Kehriä, vadelmaa ja kirjoja

Pari viikkoa sitten opettelin töissä uuden neulostyypin, kun asiakas ei saanut neuleohjeesta selvää. Ohjeessa ei loppujen lopuksi ollut mitään vikaa ja kun aloitin neulomaan sen mukaan, ohje olikin aivan selkeä. Minulle käy usein noin: kun yritän kirjoitetusta ohjeesta ihan vain mielessäni miettiä, että miten neulos muodostuu, ei ohjeessa tunnu olevan järkeä. Sitten kun otan puikot ja langat esiin, ohje vaikuttaakin heti täysin selvältä ja hyvin kirjoitetulta. Tosin on turha varmasti mainitakaan, että pidän enemmän piirretyistä ohjeista kuin kirjotetuista. Ruutupiirrokset helpottavat elämää kummasti!

En yleensä ole kovinkaan ihastunut neulostyyppeihin, joissa on pidennettyjä silmukoita, mutta tästä kehrämäisestä mallista pidän jostain syystä kovasti. Aloitin samalla neuloksella tekemään suorakaiteenmuotoista huivia. Lankana on ohut nauhalanka, Hjertegarnin Ribboo, joka on koostumukseltaan soijaa ja bambua. Raskaana nauhalankana se sopii neulostyyppiin hienosti. Langasta tehty neulos tuntuu ihanan viileältä, mutta näihin ilmoihin vähän turhankin kesäiseltä. Huivi ei siis päässe käyttöön ennen kevättä.

Vaikka huivi ei ole vielä aivan valmis, aloin neuloa vadelmanpunaisesta villapuuvillalangasta takkia. Lanka on kevyttä ja viileähköä, takkia voinee käyttää Suomen kesässäkin. Vadelmanpunainen on tällä hetkellä yksi lempiväreistäni.

Sain pari viikkoa sitten WSOY:ltä Sanna Vatasen uuden hurmaavan kirjan:

Kirja on mielettömän ihana ja se on mahtava ideapankki jokaiselle, jolle kertyy tuskastuttavia nöttösiä “näitä voi vielä joskus tarvita” -jämälankoja. Vaikken itse juuri valmiita ohjeita harrastakaan, kirja on mainiota ideamateriaalia. Kirjan ohjeissa yhdistyvät kokeileminen, väreillä leikkiminen ja hauskat oivallukset. Joukossa on helpompia ja vaikeampia ohjeita ja kaikki ideat ovat sovellettavissa monenlaisiin tuotteisiin. Kuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

Pitää vinkata toisestakin kirjasta: En ole vielä nähnyt Pitsikirjaa livenä, mutta Pitsiblogi on vakuuttanut. Tosin naisen, joka rakastaa vanhoja pitsejä, vakuuttamiseen ei kauhean paljon tarvitakaan ;)

On upeaa, että Suomessa julkaistaan visuaalisesti laadukkaita ja uusia ideoita sisältäviä käsityökirjoja. Hienointa on se, ettei tehdä ainoastaan “tämän valmistat yhdessä illassa” -tyylisiä käsityöohjeita, vaan kunnianhimoisia ja perinteitä kunnioittavia, mutta samalla uudenlaisia ohjeita.

***

Lopuksi pieni pyyntö: jos jätätte blogiini kommentteja, toivon, että jättäisitte ne uusimpiin postauksiin. Minulle voi laittaa myös suoraan sähköpostia, yhteystiedot löytyvät profiilista.

Continue Reading

Pieniä juttuja

Huimaa, kun yhtäkkiä onkin jo syyskuu! Syksyn tulon huomaa pimeistä ja viileistä aamuista, keltaisista lehmuksenlehdistä ja siitä, että varvastossut on saanut hylätä jo kokonaan tältä vuodelta. Kohta saa kietoa kaulaan villaisen huivin ulkona taretakseen.

Itseasiassa aloitin yllä olevan huivin jo kesäkuussa ja tämän syksyn uutuuslankaa pääsin hiplaamaan työn puolesta jo huhtikuussa.

