Eilen illalla halusin tehdä ihan jotain muuta kuin lukea tenttiin tai neuloa. Siksi syntyi seuraava asia, jota kutsun “puikko-organisaattori”. ;) Tähän saakka kaikki puikot ovat asustaneet vanhassa lehtikotelossa. Idean organisaattoriin pöllin jostain blogista, en muista nyt keneltä.

Läppä kiinni:

Ja rullalla:

Kaikki alkoi kankaiden pöyhimisestä. Minullahan on tunnetusti viisi isoa pahvilaatikkoa (+paperikassinyssykät) täynnä erilaisia kankaanpaloja. Suurin osa kertyi, kun olin vuoden töissä ompelimossa. Hyviä vaatetuskankaitakin varastostani kuitenkin löytyy varmaankin pienen armeijan vaatettamista varten. Jos armeija vaatetettaisiin shifongeilla ja muilla tyttömäisillä kankailla…

Vielä kankaana:

Päädyin minulle hyvin epätavalliseen kangasvalintaan. En pidä yleensä sinisestä tai keltaisesta, mutta puuvillainen esikkokangas on minun mielestäni todella kaunis. Puikkojen säilytyspussia varten se on ehkä vähän liian vaaleaa, mutta halusin vihdoinkin esikkokankaan käyttöön (tai jäihän sitä vieläkin noin 1×1,5m pala ;) ). Vuorikankaaksi valitsin sinisen puuvillan ja kiinnitykseksi kaivoin joskus kirpparilta ostamaani “silkkinauhaa”.

Ompelu vaati oikeastaan todella vähän aikaa. Pitänee tehdä suorille puikoille ja lopuille pyöröpuikoille vielä oma. Tällä hetkellä olen aivan rakastunut tuohon pieneen esikkoiseen organisaattoriini. ;)

EDIT:

Hempukka kyseli organisaattorin kriittisiä mittoja. Tämä organisaattorihan on tarkoitettu sukkapuikoille, eli pitkille puikoille laitoksen täytyy olla huomattavasti korkeussuunnassa isompi. Tuossa alla piirustus, josta toivottavasti jotain selvää saa. Kuvanhan saa toki klikattua isommaksi, jos luvut vaikuttavat hiirepapanoilta. Eli leveys 47cm, korkeus 27cm. Puikkoja varten varatun tilan korkeus 17cm, sukkapuikoille varatun tilan leveys 3,5cm ja pyöröpuikoille varatun tilan leveys noin 7cm. Saumavarat ovat reilut, noin 2cm, koska ajattelin leveiden saumojen tukevan. En laittanut päällis- ja vuorikankaan väliin tukikangasta.

Vastaan Tikrun haasteeseen, kun vietän yliopistolla luppoaikaa (lue: tenttiin lukeminen ei nappaa) ennen folkloristiikan luentoa.

Mieluisin lanka millä olet neulonut?

Suomalaisista mieluisin on Pirkanmaan kotityön paksu Pirkka-lanka, ulkolaisista virolainen Lõngad. Kuten joku on voinut huomata viimeaikasista tekeleistäni.;) Kummatkin suosikit ovat melko karkeaa 100% villalankaa.

Suosikkipuikkosi?

Sukkapuikoissa bambuiset nro 3-4,5 sekä Addin pyöröpuikot nro 3-5.

Kamalinta mitä olet neulonut?

Karmeimmat jutut ovat jääneet aina kesken, eli kukaan ei ole nähnyt niitä oikein missään. ;) “Aikuisena” aloitetuista töistä hirvein lienee kukertava pinkki/oranssi/punainen resorineuletakki Pirkka-langasta. Sain aikaseksi vain yhden hihan, jonka myöhemmin purin.

Paras ohje millä olet neulonut?

Täytyy myöntää, etten ole ikinä neulonut mitään TÄYSIN ohjeesta. Ohjeet tulevat omasta päästä.;) Erilaisia neulepintamalleja ohjeista on kuitenkin tullut kokeiltua.

Tärkein neulontatekniikka?

Kuten Laura ja Tikru ovat jo todenneet, niin pöyröpuikoilla neulominen. Yritän neuloa kaiken minkä vain voi suljettuna neuleena, silloin ei tule rumia painavia saumoja ja lisäksi neulominen on pyörönä nopeampaa. Lisäksi pyöröpuikot kulkevat nätimmin mukana kuin suorat puikot.

Paras neulekirja tai -lehti?

Kaikki neulekirjat ja -lehdet, joista saa uusia ideoita ovat hyviä. Tykkään kovasta Interweave-lehdistä, Solveig Hisdalin Kuvioista silmukoiksi -kirjasta (ne ihanat kuvat!), Teva Durhamin Loop-d-Loop -kirjasta ja kaikenlaisista kansanomaisia neulamalleja käsittelevistä kirjoista.

