Bling bling

Nappikermakakut ja nappimöröt ovat saaneet uuden sisaruksen joukkoonsa:

Näille ei ole vielä nimeä, mutta pidän kovasti niiden raskaasta bysanttilaisesta juhlallisuudesta ja krumeluurisuudesta. Ajattelin nimeksi Rihkamarossia

, mutta nimeä täytyy vielä maistella.

Tosin en tiedä tuon koirarossin juhlallisuudesta, mutta hieman hullukin voi olla:

Mustaan univormuhenkiseen takkiin rossi hopeisilla napeilla sopii mainiosti, voisin kuvitella sen sopivan yhtä hyvin myös vaikkapa mustan juhlallisen leningin kanssa.

Muuten olen tänä iltana pessyt viikon tiskit, harkinnut vaatekaappien siivousta (harkitseminen jatkuu yhä) ja tunnelmoinut kynttilänvalossa. Kynttiläkausi on alkamassa pimenevien iltojen myötä, pitänee kipaista joku päivä täydentämään kynttilävarastoja.

Kehyksissä lyhtyjen takana on Zinaida Serebriakovan “Yleisessä saunassa” -maalauksen postikorttiversio. Serebriakovan naisia kuvaavat työt ovat upeita, esimerkiksi hänen omakuvansa on todella ilmeikäs ja kaunis (ja peilin edustan pikkutavarat ovat kiinnostavia!).

Continue Reading

Raidallinen hame

Sain vihdoin tehtyä raidallisen hameen, jonka suunnittelin heinäkuussa. Marjatta Metsovaaran suunnittelema puuvillakangas tuli käytettyä oikeastaan kokonaan, aivan pieniä tilkkuja jäi tähteeksi. Niin pieniä, ettei niistä saa edes kukkaroa.

En ole ihan varma, mitä mieltä olen valmiista hameesta. Se on kovin raidallinen

ja kovin kuviollinen

. Tosin pukeutumisoppaiden mukaan kookkaille ihmisille sopivat suurikuviolliset kankaat. Ehkä tämä hame on nyt sitten suurikuviollinen.

Taskuihin saa sormet ja nenäliinan:

Hamekangas on UFFilta ja maksoi kuusi euroa. Kaikki muut tarvikkeet hameeseen löytyivät kotoa: vinonauha, vetoketju, nappi ja ompelulangat. Kankaan laatu on todella kiva: 1960- ja 1970-luvun kankaista hienoimpia ovat paksut puuvillaiset pomsisidoksiset kankaat.

Olen hirveän ilahtunut, että niin moni on kiinnostunut Garderoobi* kierrättäen -ajatuksesta. Asiasta ovat innostuneet ainakin Hevaa, Reunasilmukka, Kangastuksia, Mamselli Hoo, Kesän lapsi, Neulova narttu, Neulaa ja lankaa, Korttitaivas ja Frosty Lily.

*) Tässä on minulle tapahtunut hassu virhe: suomeksi garderobi kirjoitetaan tosiaan yhdellä o-kirjaimella. Mamselli Hoo kirjoittaa asiasta blogissaan. Mutta koska aloitin kahdella o:lla, niin jatkan myös kahdella o:lla. “Garderobin” sijaan pitänee puhua “karteroopista”.:)

Continue Reading

Syksyistä

Lauantai taisi olla viimeinen lämmin kesäpäivä. Siksi oli hyvä, että lauantaina tuli istuskeltua puistossa ja käytyä Linnanmäellä fiilistelemässä.

Nyt puikoilta pääsee jo syksyisempiä neuleitakin:

Tein itselleni koekäyttöön mukavan ison pipon erilaisista villalangoista. Pipon alle mahtuvat hiukset nutturallakin. Väreinä tummanruskea, roosa ja violetti toimivat yllättävän hyvin yhdessä. Ainaoikein-neulosta olevaan pipoon voi mainiosti käyttää kaikenlaiset jämälangat.