Lankana on siis Marks & Kattensin Fame Trend, joka on yksisäikeinen ohut villapolyamidisekoitelanka. Minua eivät pätkä- tai liukuvärjätyt tai -kehrätyt langat oikein ole ikinä jaksaneet innostaa sileänä neulepintana, mutta erilaisilla tekniikoilla ne toimivat. Lankaa huiviin meni 200 grammaa ja muistaakseni käytin nro 4:n koukkua.

Huivi on todella yksinkertainen virkattu toistamalla vain yhtä silmukkatyyppiä:

Kuva: Virolainen lehti Taluperenaine 1932-33

Minua ovat viime aikoina muutenkin alkaneet houkutella kirkkaammat värisävyt. Uusia lempivärejäni ovat vadelmanpunainen ja puhdas violetti. Mihin tämä vielä johtaakaan? Parin kuukauden päästä neonvihreä on mielestäni “tosi jees”?

Niin, siitä violetista: tekeillä on siis neuletakki violetista langasta. Takin malli ei ole mitenkään valmis edes päässäni, koska takin malli muotoutuu sitä mukaa kuin arvelen langan riittävän. Kun neuloo kaksinkertaista lankaa nro 7:n puikoilla, tulosta syntyy nopeasti. Toisaalta paksu neulos syö harmillisen ahnaasti lankaa.

Oikeasti lankojen sävyt ovat lähempänä toisiaan. Kuvissa ne jotenkin erottuvat toisistaan paljon enemmän kuin luonnossa.

Muutakin kuin lankatöitä on tullut tehtyä. Tein tilaustyönä hyvälle ystävälle tyynyn Atelje Auli-Kristiinan henkeen. Olen pikkuhiljaa keräillyt erilaisia helmiäisnappeja ja tähän työhön sommittelin niitä yksityiskohdaksi.

Valitettavasti koko tyynystä ei ole kuvaa, mutta kangas oli rohdinpellavaa, pitsi vanhaa puuvillapitsiä. Kuva suorakaiteenmuotoinen Auli-Kristiinan tyynyihin verrattuna tämä on hieman boheemimpi (ja ehkä hieman tyttömäisempi?).

Haluaisin ehkä itsellenikin pari tuollaista tyynyä. Toisaalta ne ovat kuitenkin vähän enemmän koriste-esineitä kuin löhötyynyjä. Että ehkä pidättäydyn vain vanhoissa ja usein pesua kestävissä tyynyliinoissa.

Continue Reading

Se toimii sittenkin!

Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.

Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua….

Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!

Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.

Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää

vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.

Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.

Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.

Continue Reading

Hitaasti, mutta varmasti

Itseasiassa Ginseng-takki ei ole ollut tekeillä vasta kuin puolitoista viikkoa, mutta aika tuntuu pitkältä, kun haluaisin takin käyttöön ihan heti

.

Erikoiset vanhat lasinapit ovat odottaneet oikeaa hetkeä ja vaatetta jo parisen vuotta. Nyt ne pääsevät takin etumukseen ja kalvosimiin. Vielä on neulottava noin 100 grammaa, sitten pääsen kiinnittelemään nappeja.

Aavisteluistani huolimatta takista ei tule napamallista, vaan lanka onkin yllättävän riittoisaa ainaoikeasta neuloksesta huolimatta. Hihoista ei luultavammin tule täyspitkiä, muttei se haittaa. 3/4-pituisilla hihoilla varustettu Pihlaja-takki on yksi lempparineuletakeistani. Toivon kovasti, että tämä takki miellyttää yhtä paljon, kunhan valmistuu. Vielä ei voi tietää. Ehkä pitää uhrata jotain neulonnan jumalattarelle. Kukakohan muuten olisi neulonnan jumalatar?

Olen jo Facebookin puolella hihkunut ja marmattanut uusimmasta hankinnastani. Onni pääsi vihdoin ansaitulle eläkkeelle, kun lauantaina hankin uuden kannettavan, Voiton.

Voitto on HP DV7-1110 ja omaa hienon kuvanlaadun ja äänentoiston. Voiton huonona puolena taasen on Vista, jonka seurauksena koneen avaaminen kestää noin 12 minuuttia, koska käyttis kovasti haluaa asennella kaikenlaista ja joka kerta epäonnistuu siinä. Selvitän ongelmaa. Muuten meillä on Voiton kanssa honeymoon menossa. Hyvä kuvan- ja äänenlaatu! Ihana näppis! Toimiva DVD-asema! Luksusta!:)

Vinkkinä vielä romanttisista tarinoista pitäville: Anttilassa on tällä hetkellä tarjouksessa kaksi aarretta: BBC:n tuoreet Kotiopettajattaren romaani – ja Järki ja tunteet -filmatisoinnit, yhteensä 20 euroa. Kotiopettajattaren romaanin Ruth Wilson on mielettömän hyvä Jane Eyrenä.

