Kävin tänään Siipan kanssa katsomassa Amos Andersonin -museossa viime viikolla avautuneen Alphonse Mucha -näyttelyn.

Olen aina pitänyt Muchan taiteesta ja näyttelyssä ihastuin siihen entistä enemmän. Kun julisteet näkee luonnollisessa koossa, näkee kuinka tarkkoja ornamenttimaiset yksityiskohdat ovat. Neilikoita, unikkoja, iiriksiä, krysanteemeja ja ties mitä hajuherneitä on kylvetty avokätisesti moniin töihin ornamenteiksi ja yksityiskohdiksi. Töistä voisi ottaa hyvin yksityiskohtia, jotka toimisivat niin kirjontakuvioina kuin vaikka tatuointeinakin. Moni onkin ihastunut Mucha-tatuointeihin, huomasin kun hain Google-kuvahaulla. Aika karmeita kyllä ovat, kokonainen naishahmo EI VAIN TOIMI tatuointina.

Mucha-näyttelyssä tulivat mieleen muutama vuosi sitten tekemäni kukkaluonnokset lempikukistani neilikoista ja pioneista. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi yksinkertaistaa kukkakuvioita tietokoneella ja tehdä niistä kirjoneulekuvioita. Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko kenties yhtään mitään.

Vaikka haikailen kevättä, niin lunta tuntuu kerääntyvän pihalle aina vain enemmän. Eilen neuloin itselleni uudet ranteenlämmittimet, kun niille tuntuu vielä olevan käyttöä.

Materiaalina ranteenlämmittimissä on vanha jämälanka ja malli omasta päästä. En jaksa nyt aloittaa mitään isoa uutta työtä, pieniin töihin saa lisäksi tuhottua hyvin langanjämiä.

Eilen ajattelin, että nyt koetan uutta lähestymistapaa prosemman tekoon. En enää valita, vaan koetan olla innostunut aiheesta. Ainakin tänä aamuna tekniikka on auttanut.

Eilen tuli ensimmäinen osa Rooman valtakunta -dokumenttisarjasta TV 1:ltä. Kaivaukset Vindolandassa, Englannin ja Skotlannin rajalla ovat tuottaneet paljon uutta tietoa antiikin Roomasta. Parasta dokumentissa oli kuitenkin värillinen kuvamateriaali löydöistä, esimerkiksi jalkineista.

Linkkivinkkinä ainakin kissojen ilmeistä päätellen eläinrääkkäystä lähentelevä Stuff On My Cat -sivusto. Naurattaa, vaikka ei kai saisi.;)

Olen aivan älyttömän ihastunut uuteen bändituttavuuteen, Reginaan. Ihanaa unelmoivaa ja kevyttä suomalaista electroa. Täällä voi kuunnella uuden levyn materiaalia.

Myös Blogikettu Regina tykkää kaimastaan:

Elna-laukku:

Valkoinen kausi jatkuu. Elna-huiviin eivät menneet kaikki valkoiset langat, siksipä tein lopuista laukun (tai vähän fuskasin, piti lisäksi ottaa käyttöön Novita Spix-efektilanka, jota ostin muutama vuosi sitten halvalla muutaman 25 gramman kerän). Eli kun kuvassa näyttää laukusta roikkuvan langanpätkiä, ne eivät ole päättelemättömiä lankoja vaan Spix-efektilankaa.

Laukku on vuoritettu, sen voi sulkea napilla ja koristekukat ovat kaikki irroitettavia. Niitä voi siis käyttää myös rintaneuloina tai baskerin koristeena tms. Laukun hihna on kanttinauhaa. Laukku on juuri sen kokoinen, että sinne saa kukkaron, kännykän, avaimet, nenäliinat, huulirasvan ja vaikkapa pienen suklaapatukan. Mitä muuta tyttö tarvitseekaan?

Flunssa on melkein väistynyt ja pystyin tänään keskittymään prosemmankin tekoon.

Suosittelen seuraavia:

1. Tänään alkoi TV 1:llä “Maan povesta – Suomen arkeologiaa” -niminen sarja. Suosittelen lämpimästi kyseistä sarjaa.
2. Sain luettua tänään loppuun Erik Wahlströmin kirjan Tanssiva pappi. Kirja kertoo kansakoulumme isästä, Uno Cygnaeuksesta. Romaani on vähintäänkin erikoinen tulkinta Cygnaeuksen elämästä, mutta suosittelen kirjaa joka tapauksessa.