Continue Reading

Kaulureita

Yllätyin iloisesti, kun löysin puisen numero 5:n virkkuukoukkuni yhdestä lukemattomista lankapusseista. Luulin virkkuukoukun kadonneen viimeisessä muutossa. Virkkuukoukun löytymisen jälkeen on syntynyt kolme kauluria. Kaulureiden mallin kehitin viime talvena.

Kaikissa kolmessa on käytetty sekaisin kaikenlaisia villa- ja mohairsekoitteita. Olen harkinnut kaulureiden tekemistä myös pehmeästä bambulangasta ja merinovillasta herkkähipiäisemmille.

Yhdestä kaulurista tein väljemmän, kauluria voi käyttää vaikkapa näin:

Ylemmissä kuvissa vilahtaa sukkapuikkojen innovatiivinen käyttö: hiukset saa nostettua nutturalle mukavasti numero kutosen sukkapuikoilla:

Continue Reading

Mekkoloita

Leningin yläosasta tuli hieman löysä, mutta tuoreen rouvan laittamia hääruokia maistellessani kiitin onneani, että yläosa ei ollut aivan vartalonmukainen.

En ehtinyt/jaksanut tehdä tyllihametta helmaa kohottamaan, mutta kuvia katsellessani huomaan, että tyllihame olisi kohottanut helmaosaa kauniisti. Hameosan kiilat on leikattu lankasuoraan ja helman ympärys on noin 340 senttimetriä.

Puvun koristeeksi tein uudenlaisen rintarossin, jossa komeilee Lassie ja sekalainen seurakunta hopeanvärisiä nappeja.

Kengät eivät hanganneet, eivätkä painaneet, otin ne jaloista vasta kun piti mennä tanssilattialle joraamaan.

Huomasin, että hyvää kuvaa huivista ei tullut otettua ollenkaan. Korjannen asian lähipäivinä.

Continue Reading

Pimp my neuletakki osa 2

Itseasiassa tämän takin tuunauksen aloitin jo vuosi sitten, kun olin viininpunaista neuletakkia tuunannut. Viininpunainen takki on ollut ihan lempparini, mutta koska mustaa väriä vierastin aika pitkään (nyt se on tosin päässyt takaisin armoihin), mustaa takkia ei tullut loppuun tuunattua.

Takin kiinnityksenä oli ennen vetoketju. Korvasin vetoketjun isolla helmiäisnapilla. Neuletakin pääntietä suurensin ja ompelin pääntien koristeeksi valkoisen puuvillapitsin.

Vasempaan hihansuuhun kirjailin villalangalla ketjupistoilla sydämen ja ympäröin sen erilaisilla valkoisilla napeilla:

Kohta tämä nainen lähtisi baariin.

Vinkkinä niille, jotka haluavat vaikuttavia tilisiirtoja (tosin pois omalta tililtään): viime viikolla oli hirveä miettiminen, kun tarkistin netistä tiliotetta, että mitä olin ostanut yrityksestä nimeltä Kallion Työ ja Taide Oy. Sitten tajusin, että olin pari viikkoa sitten istunut iltaa Heinähatussa. Epäilyttäviä nuo yritysnimet, mutta tällä kertaa yrityksen nimi korottaa mukavasti viikonloppuisen toiminnan luonnetta.:)

Continue Reading

Kässäpussi

Varmaan melkein kaikilla peruskoulun käyneillä ensimmäinen tekstiilityön tunneilla tehty työ on ollut kässäpussi eli käsityön säilyttämiseen tarkoitettu pussi. Kässäpussia tehdessä on ollut luonnollista harjoitella mittaamista, kankaan leikkaamista, nuppineulojen käyttämistä ja niin edelleen.

Minun ensimmäinen kässäpussini oli punaruudullinen ja tein sen peruskoulun kolmannella luokalla. Siitä on lähes 20 vuotta aikaa ja sen jälkeen en ole tehnyt yhtään kässäpussia. Käsityöt ovat kulkeneet epämääräisissä muovipusseissa tai kankaisissa kauppakasseissa. Tällä viikolla havahduin, että olin ottanut kässäpussiksi nimenomaan kauppakassiksi ostamani Reisenthelin kassin. Päätin, että tilanteelle pitää tehdä jotain.

Niinpä syntyi jotain tällaista:

No mutta sehän on kässäpussi!

Tein kaksi versiota, värikkäämmän värikkäitä päiviä varten ja tummasävyisen niitä päiviä varten, kun haluaa olla tyylikäs asusteita myöten (sen päivän kun oikeasti näkisi ;) ).

Pussi on juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu peruskäsityö. Nämä pussit nyt ovat oikeastaan vasta protoja, jos näitä kässäpusseja innostun tekemään lisää, tuota kiristysmekanismia täytyy pohtia vähän lisää.

Nappeja!

Punaisessa pussissa pilkut ovat vuorikankaassa:

Tummassa versiossa on sisällä tummansininen kukkakuvioinen puuvillakangas ja koristeena punaisia nappeja Project Spectrumia ajatellen.

Kankaat ovat uusia lukuunottamatta hurmaavaa apila-kangasta. Se oli alunperin pitkä röyhelöesiliina, jonka löysin kirpputorilta. Laitoin esiliinan surutta palasiksi, siitä kangasmäärästä tulee vielä yhtä ja toista. Mustapohjainen pallokangas on jonkilaista sekoitekangasta, muuten kankaat ovat puuvillaa.

Tykkään noista kässäpusseista ihan superpaljon. Samantyyppisiä voisi tehdä myös kengille ja miten minusta tuntuu, että samaan tyyliin tehty olkalaukku voisi olla aika pop? No katsellaan.

Continue Reading

Pikkutöitä

Viime aikoina opiskelu on antanut ihan tarpeeksi jännitystä. Siksi neuleet ovat tällaisia pikkutöitä. Tein perusranteenlämmittimet Juulin kehräämästä merinolangasta ja paksusta Pirkkalangasta.

Koska digidigi on edelleen hankkimatta, tv:n katselu loppui sitten viikonloppuna. Ajattelin viettää telkkarittoman kuukauden ja katsoa sitten josko sitä taikalaatikkoa tarvitsee ollenkaan. Eihän sieltä oikeasti kauheasti mitään tule, vaikka sitä taustalla auki usein pidänkin. Ehkä pitää ruveta kyldyyri-ihmiseksi ja alkaa kuunnella enemmän musiikkia ja äänikirjoja. Tai ehkä jopa lähteä pois kotoa jonnekin harrastamaan.

Viime viikolla katsomalla katsoin yhden ohjelman, vanhan suomileffan Kaikki rakastavat. Elokuva oli vielä viihdyttävämpi kuin muistin, mutta elokuvan ääniraita oli hävyttömän huono.

Joka tapauksessa Ansan pallokuviollinen kesämekko on elokuvassa ihana:

Vuoden 1935 kesämuoti oli todella pop. Aikamatkailua odotellessa…

Continue Reading

Vihreää

Vihreä kauluri valmistui:

Zamioculcaksen uudet versot halusivat myös kuvaan. Kun kerran ei ole lemmikkejä, pitää kuvata huonekasveja.:)

Materiaaleina käytin jämälankoja: paksua Pirkkalankaa, Colinetten lankoja, Kamenaa. Kaulurista ei tullut niin kiva kuin ajattelin, se on vähän liian hipihtävä (vai onko se hipahtava?) minun makuuni. Eipä tästä työstä ole mitään muuta erityistä sanottavaa, jota en olisi sanonut jo tässä postauksessa. Nyt voisi siirtyä tekemään jotain muuta kuin kaulureita.

Ja Satu H:lta ja Sannilta sain seuraavan arvosanan:

The rules:

By accepting this Excellent Blog Award, you have to award it to

10 more people whose blogs you find Excellent Award worthy.

You can give it to as many people as you want but please award at least 10.

Thank you out there for having such great blogs and being such great friends!

You deserve this! Feel free to award people who have already been awarded…

Olen todella huono laittamaan tällaisia eteenpäin. Mutta seuraavassa omia suosikkejani ei missään järjestyksessä ja ilman mitään perusteluja:

Annikin blogi

Scaredy-Cat

Isomunainen ystäväni

Ajan sirpaleet

Ihana arki

Sillä mennään mitä on

Oola-laa!