Continue Reading

Ihana sunnuntaimainen tiistai

Kun sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja sen jälkeen sunnuntaimainen tiistai, ei ole paljoa valittamista. Kello oli kyllä aamulla soimassa, mutta läppäsin sen kiinni ja sen seurauksena heräiltiin sitten vasta kymmenen maissa. Laiskan aamupäivän jälkeen lähdettiin pidemmälle kävelyretkelle Arabianrantaan, Vanhankaupunginlahdelle ja Toukolaan.

Vanhankaupunginlahden alue on mielestäni kauneinta Helsinkiä. Tänään myös moni muu oli päättänyt suunnata Arabianrannan kävelyreiteille ja lahden jäällä jotkut uskaliaat luistelivatkin. Itse en olisi uskaltanut, ranta kun oli vielä sula!

Vastakohtana edeltävien kuvien talvimaisemille Toukolassa sireeni puskee jo hennonvihreää silmua. Huomaa, että viime päiviin saakka talvi on aantanut odottaa itseään. Minua ei haittaisi, vaikkei lunta tulisi ollenkaan. Samaa tosin taidan hokea joka talvi. Pakkanen ei haittaa, mutta loska kyllä. Ja loskaksihan lumi Helsingissä aina muuttuu.

Sireeninsilmujen lisäksi pällistelimme Toukolassa heppoja. Pikkuiset (ovatko nuo nyt sitten hevosia vai poneja, säkä noin 100cm) eivät olleet linssiludeja, vaan pitivät enemmän kuusenhavujen pureskelusta:

Tämän isomman hevosen touhut jäivät mietityttämään. Aitauksen tukipalkki näytti maistuvan hyvältä. Osaisikohan joku hevosista tietävä kertoa, että mistä on kyse? Hampaiden harjaamisesta?

Nyt kävelyretken jälkeen on mukavaa viettää hiljaista ja hidasta koti-iltaa. Puikoilla oleva violetti alpakkainen huivi alkaa kohta olla valmis, seuraavana vuorossa on kokeilu Riihivillan uudesta paksusta langasta. Tuo indigolla värjätty lanka ei tunnu juurikaan päästävän irtoväriä, ainakaan keriessä ja nuo muutamat kerrokset neuloessa eivät kädet värjäytyneet. Langasta olisi tarkoitus neuloa kynsikkäät.

Continue Reading

Ei tullut takkia, tuli liivi, ei kun…

Jo mainituista vihreistä sukista ei tulekaan sukkia vaan säärystimet. Toisaalta ei voi tietää mikä projektin lopputulos on, kun vasta toinen säärystimistä on valmis. Tajusin jo sukkia suunnitellessani langan olevan sen verran paksua, ettei 175 grammaa riitä polvisukkiin. Siksi päädyin säärystimiin, lyhyitä sukkia kun minulla on jo ihan tarpeeksi.

Olen tyytyväinen tuohon pitsipalmikkoon, jonka kehittelin joulupäivänä. Tosin pitsipalmikko on kyllä niin yksinkertainen, että se varmaan löytyy jokaisesta mallikirjastakin. Kehittelin laiskuuttani palmikon uudelleen, kun en jaksanut joulupäivänä nousta sängystä kirjoja tutkimaan. Tuota voi ehkä kutsua laiskuuden maailmanennätykseksi. :)

Sukkalangan (tai siis säärystinlangan) väri on mielestäni ihana, neuleessa tulee esille siellä täällä keltaisempia ja sinisempiä tipluja. Ikävä kyllä Riihivillan indigolla ja pietaryrtillä värjätty lanka päästää väriä neuloessa. En ole ikinä ennen törmännyt Riihivillan lankojen kanssa samaan ongelmaan, tosin olenkin neulonut lähinnä punervatavan sävyisiä lankoja. Epäilen syylliseksi indigoa, joka on tunnettu värjäävyydestään. Toivon, että ensimmäinen pesu poistaa suurimman osan irtoväristä. Nyt neuloessa kädet ja puikot ovat olleet sievän siniset.