Valkoinen huivi sai nimensä mummini mukaan. Häneltä perin nuo valkoiset langat, joista huivi on tehty.

Klikkaa isommaksi, että näet jotain.;)

Materiaalina huivissa on siis monenmoista lankaa, mutta joukossa on ainakin alpakkaa ja erilaisia villa- ja mohairsekoitelankoja.Virkattuja ympyröitä on huivissa yhteensä 68 kappaletta ja ne on kiinnitetty toisiinsa kiinni ompelemalla. Lopuksi huivi on viimeistelty virkkaamalla kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta koko huivin ympäri.

Tänään aamupäivällä olin epätoivoinen niin flunssan kuin huivinkin takia. Flunssa vaivaa yhä, mutta huivi parani huomattavasti prässäyksen jälkeen. Kaikki ylimääräiset kuhmut ja epätasaisuudet katosivat. Taas tulin hyvälle tuulelle, kun tajusin prässäyksen ihmeellisen, melkein maagisen voiman.;)

Elna-huivissa on minusta samaa keveyttä kuin Perhosen Vuokko -valaisimessa tai Tord Boontjen töissä. Pidän kovasti tuon tyyppisestä orgaanisesta muotoilusta.

EDIT: Tänään on muutenkin valkoinen päivä. Lääkkeeksi söin pitkästä aikaa lapsuudenherkkua, makaronivelliä.

Taas kipeänä. Tällä kertaa minua vaivaa flunssa, joka tuntuu tällä hetkellä vaivaavan suurinta osaa tutuista.

Kuten muutama muukin tuttavapiirissäni, olen innostunut eurooppalaisesta traditionaalisesta pukeutumisesta. Suomalaisten ja norjalaisten kansallispukujen lisäksi itävaltalainen Landhausmode inspiroi ja vetoaa esteettisyydellään. Etsiessäni itävaltalaisia dirndleitä netistä löysin seuraavan kaupan. Stassny Trachten myy niin perinteisempiä asuja kuin modernimmallakin otteella suunniteltua itävaltalaismuotia. Kaupan myyjien työasut ovat sellaisia, että minäkin voisin mielelläni työskennellä tuolla kaupassa!

Saman tyyppisiä vaatteita myy myös Country Hotel Kleidung. Pukujen hinnat ovat kuitenkin pilvissä. Tässä tulee apuun englantilainen kaavoja myyvä nettikauppa. Habithat välittää eri yritystä kaavoja ja joukossa on paljon historiallisia kaavoja. Myös Dirndl-pukuun löytyy kaavat.

Ja jos ei vieläkään selvinnyt, että mikä se sellainen Dirndl on, niin täältä löytyy artikkeli aiheesta. Artikkeli on kuitenkin amerikkalaisen kirjoittama ja se kyllä näkyy…

Hauskaa la(i)skiaista kaikille!

Kuvassa tämän päivän ostoksia ja prosemman tekoaineksia.

Ostin tänään uuden Interview Knits -lehden. Monet ovat numeroa jo blogeissaan hehkuttaneet, joten minä en enää viitsi. Paljon kivoja malleja ja inspiraationlähteitä lehdessä kyllä on!

Lisäksi Akateemisesta tarttui mukaan ihan vahingossa Cilla Ramnekin Sticka och virka -kirja. Kun ostin kirjaa, niin myyjä halusi välttämättä palvella minua ruotsiksi. Mumisin sitten kiitokseni hänelle ruotsiksi, ihan huvin vuoksi. ;) Joka tapauksessa, kirja on varsin mainio, vaikkakin vain tietynlaisille ihmisille sopiva. Kirjassa on paljon hulluttelua, ja minun mielestäni juuri se tekee kirjasta juuri niin hyvän. Ajattelin, että tuo kirja käy hyvin opetusmateriaaliksi: Aina ei kaikkea tarvitse ei tarvitse tehdä sääntojen mukaan, vaan hullutellakin saa. Moni puritaani varmaan inhoaa Ramnekin kirjaa.;)

Huivi-projekti on edennyt nyt ympyröiden kiinnittämisvaiheeseen. Kiinnittäminen ei ole niin tuskallista kuin kuvittelin, mutta aikaa vievää se kyllä on. Ja kiinnittäessäni paloja huomasin, että niitä on liian vähän, kymmenisen ympyrää tarvitsee vielä virkata.