Mieluisin knit-a-long?

Enpä ole mukana. En ole oikein innostunut kollektiivisesta neulonnasta.

Mieleisimmät neuleblogit?

Useimmin tarkistan Neulovan lehmän, MadeByMyselfin, Lauran blogin ja Marjutin neuleet. Muitakin hyvin usein.

Mielisuunnittelija?

Teva Durham ja Debbie Bliss, lisäksi kasa muita, jotka ovat suunnitelleet Rowanille. Tykkään vintagetyylistä ja malleja on kiva katsella, vaikka en ohjeesta tekisikään.

Mieluisin neule, jota käytät eniten?

Vihreä hihatin on ollut eniten käytössä valmistumisensa jälkeen.

Ja seuraavaksi vastauksia tähän meemiin toivon Neulovan lehmän Pirkolta.

…uudet alennuksesta ostetut remmikengät ja jääkaapista aamulla löydetty (viikko sitten ostettu) suklaalevyn puolikas.

Kengät ovat Biancon, nahkaa ulkoa ja sisältä. Hinta alennuksessa vain 36 euroa! Ei haittaa, vaikka näitä voi käyttää vasta puolen vuoden kuluttua ulkona. Kotona voin hyvin tepastella kengillä vaikka koko talven.

Eilisten luentojen saldo on tämä:

Yli puolimetriä Kitten Mohair -kaulahuivia. Neulemalli taisi olla vähän liian yksinkertainen tuohon lankaan, pitsimäisyyttä voisi olla enemmän. Tosin uskon pingottamisen ja höyryttämisen auttavan asiaan.

Taas merihistoriaan: Yrjö Kaukiaisen A history of Finnish shipping on muuten helppoa luettavaa, kun on Suomen yleinen historia hallussa, mutta mikä paikka on Sound? Se on jokin paikka Itämerellä, jossa jouduttiin maksamaan rahdista tullia ainakin 1400-1600 -luvuilla. Olisiko se Sundin kaupunki Ahvenanmaalla? Äärimmäisen rasittavaa, kun ei tiedä kaikista sanoista mitä ne ovat suomeksi. Monet asiat voi kyllä arvailla. Nyt esimerkiksi tiedän, että tapulikaupunki on staple town englanniksi.

EDIT: Marjut valaisi asiaa Wikipedian avulla. Sound on mitä luultavimmin Öresundin kaupunki.

Minulle on ihan turha väittää, että luentojen välillä olevat 2,5 tuntia voisi käyttää järkevästi. Esseen kirjoittamisesta ei tule mitään, mutta ehkä kohta voisi lähteä metsästämään tenttikirjoja. EHKÄ.

Tämänkin päivän luennot käytän kuitenkin järkevästi hyödykseni. Ensimmäisen luennon aikana sain valmiiksi 20 senttiä vaaleanpunaista Kitten Mohair -huivia. Aamuinen luento oli varsin mielenkiintoinen. Ainedidaktiikasta ja uudesta kirjastaan “Ankarat silkkaa hyvyyttään” luennoi Ulla-Maija Salo. Kirja kertoo erilaisista koulu- ja opettajamuistoista. Suosittelen kirjaa luettavaksi, vaikkei opettajaksi olisi ryhtymässäkään.

Vaikkei tämä poliittinen tai yhteiskunnallinen blogi olekaan, niin levottomuudet Ranskassa ovat saaneet minutkin huolestumaan yhä enemmän. Minä en asiasta aio kirjoittaa, koska Jussi Halla-aho sanoo minun mielestäni jo kaiken omalla Mielipiteitä-sivuillaan.

Tänään sain valmiiksi tämän (niin kuvan kuin kaulahuivinkin ;) ):

Photoshop on ystävä. ;) Lankaa kaulahuiviin meni lopulta 135 grammaa. Pelkäsin aluksi, että huivista tulee liian karhea, mutta hyöryttäessä (ja silitysraudalla myös kostean kankaan läpi painaessa) huivin pinnasta tuli ihan sileä ja huivista todella pehmeä. Pitsimallia kommentoin postauksessa muutama päivä sitten. Huivi on samaa virolaista Lõngad-villalankaa kuin lapaset, jotka sain aikaisemmin viikolla valmiiksi. Lapaset neuloin nro 3:n puikoilla, mutta huivin nro 4:n. Olen todella tyytyväinen settiin, nyt voi tulla rauhassa kylmät ilmat, minun kaulani tai näppini eivät palele!