Hallituskatu

Tilli Mössönpoika ja muita ihania

Vintage Living

Continue Reading

Kaulurointia

[Oma äidinkieli on ihana kieli, kun omia sanoja voi keksiä ihan miten paljon vain. Tosin ei voi olla varma ymmärtääkö niitä kukaan muu, muttei sillä niin väliä.]

Kamera on palannut harharetkiltään* takaisin kotiin, joten nyt on kuvia tiedossa.

Hieman taustaa seuraavalle projektille: hankin joulun jälkeen alennusmyynnistä korkeakauluksisen villakangastakin. Korkean kauluksen kanssa on paksuja neulottuja huiveja hieman hankala käyttää ja viime viikolla keksin, että oikea ratkaisu pulmaan on tietenkin kauluri.

Kaulurit ovat kieltämättä lämpimiä asusteita, mutta mielikuvissani ne ovat jotenkin vähän tyylittömiä kuten tuulipuvut tai valkoiset lenkkarit. Siksi yritin kehittää uudenlaisen kaulurimallin.

Ensimmäiseksi tein kokovillaisen version, johon käytin Esiton Kampalankaa, Kamenaa ja ohutta Pirkkalankaa. Kaulanmyötäinen kauluri kiinnitetään neljällä napilla.

Kaulurissa on yhdistetty neulomista ja virkkausta:

Punaiselle kaulurille tein seuraksi myös rannekkeet. En tiedä kuinka kaulurin ja rannekkeiden värit sopivat tummanruskean villakangastakkini kanssa, mutta värityshän on todella Project Spectrumia.

Ja kuten yleensäkin, mopo karkasi taas käsistä ja ensimmäisen kaulurin jälkeen syntyi toinen kauluriversio. Väriyhdistelmä on ehkä hieman kummallinen, mutta tämä kauluri on hieman väljempi ja ulottuu pidemmälle hartioille. Oranssiin kauluriin käytin Kitten mohair -lankaa ja erilaisia jämälankoja.

Kauluri näyttää erilaiselta riippuen siitä, asettaako nappilistan sivulle vaiko suoraan eteen:

Ja kahden punasävyisen kaulurin jälkeen minulla on tekeillä kolmas versio vihreän ja violetin eri sävyistä. Tästä tulee ihan lempparini!

Riemupyörä-rintarossejakin on taas tauon jälkeen syntymässä. Yritin saada tehtyä niitä punaisen sävyissä, mutta vähän yritykseksi jäi:

Ja muusta elämästä:

Vietimme eilen hyvin rattoisaa iltaa Fräulein G:n luona, kiitos siitä. Aloin taas unelmoida kodista sivistyksen parissa. Minäkin haluan lautalattioita, kaiken kävelyetäisyydelle ja tunteen siitä, että asun oikeassa kaupunginosassa, jolla on oikea identiteetti. Tämä nykyinen asuinpaikka ei edes ole kaupunginosa vaan kummallinen muodoton lähiö. Myönnän, olen pahimmanlainen asuinpaikkasnobi.

Elämäni jännittävyys muutenkin huikaisee: siivosin eilen hiukan. Asuntomme näytti jo parikymppisten poikien soluasunnolta ja villakoirat nurkissa eivät olleet enää yksilöitä vaan armeijoita. Haikailen siistin ja jämptin kodin perään. Sitä ei ikävä kyllä tule tapahtumaan niin kauan kuin minä olen minä. Työhuoneeni näyttää luovan sekaiselta

puuttuvan järjestelykykyni takia.

_________________________________________________

*Nykyään onnistun holtittomasti jättämään tavaroita paikkoihin, joissa vierailen. Kaikki muu taitaa olla tällä oikealla omistajallaan, mutta jos jostain löytyy Mielityn harhailevat aivot ja itsekuri, niin ne otettaisiin mieluusti vastaan.

Continue Reading