Työ kesken:

Josko huomenna saisi huivin valmiiksi?

Valkoinen huivi -projekti jatkuu:

Vielä parikymmentä ympyrää pitäisi jaksaa virkata. Ympyröiden yhteen kiinnittämisessä saattaa tulla samanlaisia ongelmia kuin sydänlaukun kanssa…

Viikonloppuna luin Anna Gavaldan uusimman kirjan Kimpassa. Ja olen edelleen täpinöissä kirjasta! Jos Amélie-elokuvalle pitäisi etsiä kaksonen kirjamaailmasta, niin se olisi varmaankin Kimpassa. Maltan tuskin odottaa kirjailijattaren seuraavaa suomennosta.

Odotan edelleen inspiraatiota ompelemiseen. Työpöydän vieressä majailee kasa kankaita, joista pitäisi syntyä hameita ja pusero. Typerää valittaa, ettei ole kivoja vaatteita, kun on kuitenkin kivoja kankaita, joista niitä kivoja vaatteita voisi itse tehdä.

Hame- ja puserokankaita:

eiku kukkaro… Eiku

Eli tekeillä oleva valkoinen huivi on muuttanut muotoaan jo pari kertaa. Edellisestä postauksessa käy ilmi, että aloitin ainaoikealla neuleella. Se ei kuitenkaan mielestäni näyttänyt kauniilta, siksipä purin sen ja aloitin sileää neuletta. Noh, sekään ei näyttänyt hyvältä ja langat tuntuivat suoraan sanottuna huutavan sopimattomuuttaan neulokseen. Kyllä, langat puhuvat minulle, kuten myös monelle muullekin neulojalle (esimerkiksi täällä). Tai useimmiten langat kyllä huutelevat/huutavat/kirkuvat minulle aika vaativastikin….;)

Tänään sitten keksin, että minäpä teenkin huivin virkkamaalla ympyröistä. Näin huivista tulee selkeän näköinen. Tai ei ehkä selkeän näköinen, mutta sellainen hauras ja romanttinen. Jotkut ympyrät näyttävät mielestäni aivan meduusoilta.;)

Päivän kohokohta oli iltapäivällä tullut Perheen musta lammas -suomifilmi. Mainio, vaikka olen nähnyt sen ennenkin.

Eilen peruuntuneen luennon sijaan ajattelin viettää aikaa kirjastossa proseminaarin lähdekirjoja hakien. Ja mitä vielä: Turhauduin noin 15 minuutissa, kun tajusin, että kaikki tarvitsemani kirjat ovat lainassa. Ja tietenkään niistä ei ole pikalainaversioita, jotka löytyisivät kirjaston hyllystä. En jaksanut sitten jäädä graduja selailemaan, koska ärsytti. Aargh. Jos käyttäisin energian, jonka nyt käytän puuhailuun, käsitöihin ja muunlaiseen haahuiluun, opiskeluun, olisin jo varmaankin väikkäriä vääntämässä.

Aika opiskelussa alkaa käydä vähiin, koska olen kaavaillut valmistuvani vuoden päästä keväällä. Siihen on yllättävän vähän aikaa, varsinkin kun yllättävän monta tylsää kurssia on käymättä… No joo, nyt muutakin kuin valitusta.

Edesmenneen mummini lankavarastoista olevat sekalaiset valkoiset langat haluavat pehmeäksi ja ilmavaksi shaaliksi.

Ja koska olen nyt niin innostunut ainaoikean neulomisesta, tulee huivista hyvin yksikertainen. Vaihtelen vain eri valkoisen sävyjä. Aloitin eilen illalla huivia ja ainakin alku näyttää kauniilta. Seuraksi shaalille voisi tehdä vaikkapa valkoisen baskerin.

Huivin alkua:

Kun heräsin tänään, oli enää vain pikkuisen hämärää! Kyllä se kevät sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Ajatuksissani jo näen minut ja siipan piknikillä Suomenlinnassa kauniina kesäpäivänä.

Auringonnousu tänään: