Viiniä ja villasukkia
Kuva: Fashion in the 60’s/Barbara Bernard
Valitettavasti tätä 60-luvun muotikuvien helmeä ei tulla näkemään gradussani. Gradun tekeminen on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että suunnittelin maisterinpaperit saatuani järjestää huisit bakkanaalit. Vaikka juhannuksena? Gradusta saisi hyvää sytykettä kokkoon. Katsotaan toteutuuko suunnitelma, kun ei se kirottu nivaska tunnu valmistuvan ikinä.
Joo, en ole tehnyt viime aikoina mitään muuta.
Nimim. Puurtamista ja kiroilua 12 tuntia päivässä
Olen aina naureskellut sille luulolle, että kylmettyminen aiheuttaa flunssaa. No enpä naura enää. Viikonloppuna tuli hipsittyä verkkosukissa ja uusissa remmikengissä ympäri kaupunkia. Ja mitä tästä huvista seurasi? Kuumetta ja hengityksen salpaava yskä.
Eli tytöt! Muistakaa pilkkihaalari, kun olette lähdössä bilettämään.
Siipan mukaan olen huutanut nyt viikon, että “V*ttu ku mua v*tuttaa”. Ja oikeassahan se on. Enhän minä normaalistikaan mikään päivänsäde ole, mutta nyt olen varmaan mitä ärsyttävin kumppani. Olen rouva Korppi.
Siis graduahan tässä. On se jännä, kun tämä projekti on kulkenut mukana jo jonkin aikaa (ts. puolitoista vuotta), niin vasta nyt stressini on yltynyt sellaiseksi raivoksi, että aivan kaikki ärsyttää. Johtunee siitä, että aika pian pitäisi olla jotain valmistakin. Tällä hetkellä gradun keskeiset käsitteetkin tuntuvat olevan hukassa ja tutkimusongelmiin ei tunnu löytyvän aineistosta vastauksia.
Graduahdistus siirtyy kaikille muillekin elämänalueille. Yksi päivä rupesin oikeasti ahdistumaan siitä kuinka tyttötyttö
oikeasti olen. Kaikki harrastukseni, kiinnostuksenkohteeni ja työni liittyvät “naisten aloihin”. Siis sellaisiin asioihin, joiden parissa harva mies tuntee oloaan luontevaksi tai harvaa edes kiinnostaa. Lisäksi opiskelen laitoksella, joka taitaa olla yliopiston naisvaltaisin.
Rupesin sitten ajattelemaan jotain harrastusta, joka olisi äijämäinen tai edes sukupuolineutraali. Lukeminen ja elokuvat ovat sukupuolineutraaleja, mutta jos lähinnä pitää pukudraamoista* ja lukee historiallisia romskuja tai ranskalaisia naiskirjailijoita, niin eivät nuokaan paljoa muista harrastuksistani eroa.
Vakavasti harkitsin, olisiko halonhakkuusta harrastukseksi (kun en osaa tosiaan edes halkoja hakata). Siippa ei tosin ollut yhtään innostunut halonhakkuusta uutena harrastukseni, vaan ehdotti tankotanssia. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä on nyt koira haudattuna.
Mutta jatkan tyttöilyäkin:
Ostin eilen kahdet kauniit korolliset espanjalaiset nahkakengät. Olivat tarjouksessa niin käsittämättömän halvat, etten voinut jättää ostamatta! Ja kummatkin oli pakko ostaa ihan senkin takia, että toisissa on järkevät viiden sentin korot ja toisissa taas kahdeksan sentin korot.
Matalammissa kengistä oli nahkanauhat, mutta vaihdoin ne satiinirusetteihin:
Mustista T-remmikengistä olen jo haaveillut pitkään. Tai on minulla jo yhdet, mutta ne ovat enemmän sandaalit kuin kävelykengät.
Nyt vain odotan kevättä, että kenkiä pääsee käyttämään muuallakin kuin sisätiloissa.
* Full Metal Jacket ja Apocalypse Now voidaan laskea pukudraamoiksi.
Opiskelustressin takia ärsyyntymiskynnykseni on hyvin alhainen. Kaikki ottaa päähän ja enkä halua mitään lisähaasteita. Tästä johtuen kaikenlainen tuottava harrastustoiminta on vähän jäissä.
