Vappua ja silleen

Tämä vappu meneekin riehakkaissa tunnelmissa gradukirjallisuuden, Sandelsin (2 tölkkiä) ja Scissors Sistersin kanssa. Eli plaraan läpi metodologiaa, kun oli kerrankin mahdollisuus saada viime perjantaina opiskelijakirjastosta yleensä kahden vuorokauden lainaksi saatavat kirjat viideksi (!) vuorokaudeksi lainaan.

Huomasin juuri, että siippa vei viinipullon mukanaan. No, tulee ainakin keskityttyä gradukirjallisuuteen. Täytyy sanoa, että lukisin mieluummin U.T. Sireliuksen Suomen kansanomaista kulttuuria I -teosta, kuin Pertti Alasuutarin Laadullista tutkimusta.

Illan piristykseksi:

Naisten kauheat seksimokat via Sillä mennään mitä on.

“Miehet eivät voi sietää naisia, jotka käyttävät ällöttäviä alusasuja. Seksikkäät alusasut ovat osa naisellisuutta. Miksi siis pitää käyttää alusasuja, joissa on yhtä paljon erotiikkaa kuin mustassa jätesäkissä?”

Just. Kari Heusalalla on selvästi käynyt huono tuuri. Nyt Laadullisen tutkimuksen pariin.

Continue Reading

Ompelukonetta hankkimassa

Uskollinen, pieni ompelukoneeni ei enää täytä omia vaatimuksiani ompelukoneelle. Nyt pitäisi saada jykevämpi laite, jolla pystyy ompelemaan esimerkiksi paksuja kankaita huoletta. Nykyinen ompelukoneeni köhii jo jos paininjalan alla on neljä kerrosta tavallisen paksuista puuvillakangasta.

Ompelukoneet ovat kuitenkin hintavia laitteita ja nyt haluaisin vinkkejä. Mihin ompelukonemerkkiin ja -malliin olet mieltynyt ja miksi?

Itse olen ihastunut Berninan Activa-mallistoon ja malli 230 tuli jo viime yönä uniinikin (vain kässänopeopiskelija voi nähdä unia ompelukoneen hankinnasta!). Onko kenelläkään kokemusta Activa-mallistosta? Onko siinä jotain haittapuolia (muita kuin kallis hinta)?

Continue Reading

Tulppaaneja ja telkkaria

Ihanaa, kun on melkein kesä ja valoisaa aikaisin aamulla!

Oli minulla ihan asiaakin:

Toissapäivänä eli maanantaina alkoi Neloselta uusi sarja, Nätti Nakuna. Aloin katsoa sitä aivan vahingossa ja ihastuin ohjelman ideaan: Siinä neuvotaan eri kokoisille ja muotoisille naisille kuinka pukeutua niin, että korostaa parhaita puoliaan. Ja jotenkin ohjelmasta asioita käsitellään positiivisessa hengessä, ihmisiä ei kiusata tai heille ei ilkeillä. Inhoan tosi-tv -sarjoja, joissa ihmisiä nöyryytetään, kilpailutetaan, viedään kauneusleikkauksiin ja laihdutusfarmeille.

Nätti nakuna oli ainakin ensimmäisen jakson perusteella toista maata. Jokaisessa jaksossa autetaan yhtä naista löytämään oma tyylinsä ja korostamaan kroppansa hyviä puolia oikeanlaisilla vaatteilla alusvaatteista lähtien. Ensimmäisessä jaksossa (ja kai kaikissa seuraavissakin jaksoissa) käytettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmää, eli lopuksi tämän kerran “tähdestä” otettiin kauniita alastonkuvia. Strategiset paikat tottakai pysyivät piilossa. Tietysti joku voi alkaa nillittää ohjelmasta, että onpa taas naisia esineellistävä ja alistava, mutta minä tykkään.

Voimauttavaan valokuvaamiseen olen tutustunut seuraamalla Maailman ihanin tyttö -valokuvaprojektia. Pitää hankkia projektista kertova valokuvakirja, kun se toukokuussa ilmestyy.

Continue Reading

Tuokiokuvia

Järjestin menneellä viikolla nappivalikoimani. Kerran nappiholisti, aina nappiholisti:

Noita on vain niin kiva järjestellä ja katsella.

Nappeja tullee uuteen laukkumalliin, kunhan saan päätettyä, että mihin ja miten:

Innostuin perjantaina aloittamaan taas askartelun. Jätin viisi(?!) vuotta sitten kesken laatikoiden päällystämisen ja ajattelin nyt hoitaa sen loppuun. Liisteröintiä olen harrastanut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten kuvataidekoulussa, jos tapetointia ei oteta huomioon. On muuten terapeuttista hommaa, suosittelen. Lisää kuvia, kunhan nämä laatikot ovat valmiita. Viiden vuoden kuluttua?

Olen vähän saamaton neulomisen ja kaiken muunkin suhteen. Ahdistuin taas, kun inventoin kankaita: Niin paljon kivoja kankaita, niin vähän aikaa tehdä niistä mitään. Keltainen puuvillatakki edistyy jotenkuten, puolitoista hihaa nyt valmiina.

Opiskeluasiat stressaavat enemmän kuin saisivat. Yritän hokea itselleni, että ei tässä ole mitään hirveää kiirettä. Vähän ahdistaa, kun kahden viimeisen kuukauden aikana olen gradun suhteen vain pyöritellyt kappaleita ja tehnyt muutaman haastattelun. Puolentoista viikon päästä pitäisi olla jotain valmistakin näyttää.

Sain torstaina hiplailla aarteita: Yhdellä graduhaastateltavallani on peritty kokoelma venäläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia muotilehtiä 1880-luvulta 1930-luvulle. Mukana on myös kaavoja. Melkein pyörryn kun näin tuon aarteen. Pyytelin lupaa saada joskus skannailla noita, kuvia voisi käyttää kuvituksena ja kaavat olisi kyllä kiva jäljentää.

Pupukausi on alkanut jälleen. Näin viime ja toissa vuonna. Missä puput oikein luuraavat talvisin?

Tänään oli nuorimman veljeni konfirmaatio. Vauvasta on kasvanut melkein mies, kauheaa. Muistan ajatelleeni joskus teini-ikäisenä, että kun pikkuveli on 18, niin minä olen 30-vuotias. KOLMEKYMMENTÄ ikävuotta tuntui silloin ihan käsittämättömältä. Nyt siihen on enää alle kolme vuotta! Enpä minä tästä varmaan aikuisemmaksi ja järkevämmäksi enää muutu. Itsevarmuutta voisin ottaa vähän lisää, kiitos.

Pikkuveli syntyi todella pikkuisena vain puolentoista kilon painoisena. Syksyllä 1992, kun veli oli muutaman kuukauden ikäinen, neuloin niin, että veli makasi sylissäni reisieni päällä. Veli pysyi tyytyväisenä ja minä lämpimänä. Pikkuveljestä on hyvää vauhtia tulossa iso veli. Jo nyt hän on melkein siskonsa pituinen (eli varsin pitkä).

Ja lopuksi sitten oikea nuttura-kiristää-nilli:

Veljen konfirmaatiossa takanamme istui perhe jonka poika kuunteli konfirmaation aluksi musiikkia mp3-soittimella niin kovalla, että musiikin kuuli aivan hyvin. Käännyin mulkaisemaan poikaa (joka sattumalta on myös oppilaani), mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Minuutin päästä pyysin häntä laittamaan soittimen hiljemmalle, jolloin myös pojan isä reagoi ja pyysi myös poikaa laittamaan musiikin pois. Mikä vanhempia vaivaa, kun ei voida opettaa lapsille edes alkeellisimpia käytöstapoja?! En itse ole edes tapauskovainen, mutta tuollainen käytös kyllä ketuttaa. Kyllä jokaisen yläasteikäisen pitää pystyä istumaan kirkossa (tai oppitunnilla) puolitoista tuntia ilman mp3-soitinta. On varmaan turha mainita, että kyseinen lapsukainen on tunneillani kaikkea muuta kuin kuuliainen oppilas.

Että tällaista tänään.

Continue Reading

Keltaista pukkaa

Project Spectrumin hengessä edetään:

Kyllä, väri on tuollainen sinapin-/vauvankakankeltainen.

Hihaa tuosta on tulossa seuraavanlaiseen neuletakkiin:

Eli ihan perustakki on taas tulossa, vähän pidempi vartalonmyötäinen malli raglanhihoilla. Napeiksi haluaisin jotain jännää, mutta omat kattavat nappivarastot on jo katsottu läpi ja mitään tähän sopivaa jännää ei ole löytynyt. Mietin uudemman kerran sitten, kun takki on valmis. Vähän olen harkinnut takkiin myös vyötä, mutta katsotaan ensiksi langan riittävyys. Miten tuntuu siltä, että onnistun aina ostaessani piheilemään langan määrässä ja sitten jouduin stressaamaan langan riittävyyden kanssa?

Olen ajatellut takin seuraksi puuvillaista valkoista/ vaaleanharmaata kesähametta. Ne olisivat loistava yhdistelmä kesäisiin ei-niin-lämpimiin päiviin. Valkoista ohutta puuvillaa olisi omissa varastoissa, nyt vain pitäisi kaavoittaa joku kiva malli.

Eilen leikin viherpeukaloa ja kohensin pihaamme ensimmäistä kertaa kukin. Jo oli aikakin, kyllähän täällä on tullut jo kaksi vuotta asuttua. Koska emme omista puutarhakuokkaa, kaivoin kuopat pikkunarsisseille askartelukäyttöön ottamallani ruokalusikalla. Kyllä siinä sai vähän kaivaa.:) Eilen oli niin lämmin, että pihalla pystyi olemaan varvassandaaleissa! Tulisi jo kunnolla kesä, ei tässä jaksa odottaa.

Kukkakauppias-setä lupasi torilla, että pikkunarsissit kukkivat vielä pitkään:

Pihan pensaissa on jo lehtiäkin:

Jalkojen pitää saada vielä aurinkoa, kalpeajalka:

Continue Reading

Jumitusta

Kevätflunssa sai sitten minutkin. Eilinen oli ehkä raskaimpia päiviä ikinä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Enää ei haittaa, sain järjestettyä koko viikonlopun vapaaksi, olen siis vapaa sairastamaan. Pää tukkoisena onkin hyvä lueskella vanhoja käsityölehtiä.

Haluaisin jostain löytää lisää 1920-30 -luvun käsityölehtiä. Niissä neuleet ovat kauneimmillaan, hihojen istutukset, neuleiden väljyys ja yksityiskohdat miellyttävät minua eniten. 1950-luvun mallit ovat muuten nättejä, mutta ne useimmiten toimivat vain kimonohihalla, joka minulle ei sovi tippaakaan.

1950-luvun neulelehdissä olen huomannut kummallisen salaliiton: Jos kuvissa esiintyy koira se on melkein sadan prosentin varmuudella mäyräkoira. Oliko mäyräkoira 50-luvun trendirotu?

Haaveilen edelleen keltaisen neuletakin aloittamisesta. Laskemisesta tällä päällä ei nyt vain tule mitään, enkä ole päättänyt mallineulettakaan. Epäilen, että päädyn johonkin tuikitavalliseen, helmineuleeseen tms. Jos huomenna pystyisi jo laskemaan hihan leveyttä.

Ylläolevan kuvan kesäpusero miellyttää minua jostain syystä. Itse tekisin kyllä puseroon isomman kaula-aukon. Katsotaan mitä tapahtuu.

Löysin uuden vaatemerkin, jonka tyylistä pidän tosin paljon. Day on (yllätys, yllätys) tanskalainen. Ei voita Noa Noaa, ja on sitä paitsi kaksi kertaa kalliimpikin, mutta jotain samaa henkeä mallistoissa on. Käsittämätöntä miten tanskalaiset osaavat!

Continue Reading

Historianelävöittämisestä ja historiallisista vaatteista

Edellisen postauksen kommenteissa Ihmettelijä kysyi, että missä historiallisia vaatteita sitten voi käyttää. Itse en voi antaa tyhjentävää vastausta, koska minä “vain” teen historiallisia vaatteita, en siis yleensä pukeudu niihin.

Minusta on mielenkiintoista kokeilla vanhoja kaavoitus- ja ompelutapoja. Olen tosin aivan alussa harrastuksessani, teen vaatteita teollisesti kudotusta kankaasta, käytän teollisesti valmistettua lankaa ja neuloja enkä ompele päreen valossa maakuopassa. Aika kaukana olen siitä, että kasvattaisin itse omat lampaani ja pellavani sekä jalostaisin villan ja pellavakuidut langaksi ja kankaaksi.:)

Jos minun pitää perustella miksi haluan toteuttaa vaatteita vanhoilla tekniikoilla, ei minulla ole muuta perustetta kuin se, että minä pidän vanhoista tekniikoista. Samalla tavalla voisi kyseenalaistaan jonkun muun harrastuksen, miksi kukaan pelaa jalkapalloa tai sählyä tai katsoo saippuasarjoja tai lukee klassikoita?

On erilaisia paikkoja ja tapahtumia, joissa historiallisesti oikeanlaisten vaatteiden käyttö on paikallaan:

  1. Historian elävöittäminen voidaan käsittääkseni jakaa kahteen erilaiseen toimintamuotoon. Se voi olla näytösluontoista ulkopuolisille ts. yleisölle tarkoitettua toimintaa esim. tiettyjen historiallisesti merkittävien tapahtumien (kruunajaiset, taistelut) esittämistä. Se voi myös tarkoittaa vuosisatojen takaiseen elämäntapaan pyrkimista jopa sellaisella pieteetillä, että tapahtumiin (esim. metsäleirille) ei saa ottaa modernin yhteiskunnan tuotteista muuta mukaan kuin elintärkeät lääkkeet. Kaikki muut tapahtumaan mukaan otettavat tavarat pitää olla sellaisia kuin ne olivat 100 tai 1000 vuotta sitten, riippuen siitä mitä aikakautta elävöitetään. Living History ja Historical Reenactment -artikkelit Wikipediassa kertovat aiheesta lisää, niiden kautta löytyy myös ulkomaalaisia elävöittäjäryhmiä. Myös Sommelon sivut ovat käymisen arvoiset.
  2. Larpeissa eli liveroolipeleissä pyritään pukeutumaan pelin tapahtumanpaikan- ja ajan mukaisesti. Jos peli sijoittuu Ranskan rokokoohoviin, pelaajien tulisi pukeutua ajan tyylin ja hengen mukaisesti. Käsittääkseni harvalla kuitenkaan on larpeissa historiallisesti oikeaoppisesti tehtyjä pukuja, eikä se ole tarkoituskaan!
  3. Tiettyyn aikakauteen sijoittuvat tapahtumat: Turun keskiaikaiset markkinat, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat ovat myös paikkoja, joissa keskiaikaiset vaatteet pääsevät oikeuksiinsa, vaikkakin keskiaikamarkkinoiden yleisilmeestä voidaan olla montaa mieltä.

Jos on kiinnostunut historiasta, niin kyllä niille vaatteille käyttöä keksii. Nyt vähän marinaa päätteeksi: Miksi Suomessa elävöitetään lähinnä vain rautakautta ja keskiaikaa? Missä viipyy 1700-luvun elävöitys (sopisi Suomenlinnaan loistavasti) tai 1800-luvun porvariselämän elävöitys? Olen muuten innostunut tuosta rokokooajan elävöityksestä ja jotain huhuja olen joskus kuullut, että sitä Suomessakin olisi pienimuotoisena. Kaikenlaisista elävöittäjäryhmistä saa vinkata allekirjoittaneelle.

Virkistävä erikoisuus suomalaisten elävöittäjäryhmien joukossa on villiä länttä elävöittävä yhdistys Classic Old Western Society of Finland, jonka sivuilta löytyy lyhyt selvitys siitä, mitä on historian elävöittäminen.

