Tänään sain tulostettua ihku-söpöjä tuotelappuja tuotteitani varten. Laput ovat minun suunnittelemiani, mutta siippa teki teknisen toteutuksen.
Tuhnuinen valo alkaa rasittaa, mutta sille ei nyt vain voi mitään. Kesää odotellessa…
Helsingin kaupunki töpeksii: Se uhkaa muuttaa helsinkiläisen suomalais-venäläisen päiväkoti Kalinkan osalta hoitopaikkojen ostopalvelusopimusta hyvin radikaalisti. 75 hoitopaikan sijaan Helsingin kaupungin ostopalvelusopimus koskisi jatkossa vain kolmea
hoitopaikkaa. Käytännössä tämä merkitsisi ainoan helsinkiläisen venäjänkielen opetukseen erikoistuneen päiväkodin alasajoa.
Jos tunnet kielikasvatuksen nykymaailmassa tarpeelliseksi, niin käy allekirjoittamassa adressi Kalinkan puolesta.
13 Comments
Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja tuntuu hassulta, että joku ihminen voi olla noin hullaantunut historiaan ja perinteisiin yms. Itse oon aina ollut lähinnä ahdistunut hstoriasta ja koulun historiantunnit on ollut tuskaa. Nykyäänkään en siis tiedä mistään mitään joka liittyy kyseiseen.
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe! Minä voisin kysyä sinulta puolestani, että miten voi olla ahdistunut historiasta ja miten historia voi olla kiinnostamatta? En ole ikinä voinut ajatella, että joku “ahdistuisi” historiasta.Voiko ihminen olla “historiallisesti lahjakas” samalla tavalla kuin “matemaattisesti lahjakas”? Voiko jotkut ihmiset nähdä menneellä ajalla suuremman arvon kuin toiset ja siksi pitää sitä mielenkiintoisena ja tutkittavana asiana? En minä tiedä.Minä olen aina ollut kiinnostunut historiasta, monessa suhteessa mennyt aika on paljon mielenkiintoisempaa kuin nykyaika. Historiaan tutustuessa voi etäännyttää itsensä ajasta tai tempautua mukaan voimakkaasti. Historiasta voi myös poimia itseään kiinnostavia asioita ja jättää muut huomioimatta.Ei minuakaan kiinnosta suoraan esimerkiksi poliittinen historia, mutta senkin päälinjat on parasta tietää, koska ne määräsivät tavallisen arkielämän tahdin.Pyrin välttämään menneen ajan romantisointia, koska silloin mennään pahasti metsään. Tosin toisinaan sorrun ihastelemaan esimerkiksi 1800-luvun porvarisrouvien “helppoa” elämää. Yllätän itseni jopa marisemasta, että miten ennen kaikki oli paremmin, vaikka itse tiedän, kuinka alhainen keskimääräinen elinikä oli ja kuinka moni naisista kuoli lapsivuoteeseen/ tauteihin jo nuorella iällä.Uskoisin, että historian kautta opimme keitä me itse olemme. Siten on ehkä helpompi ymmärtää nykyajan ilmiöitä historian kautta. “Historia toistaa itseään” ei ole turha sanonta, vaan se on totta. Historia kuuluu mielestäni yleissivistykseen. Miten pystyy seuraamaan julkista keskustelua, jos ei tiedä historiasta edes päälinjoja?Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt kumppanin, joka on vähintään yhtä “hullaantunut” historiaan kuin minä. ;)Tällaisia ajatuksia lauantaina aamutuimaan. Jos keksin jotain uusia näkökulmia, niin jatkan paasaustani myöhemmin.
Minäkin olen seurannut blogiasi jo pidempään, mutten ole aiemmin rohkaistunut kommentoimaan. Minua blogissasi viehättävät nimenomaan kiinnostuksen kohteesi jotka ovat hyvin samanlaiset kuin itselläni, ja varsinkin tuo historia… Tosin itsekään en voi ymmärtää, miten joku voi olla olematta kiinnostunut historiasta. Eihän historia ole vain kirjoissa, vaan se on tietoisuus joka meitä ympäröi; me olemme sen tulos ja meistä tulee historiaa.Minusta historiantuntemus ennemminkin vähentää ahdistusta kuin lisää sitä. Nykymaailman informaatiotulvassa ei voi sulkea silmiään ja korviaan siltä mitä muualla tapahtuu, ja silloin on tärkeää ymmärtää miksi. Ja sitähän historiantutkimus nimenomaan tutkii, syiden ja seurauksien ketjua.Pax.-Roxanne
Suuri kunnioitus kaikille, jotka jaksavat olla kiinnostuneita historiasta (liitän näihin samoihin aiheisiin myös politiikan ja eräänlaisen maantieteellisen kiinnostuksen). On ehkä myöskin helpompaa olla seuraamatta mitä maailmalla tapahtuu, hankkimatta turhaa ahdistusta siitä, koska tietää, ettei asioille voi kuitenkaan mitään.On ehkä vaikea sanoa mikä historiassa ahdistaa, mutta siis mikä ei?! Oli mielenkiintoinen pointti, että voisiko ihminen olla “historiallisesti lahjakas”, sen voisin melkein uskoa. Ehkä myös ollakseen kiinnostunut jostakin niinkin laajasta asiasta kuin historia, uskon, että ihmisen pitää olla luonteeltaan aikalainen tutkija tyyppi. Itse en siis kuulu tähän kastiin.Ja historiaan kuuluu myös sodat, mikä on myös erittäin ahdistava aihe, kaikki sotaelokuvat ovat tuskallisia.Historia kuuluu yleissivistykseen, se on täysin totta. Ja omassa vaatetusalan kiinnostuksessanikin edes se vaatetus historia olisi hyödyksi, sitä tuntemusta ei tule ennen kuin on aivan pakko.Tästä voisi jatkaa vielä paljon,ehkä parempi lopettaa tähän :)
Onpa söpöjä nuo lappuset! Täytyy varmaan tulla ihastelemaan niitä lähempää joulumessuilla. :) Onko kuvassa joku sukulainen?
Tuotelaput ovat todella hienoja!
nuo tuotelaput on hienoja! eilen ei kone suostunut avaamaan kommenttilootaa, tännehän oli tullut ihan kunnon keskustelu. minusta nuo kaikki historia-viitteet tekee tästä blogista mielenkiintoisen ja persoonallisen.
Roxanne: Aina saa kommentoida, jos kommentoitavaa on! Sanoit hyvin, että historia on tietoisuus, joka meitä ympäröi. Noin minäkin ajattelen ja sen takia olenkin kiinnostunut aina ihmisten taustoista ja sukulaisista. Minusta ihmisiä on helpompi ymmärtää, kun tietää heidän lähihistoriansa. Historian ymmärtäminen lisää muun maailman ymmärtämistä ja myös itseymmärrystä.Anonyymi, en usko, että ihmisen tulee olla tutkijatyyppiä, että historia kiinnostaisi. Historiaahan on esimerkiksi omien isovanhempien ja vanhempien elämänvaiheet. Itse olen kiinnostunut enimmäkseen tavallisten ihmisten historiasta, minulla ei ole tarvetta tietää Stalinin tai Hitlerin elämänvaiheita. Tuohon historian tuomaan ahdistukseen haluaisin vielä palata, koska se kummastuttaa minua niin kovasti. Eihän historia ole vain sotia, noitavainoja tai kaasukammioita. Se on myös vaikkapa ruokatalouden ja terveydenhuollon kehittymistä, pieni muutoksia, jotka lopulta yhdessä mahdollistivat nyky-yhteiskunnan syntymisen. Historia on täynnä muutosta positiiviseen, muutenhan ihmiskunta olisi jo tuhoutunut aikapäiviä sitten.En ole sitä mieltä, että jokaisen pitäisi olla kiinnostunut historiasta, mutta minun on hyvin vaikea kuvitella elämää ilman kiinnostusta historiaan. Mitä sen tilalla olisi?Kiitos tuotelappujen ihastelusta! Lapuissa esiintyvä pikkutyttö ei ole sukulaiseni, vaan olen pelastanut valokuvan antikvariaatista. Naureskelen aina, että antikvariaateista pelastamilla valokuvilla voisin luoda itselleni hienon kuvitellun sukuhistorian.;) Kuvan takana ei ole nimeä tai päivämäärää, mutta valokuva on luultavammin 1920-luvulta. Tyttö on herttaisen totisen oloinen kuvassa.
Ai niin, ja tervetuloa Musta Lammas messuille! Sieltä löytyy minun ja siskoni lisäksi ehkä noin ziljoona käsityötaitoista ihmistä myymästä omia tuotteitaan.
Haa! Mielenkiintoista historiakeskustelua. Vaikka onkin aika kliseistä sanoa, että “kansa on köyhä, jos ei se tunne omaa historiaansa”, niin on se minusta kyllä ihan tottakin.Tuttavapiirissäni saa yleensä ihan hyvän juupas-eipäs-kinastelun aikaiseksi pikagallupilla, kumpi oli parempi “Olipa kerran” -piirrossarja: se historiaan liittyvä vai se missä ne huristelivat ihmisen sisällä. Ihmisiä kiinnostavat eri asiat, mikä on kyllä ihan hyvä juttu.Minua kiehtoo historiassa se, miten ihminen tuntuu olevan aina ihan fiiliksissä ja liekeissä jostain asiasta. Oli se sitten poliittinen vallankumous, teknologian läpimurto tai jonkun yksittäisen pienen asian valkeneminen. On mielenkiintoista huomata, että historian saatossa “pyörä on keksitty uudestaan” niin monen monta kertaa ja yhä vaan tänäkin päivänä se uudesti keksitty “pyörä” tuntuu ihan oikeasti tuoreelta, ainutkertaiselta ja merkitykselliseltä saavutukselta. Kuten sanoit, historia toistaa itseään.Mutta kyllä minusta silti on tosi ihana elää tässä ja nyt. Ja innostua yhä uudestaan keksitystä pyörästä :)
Tuotelaput ovat ihania!Kurkkaas blogiini, olen hyvin samantapaisten “lappusten” kanssa puuhaillut myös viikonloppuna.
Katri, minä muuten tykkään enemmän siitä Olipa kerran elämä -sarjasta, eli siitä mikä tapahtuu ihmisten sisällä. Saattaa johtua siitä, että historia-sarjaa jouduin katsomaan lukemattomia kertoja, kun nuorin pikkuveljeni oli pieni.Kyllä minustakin on kiva elää tässä ajassa, mutta en panisi pientä aikamatkailua pahitteeksi.;)Violet, tsekkasin jo tekemäsi pakettikortit, ovat ihan taidetta!
Päiväkodeista kommentti – Espoo on sanonut kaikkien yksityisten päiväkotien ostosopimukset irti ja ne kilpailutetaan. Yritä siinä sitten puhua hoidon/opetuksen aadusta ja pitkäjänteisyydestä ja lapsen suhteesta hoitajaan jne. Raha sanelee. Ikävä