Viikonloppu meni taas vauhdilla, perjantaina meillä taas pelattiin, syöpöteltiin ja hieman juopoteltiinkin. Minä vain syöpöttelin ja juopottelin.;) Eilen siskollani ja puolisollaan oli tupaantuliaiset ja tänään taas vietimme laiskottelupäivää. Anni oli täällä, laitoimme hyvää ruokaa ja katsoimme seikkailuhömppää. Kokonaisuudessaan oli todella kiva viikonloppu.

Huomenna pitäisi metsästää muutama kirja kirjastoista, jatkaa esseetä arvioinnista ja kuunnella kaksi luentoa.

Tämän viikon folkloristiikan luennolla tuli puhetta tästä runosta, joka on niitä harvoja rakkauslauluja, joita kalevalaisesta kansanperinteessä on:

Jos oot musta, mun omani

rauan karva, rakkahani:

selin muihen seisotate

selin muihen, päin minuhun!

Jos minä, pilonen piika

voisin paialla parata

sääret vikkelisukilla….

(Mateli Kuivalatar 1838, SKVR VII2: 2329)

… ja luennoitsijamme ei tiennyt mitkä ovat vikkelisukat. Mutta minähän tiesin ja minähän kerroin (tosin en ihan näin pitkästi):

Houtskarin ja Äyräpään sukat:

Mielestäni vikkelisukat ovat yksi kauneimpia suomalaisen kansanomaisen puvun osia. Vikkelisukat ovat hyvin kauniit, mutta samaan aikaan myös hyvin yksinkertaiset. Niiden malli on ajaton, sukat kävisivät hyvin tähän päiväänkin. Nykyään vikkelisukilla onkin tietyllä tavalla arvostettu asema: Ne ovat osa kansallispukua, ainakin osaan pitäjäpuvuista kuuluu omat sukkamallinsa. Käytössä osana kansanpukua vikkelisukat ovat olleet vielä 1800-luvulla.

Vikkelisukat ovat olleet osa pyhäpukua, arkena kuljettiin paljain jaloin tai pässinpökkimissä. Vikkelisukat ovat ulottuneet polven alapuolelle ja ne on kiinnitetty sukkanauhoin. Sukat ovat olleet joko hyvin ohutta puuvilla- tai villalankaa ja ne ovat olleet yksinkertaiset, muuten kuin vikkelin osalta sukat olivat sileää neulosta. Sukkien väri on ollut useimmiten valkoinen tai punainen.

Sukkasillaan-kirjasta modernin ajan vikkelisukat:

Vikkeli on sukkaan nilkan ja säären ulkoreunalle neulottu kaunis kuvio. Kuvio koostuu useimmin oikeista, nurjista ja kaksinkertaisista nurjista silmukoista. Joskus harvoin vikkeli voi olla värikäs, kirjoneuleena neulottu.

Erikoinen värikäs vikkelisukka Seiskarista:

Vikkelien kuviomallit ovat vaihdelleet ja eri tavoin kuvioituja vikkelisukkia on kerätty Kansallismuseon kokoelmiin runsaasti. Kuviomallit on useasti nimetty sen pitäjän mukaan, mistä sukat on saaatu Kansallismuseon kokoelmiin, mutta ei tietenkään voida sanoa, että mallit olisivat olleet juuri pitäjien omia erikoisuuksia. Kuviomallit ovat geometrisia, ne voivat koostua muun muassa kolmioista, neliöistä, vinonelioistä ja risteistä.

Vikkelisukkien koristeellisen mallineuleen erikoisuus on jo edellä mainittu kaksinkertainen nurja silmukka. Kaksinkertainen nurja silmukka on koristeellisempi kuin yksinkertainen nurja silmukka. Se neulotaan näin: Lanka viedään neulottavan silmukan eteen, silmukka nostetaan neulomatta oikealle puikolla, lanka viedään taakse, silmukka nostetaan takaisin vasemmalle puikolle ja vasta nyt neulotaan nurin.

Vikkelisukkatietoa ja -malleja:

Suomen kansallispukuja 1 (Sirelius, U.T)

Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (Almay, M; Luutonen, M; Mitronen K.)

Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä (Olki, M.)

Sukkasillaan (Mitronen, K.; Vilkkumaa, L.)