Onneksi on olemassa ihania ihmisiä: perjantaina harrastin laatuseurassa muunmuassa viinittelyä ja Kitkerien neitsyiden hoilaamista (“laulamiseni” tosin on vähintään rikos ihmiskuntaa vastaan). Autoin hieman neulomisessakin. Kehitimme kahden naisen voimin Cinderella’s secret stockings -malliin kauniimman aloituksen. On muuten kaunis sukkamalli, voisin tehdä tuollaiset itsellenikin vähän mallia muuntaen.
Koska perhoshihaisen boleron neulominen ei innosta (en todellakaan jaksa laskea ja suunnitella yhtään mitään), aloitin kasvivärjätyistä langoista huivin. Malli on geneerinen ja paljon viljelty, mutta idean sain Mustaa Villaa -blogista. Tästä omastani tosin tulee aika paljon tylsempi, eikä lainkaan hienostunut.
Minulla olisi lankaa yhteensä 400 grammaa, mutta katsotaan miten pitkälle tuota huivia jaksan neuloa.
Viime aikoina ei ole riittänyt energiaa kirppareillakaan kiertelyyn. Jotain löytöjä onnistuin kiireisellä kierroksella tekemään.
Löysin muutaman metrin käsinvirkattua lakanapitsiä:
Ja valtavan (10 litran?) Riihimäen keittiötölkin:
Tämä iltapäivä on mennyt Mr. Darcyn parissa, kolme viimeistä jaksoa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa auttavat mainiosti sellaiseen klassiseen sunnuntaiahdistukseen. Siihen auttaa myös maitokahvi joululahjakupeista ja suklaakonvehdit.
Joululahjaksi saamani über-romanttinen pannumyssy pääsi myös kuvaan.
Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.
Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.
Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.
Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.
Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.
Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.
Tää on niin tätä:
aika kuusta. Jee.
Mutta ekstrabonarina:
Ne, jotka ovat sitä mieltä, että vaaleanpunainen väri sosialisoi tyttövauvoja naisellisuuteen, söpöyteen, heikkouteen ja kiltteyteen, kelatkaa seuraavaa: Pukuhistorioitsijoiden Paoletin ja Kreglohin mukaan 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa poikavauvat puettiin vaaleanpunaiseen ja tyttövauvat siniseen. 1900-1940 -luvuilla värejä käytettiin kummallakin sukupuolella sekaisin ja vasta sen jälkeen vaaleanpunainen vakiintui tyttövauvoilla käytettäväksi väriksi.
Ehkä menen kuitenkin nyt tekemään sitä keittoa.
Olen yrittänyt jo useampana päivänä kirjoittaa jotain, mutta ei tunnu syntyvän muuta kuin marinaa. Vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla onnellinen ja joutilas!
Kiireestä ja stressistä on hirveän vaikea päästä irti: Tällä viikolla olin antanut itselleni luvan olla tekemättä juuri mitään, mutta jo joulupäivänä ahdistuin toimettomuudesta. Mikäköhän minua vaivaa? Olenhan sentään omasta mielestäni mestari lusmuilussa ja laiskottelussa.
Koko viikkona ei ole tullut tehtyä mitään kauhean merkittävää, mutta hauskaa on kuitenkin loppujen lopuksi ollut. On tullut katsottua luvattoman paljon kaikenlaisia luontodokkareita ja elokuvia. Opettelin tekemään vihdoin rajaukset silmiin eye-linerillä (vähän ehkä vielä vaatii hiomista). Olen tavannut mukavia ihmisiä ja muistanen myös taas hetken, että portviini ja olut eivät maailmasta juomalla lopu.
Konkreettisista saavutuksista merkittävimmät ovat paksusta langasta neulottu slipoveri ja lapaset. Kuvia tulee, kunhan tästä tervehdyn ja reipastun. Loma on tietysti mainiota aikaa sairastaa.
Siippa lähti viideksi päiväksi maalle ja senkin takia minulla on ollut vähän yksinäistä ja tylsää (samalla voin nyt pyytää anteeksi kaikilta, joita olen puheluin ja tekstiviestein häiriköinyt). Kukaan muu ei jaksa kuunnella höpinöitäni, jaarittelujani ja marinoitani samalla tavalla kuin siippa. Vaikka se osaa olla välillä rasittavakin, on se kuitenkin niin rakas.