Ihanaa, kun on loma ja ei tarvitse tehdä juuri mitään! Lomapäivät ovat kuluneet lähinnä sängyssä viltin alla neuloskellen, suklaata syöden ja Ecusson-siideriä nautiskellen. Kuvissa vilahteleva punainen merinovillahuopa on yksi saamistani joululahjoista. Olen nähtävästi tänäkin vuonna ollut melko kiltti.

Sain muitakin ihania ja käytännöllisiä lahjoja, esimerkiksi paljon luettavaa. Pinoista voi ehkä

arvioida jotain kiinnostuksenkohteistani. Pöytäliina on vanha verho, jonka sain ompelumateriaaliksi. Verho on kuitenkin niin hyväkuntoinen, että se sai uuden elämän pöytäliinana.

Tänä vuonnakin sain äidiltäni amarylliksen, kuten myös edellisinä vuosina (2005, 2006 ja 2007). Aikaisempien vuosien amarylliksia en ole dokumentoinut. Kukka piti dokumentoida jo nyt, vaikka se on vasta nupullaan, koska olen lähdössä Ihmissuhteen kanssa reissuun muutamaksi päiväksi.

Mitä otan neulottavaksi matkalle mukaan, on vielä mysteeri. Arvon kahden violetin langan välillä. Lima-villalangasta olen suunnitellut neuletakkia ja Exclusive Alpacasta tullee huivi. Kallistunen huivin puolelle matkaneulomisena, neuletakkia tehdessä joutuu mittailemaan tuon tuostakin. Nyt vain pitäisi vielä kehittää joku huivimalli. Lankaa minulla on 200 grammaa (166m/50g) ja kolmiohuivit ovat jo vähän plääh. Olisiko kenelläkään mitään kivoja ehdotuksia?

Continue Reading

Syksyinen Helsinki

Tänään on ollut todella hyvä päivä ja päivä jatkuu mukavana iltana. Aamulla tuli herättyä aikaisin, sen jälkeen nuohosin hyvässä seurassa Vallilan ja Kallion kirppareita ja nautin ihanasta kirpeän syksyisestä ilmasta. Kirpparikierroksen jälkeen olen syönyt pelmeneitä, ottanut päiväunet ja nyt vietän rauhallista koti-iltaa. Mikä voisikaan olla paremmin? Tai no, odotan illan lottovoittoa.:)

Ruska on ollut Helsingissä tänä vuonna erityisen upea. En tiedä johtuuko se siitä, että ruska todella on hienompi kuin yleensä vai olenko vain vähemmän väsynyt ja stressaantunut kuin viime syksynä. Nyt on tosin aikaa ja energiaa tarkkailla ympäristöä ja luontoa aivan eri tavalla kuin vuosi sitten.

Viime tiistaina Töölönlahden rantojen vaahterat hohtivat keltaisina:

Tänään bongasin Hermannissa pihlajanmarjoja notkuvan puun:

Kaikki tekeminen on taas kerran vähän vaiheessa, mutta eilen tein neulekokeiluja baskereita varten. Yhdistin puuvillaa, villaa, viskoosia ja akryylia eläväksi pinnaksi. Pehmeää, lämmintä ja kaunista.

Continue Reading

Slaavilaistyylinen jakku

Vaikka minulla onkin talvisia neuleita vaikka muille jakaa, en voinut muutama viikko sitten vastustaa ihanaa Gobi-lankaa, jossa on kamelinkarvaa, alpakkaa ja merinovillaa. Lanka on ihanan pehmeää ja lämpöistä!

Langasta on syntymässä folklore-henkinen jakku. Vierastan ajatusta neuleen käyttämisestä ulkotakkina, mutta Gobi-langasta takista tullee niin paksu ja lämmin, että se käy hyvin ulkokäyttöönkin. Jakusta ei tosin tule yhtää pitkää kuin luonnoksessa, lankaa vain ei ole tarpeeksi.