Hassu sattuma oli se, että kun tänään aloin hakea tietoa vikkelisukista, niin Sukkasillaan -kirjasta löysin saman runon toisinnon. Aikaisemmin, kun viime viikolla olin kirjan ostanut, en runoon ollut kiinnittänyt huomiota. Totta puhuen en ollut edes lukenut koko kirjaa vielä, selannut vain. Tämä Kantelettaressakin esiintyvä toisinto on tosin pidempi ja vikkelisukkien ohella siinä mainitaan kirjakintahat, komeasti kirjotut kintaat. Oma mielitty tulee tietysti pukea itse tehtyihin komeisiin vaatteisiin. Ei tie miehen sydämeen kulje vatsan vaan vaatteiden kautta. ;)

Kiitos alkuviikon luentojen olen saanut päättelyä vaille valmiiksi itselleni kellanvihreät lapaset. Kaulaliinaakin on tullut aloiteltua pätkän verran samasta langasta. Luennoilla neulominen pitää ajatukset itse luennossa, enkä rupea haaveilemaan muuta. Uskaltauduin eilen jopa ensimmäistä kertaa neulomaan folkloristiikan luennolla.;)

Lapasten ja huivin lanka on taas kerran virolaista Lõngad-lankaa, ihana 100% villalankaa, mukavan karheaa, mutta kuitenkin kaulahuiviinkin sopivaa. Lapasiin tein peukalokiilat, peruslapasten malli omasta päästä. Lankaa lapasiin meni noin 70 grammaa.

Kaulahuivin pitsimalli on Novita 3/2005 -lehden vaaleanpunaisesta ponchomallista. Olen ihastellut kyseistä ponchoa jo pitkään, ehkäpä sen jossain vaiheessa teenkin. Luultavasti kyllä mustana, tummanvihreänä tai -punaisena, mutta en ainakaan vaaleanpunaisena.

Tänään olen edistynyt muutenkin: Esseet arvioinnin olemuksesta ovat pikkuhiljaa muotoutumassa.

Itsetehdyt lapaset ja ostopipo silkkityynyllä:

Tässä ovat siskon lapaset, jotka päättelin tänä aamuna. Väri on hieman eri kuin pipossa, joka toimi värimallina, mutta toivottavasti lapaset kuitenkin kelpaavat. Lapaset ovat aivan peruslapaset ja “huikaisevan monimutkainen” on malli omasta päästä. Lankana Asa Gjestal Spinnerin Janne-lanka (85% villaa, 15% polyamidia). Lankaa meni noin 75 grammaa. En ole vielä kuullut sisaren kommenttia lapasista, mutta itse ainakin niistä tykkään. Ajattelin tehdä virolaisesta vihreänkeltaisesta langasta itselleni samantyyppiset, tosin varmaan peukalokiilalla varustettuna.

Viikonloppuna alkoi siis uusi vuosi, ainakin vanhan suomalaisen tavan mukaan. Kekriä juhlistettiin sopivilla antimilla ja retkillä Rapolan linnanvuorelle ja kalmistoon. Tästä vuodesta on tulossa lauantai-illan mukaan ainakin hyvin ruokaisa, juomaisa ja onnellinen. Sunnuntaina kotiin päästyämme nukuimmekin sitten 13 tuntia putkeen.

Kuva kekrin vietosta. Neidille mysteeri maistuu (TAAS):

Opaskirjojeni kokoelmani karttui Ilsan lahjottua minua ihanalla Miten saan sen oikean -opaskirjalla. Kirja on helmi 1950-luvulta ja sisältää neuvoja siihen, kuinka mies saadaan nalkkiin. Suurkiitokset vielä tytölle!

Käsityöosastossa tai opiskeluasioissa ei ole tapahtunut suurta edistystä viime viikolta. Punaisen mohairneuletakin kummatkin hihat ovat kasvaneet pituutta ja siskon käsineet ovat melkein valmiit.

Toinen periodi yliopistolla alkoi tänään, minulla ohjelmassa lähinnä kasvatustiedettä, merihistoriaa ja folkloristiikkaa. Työlistalla kolme esseetä ja parin viikon päästä kirjatentti. Näin alkuun siis.

…done nothing. Siltä ainakin tuntuu. Alkuviikko meni keskiviikkoiseen merihistorian tenttiin lukiessa. Eilen tuli juhlistettua siipan syntymäpäivää portviinillä, herkuilla ja seurustelulla sekä elokuvan (Barry Lyndon) katselulla. Tänään on mennyt koko päivä kirjamessuilla.

Olen aloittanut punaista mohairneuletakin tekemistä, mutta en oikein tiedä, että pidänkö langasta. Jotenkin mohair tuntuu olevan liian pehmeää minulle. Ihan perusneuletakki langasta kuitenkin pitäisi syntyä. Haluaisin takkiin hieman vintagetyyliä, mitoitus tulee olemaan tiukka. Katsotaan, että miellyttääkö neule kun valmistuu, malli kun syntyy päässä sitämukaa kun neule valmistuu.;)

Luonnos punaista mohairvillatakkia varten:

Nappivaihtoehtoja neuletakkia varten. Nyt on varaa mistä valita, kun kävin ostamassa tämän.;)

Hihan alkua. Neulon tottakai taas suljettuna neuloksena.