Jouluaatto sujui perinteisesti perheen parissa ja söin itseni kipeäksi. Vanhempieni ja tätini ansiosta ruokahuolto pelasi. Olen välillä miettinyt, että jos (ja kun) itse pitää alkaa joissain vaiheessa alkaa ottaa osaa jouluruokien tekoon, niin mitä jouluruokia oikeastaan tekisin/ hankkisin. Epäilen, että ruuanlaittoni jää jatkossakin riisipuuron ja tähtitorttujen asteelle.
Sain paljon joululahjoja (olen niin
kiltti!), kaikki oli tarpeellista tai ainakin ihanaa: Kirjoja, suklaata ja käyttötavaraa. Siipalta sain muunmuassa vaaleatukkaisuuden kulttuurihistorian Blondit. Populaari teos, mutta viihdyttävä. Kirjan mukaan Elisabet I ei ollutkaan todellisuudessa punertavahiuksinen kuten maalaukset väittävät, vaan hänellä oli pähkinänruskeat hiukset. Olen järkyttynyt! Tosin ei pidä ihmetellä, jos maalaukset valehtelevat, kun niin tekevät valokuvatkin (TJEU: Uusi avattareni).
Sain myös toivomiani käsityökirjoja. Juju -kirjasta olen haaveillut jo keväästä. Vaikkei itselläni ole tarvetta lastenvaatteille, pidän kirjan asenteesta kovasti: Kirjassa pelataan ideoilla, ei pelkästään taidoilla. Samanlaista kekseliäisyyttä voi mielestäni mainiosti käyttää aikuistenkin vaatteissa.
Romantic Style -kirjassa (samaa kirjaa myydään nimellä Beads, Buttons and Lace) on ihania kuvia ja itseäni ihastutti varsinkin upea maata viistävä neulottu aamutakki: Heti kun asun kartanossa, neulon itselleni tuollaisen. Sitten vaeltelen ympäriinsä aamutakissa ja marabou-aamutohveleissani.
Allaoleva pätkä kuvaa nykyistä olotilaani mainiosti: Kaksi päivää toispuoleista päänsärkyä ja kummia lihaskipuja ovat tehneet minusta todellisen laiskiaisen. Onneksi on viikonloppu!
Koko elämä tuntuu olevan tällä hetkellä kesken ja mitään ei ole lähiaikoina tulossa valmiiksi. Ja koko ajan laiskottaa ja nukuttaa. Tiedän, että olen luonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta nyt laiskotteluni on alkanut ottaa päähän myös itseäni. Miten voi olla väsynyt, vaikka ei tee mitään eikä saa mitään aikaiseksi?
Olen nukkunut yhdeksän tunnin yöunia ja siltikin nouseminen aamulla on vaikeaa. Toivoisin, että tulisin oikeasti vähän kipeäksi (esimerkiksi lievää kuumeilua, ei mitään vakavampaa), jotta voisin rauhassa käpertyä peiton alle unimaan. Lisäksi keskittymiskykyni on aivan nollassa. Opiskele tässä sitten.
Käsitöiden sarallakin kaikki on kesken:
Keskeneräisiä rintarosseja
Keskeneräisiä rintarosseja
Keskeneräisiä baskereita
Keskeneräisiä lapasia
Keskeneräinen alpakkahuivi
Keskeneräinen mohairhuivi
Muistin eilen, että tänään alkavat Helsingin kirjamessut. Itseasiassa minun piti mennä tänään yliopistolle leikkimään analysointiohjelmalla, mutta kirjamessut kiinnostavat huomattavasti enemmän, varsinkin kun on vapari (ja teinhän minä tänään gradua jo 45 minuuttia
). Ah, monta tuntia kirjojen tutkailua luvassa! Minut voi bongata antikvariaattiosastolta kaivelemasta kansatiedettä, historiaa tai vanhoja lehtiä.
Vaikka viime päivät ovatkin menneet tenttiin lukiessa, olen ehtinyt myös jossain välissä neuloa. Missä kuvat, te tietysti ihmettelette. No, kuvat ovat siellä missä aurinko paistaa
. Täällä sumuisessa helvetin esikartanossa ei saa kelpoisia kuvia edes ulkona. Ai että mä rakastan syksyä!
Haluan Italiaan. Tai ainakin kirkasvalolampun.
Minäkin sain kutsun viime viikolla Ravelryyn. Tähän neulojien ei-niin-salaiseen salaseuraan lupaan tutustua paremmin ja kuviakin päivittää huomisen tentin jälkeen.