Vyötärökaitale ja hihansuut ovat jämäkkää pintaneuletta:

Syyskuu on kohta ovella, ilma tuntuu jo paljon viileämmältä ja kuulaammalta. Odotan innolla sitä, että ullakolta saa käydä hakemassa talvivaatteet. On hauska kokeilla ja ihastella omia “uusvanhoja” vaatteita.

Continue Reading

Kotosalla

Olen viettänyt kaksi viimeistä vuorokautta neljän seinän sisällä kipeänä. Olo on hutera ja nenä on kuin tapiirilla: kesäflunssa tuntuu tukkivan nenän ja koko pään. Olen juonut litratolkulla inkivääriteetä, siemaillut auringonhattu-uutetta ja herkutellut itsetehdyillä sämpylöillä ja korvapuusteilla (pakastin on ihana keksintö).

Toisaalta kotosalla pysymisen vuoksi olen ehtinyt myös neuloa. Maaliskuun alussa aloitettu Tilli-neulepaita alkaa olla kohta puolivälissä. Ainakin olen ajoissa, jos suunnittelen käyttäväni paitaa ensi kesänä.

Kesäisen pikkuneuleen sijaan minun tosin tekisi mieli neuloa isoa, paksua ja lämmintä neuletakkia, ilmat kun eivät tunnu enää kesäisiksi lämpenevän. Tai ehkä seuraava suurempi työ olisikin siro palmikkoneulepaita?

Olen joutunut neulomisen vierelle löytämään muita virikkeitä, koska minulla ei ole telkkaria, eikä tietokoneeni dvd-asema suostu enää soittamaan suurinta osaa dvd-levyistä (valikoivana se suosii esimerkiksi Midsomerin murhia). Siksi olen taas

kuunnellut Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin Eurooppalaisen kulttuurin juurilla – ja Viikinkien aika -sarjoja. Olen niitä täällä ennenkin hehkuttanut, mutta kumpikin sarja ovat vain niin loistavia!

Lisäksi olen katsellut slideshow’na Flickr-gallerioita. Sitä kai harrastaa moni muukin neuloja? Tämän hurmaavan tekijän löysin tänään: Maria-kjoo. Kannattaa katsoa varsinkin tekijän rintakorugalleria.

Hitaasti etenevä sisustaminenkin on saanut tällä viikolla jatkoa. Olen saanut vihdoin järjestettyä keittiönurkkausta ja nostettua lasipurkit lattialta rumankauniin kaapin päälle.

Olen aivan rakastunut kaapin vieressä seisovaan vanhaan jalkalamppuun, jonka ostin kesäkuun alussa vanhantavarainliikkeestä. Korvasin varjostimien likaisen kankaan puhtaanvalkoisella. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein varjostimet lamppuihin ja hyvin onnistui. Jalkalamppu ei sovi työvalaisimeksi, mutta tunnelmavalaisimeksi sitäkin paremmin.

Nyt takaisin neuletyön pariin ja ehkä tutkimaan Yle Areenan valikoimaa.

Continue Reading

Oi kesä!

Eilen oli ihanaa palata kotiin tuoksuen auringolta ja aurinkorasvalta. Viikonloppuna tuli oltua paljon ulkona, hankittua rusketusraidat, hymisteltyä tyytyväisenä ja neulottua huivia. Hellekausi saisi minun puolestani jatkua vaikka kuinka pitkään.

Pääsin huivia neuloessani kokeilemaan ensimmäistä kertaa Addin pitsineulontaan tarkoitettuja pyöröpuikkoja. Ja kyllähän ne toimivat, tosin ohuen mohairin (25g/250m) neulominen on onnistunut mielestäni yhtä helposti myös tavallisilla pyöröpuikko-Addeilla. Puikkojen kärkien terävyys ei radikaalisti muuta tai helpota pitsineuloksen neulomista.

Aloitin pitsihuivin neulomisen lauantaiaamuna ja tilanne näyttää varsin valoisalta: luultavammin saan huivin valmiiksi ensi viikonlopun häihin. Vihreän mekon seuraksi tulee siis punainen huivi ja syntisen punaiset korkkarit. Tosin jos helteet jatkuvat, huivia tarvitsee lämmikkeeksi vasta myöhään illalla.

Olen parin viime viikon aikana myös värjännyt lapasia, pidän tuosta värikavalkaadista ainakin itse kovasti!

Continue Reading
1 2 3 6