Historiallisista vaatteista:

Netistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä sivustoja historiallisista vaatteista, mutta sivujen tieteellisyydestä ei oikein voi olla varma. Ongelmana usein ovat vaatteiden väljyydet ja esimerkiksi saumatyypit. Kaikki faktat pitäisi aina tarkistaa tieteellisistä teoksista, mutta seuraavat linkkivinkit voivat ainakin antaa inspiraatiota:

  1. Some Clothing of the Middle Ages on loistava sivusto, joilla on kaavoja monenlaisiin vaatteisiin. Lähteetkin mainitaan, mikä on plussaa.
  2. Historický kostým on tsekkiläinen historianelävöittäjien (?) sivusto on myös mitä mainioin inspiraation lähde.
  3. Myös yksittäiset ihmiset paneutuvat pukuhistorian julkaisemiseen netissä (näitähän löytyy lisääkin).
  4. Netistä löytyy historiallisia tavaroita myyviä kauppoja: Historic Enterprises -sivusto on kadehdittavan hieno.
Continue Reading

Venäläistakki ja housut

Kaverille tehty venäläistakki ja housut valmistuivat vihdoin (jos ei lasketa ehkä myöhemmin takkiin tulevaa pystykaulusta).

Vaatekerta on noin 1200-1300 -luvun tyyliä, mutta samantyyppisiä vaatteita on käytetty aikaisemmin ja myöhemminkin. Takin malli on perinteinen, kaava on tunika-tyyppiä 5, tässä mallissa on vain halkio edessä. Helma on leveä, sen ympärysmitta on kolme metriä. Leveät kainalokiilat helpottavat liikkumista.

Takin kangas on toimikassidoksista villakangasta, vuorikangas paksuhkoa keltaista rohdinpellavaa. Vuorikangas pilkistää vanhan postauksen kuvassa. Koristeena ja kiinnityksenä on käytetty villaista 14 laudalla tehtyä lautanauhaa, napit ovat pihlajaa. Lautanauhaa koristukseen ja kiinnityksiin meni noin kuusi metriä. Kiinnityksen historiallisuudesta minulla ei ole näyttöä, mutta minusta se vain on hieno ja toimivakin. Housut ovat villakangasta ja niiden malli on perinteinen.

Takki ja housut ompelin kokonaisuudessaan käsin. Ompeluun käytin pellavaisia 35/3-nypläyslankoja. Osa saumoista on ommeltu eri värisellä langalla kuin kangas on: Kauniit pistot ovat kuin kirjontaa kankaalla. Niin kankaat kuin ompeleetkin kestävät konepesun (!), valitettavasti takin lautanauhakoristeet eivät sitä kestäisi.

Vaatekerta on todella lämmin ja itseäni alkoi himottaa samantyyppinen päällysvaate (tosin ei ehkä noin näyttävällä kiinnityksellä). Ensiksi kuitenkin teen peruspäällysmekon pellavasta itselleni Herjolfsnes 37-mekon kaavalla.

Continue Reading

Alpakkaisia ranteenlämmittimiä

Tällaisia on syntymässä ensi talvea ajatellen:

Viime aikoina ei ole mitään isompaa työtä tullut aloitettua, kun en ole jaksanut suunnitella. Neuleista otettu stressi on aivan turhaa stressiä. Keltainen puuvillaneuletakki kyllä kummittelee mielessä, jos sitä pyhien aikana saisi aloitettua. Muutamia luonnoksia olen jo saanut tehtyä, mutta lopullinen idea takkiin vielä puuttuu.

Continue Reading

Pääsiäistä taas kerran

Aika menee niin nopeaan! Äsken oli joulu ja nyt on jo pääsiäinen. Jos nyt alkaa valmistautua ensi jouluun, niin voi olla juuri ja juuri ajoissa.

Minulla on kyllä maailman paras pomo: Tänään sain pääsiäisyllätykseksi Neuhausin suklaata. Sitä oli enemmänkin, ehdin jo syödä puolet munista. Tällaisella suklaaholistilla ei luksussuklaakaan pysy kauaa syömättä.

Pari viikkoa sitten pomo yllätti minut keltaisilla Karhuilla (joita olin siis haikaillut). En tiedä ketään muuta työnantajaa, joka antaisi yhtä personoituja lahjoja. Tykkään.

Keltaiset popot sopivat hyvin Project Spectrumin henkeen. Kunhan saan hankittua pidemmät nauhat kenkiin, ne pääsevät tositoimiin. Ajattelin aluksi nauhoiksi satiininauhaa, mutta se saattaisi olla vähän liikaa jopa minun mielestäni.

Nyt pääsiäisen viettoon. Tarkoituksena on vain syödä ja levätä (ja neuloa ja päivittää blogia ja ommella ja ja…).

Continue Reading