei nyt vain tule mitään, enkä ole päättänyt mallineulettakaan. Epäilen, että päädyn johonkin tuikitavalliseen, helmineuleeseen tms. Jos huomenna pystyisi jo laskemaan hihan leveyttä.
Ylläolevan kuvan kesäpusero miellyttää minua jostain syystä. Itse tekisin kyllä puseroon isomman kaula-aukon. Katsotaan mitä tapahtuu.
Löysin uuden vaatemerkin, jonka tyylistä pidän tosin paljon. Day on (yllätys, yllätys) tanskalainen. Ei voita Noa Noaa, ja on sitä paitsi kaksi kertaa kalliimpikin, mutta jotain samaa henkeä mallistoissa on. Käsittämätöntä miten tanskalaiset osaavat!