Lopputulos:

Eilen innostuin sitten värjäämään tylsän värisiä lankoja. Unohdin ottaa “ennen”-kuvat langoista, mutta pääosassa olivat tämä huivin purettu tylsän harmaa lanka. Lisäksi päädyin värjäämään iänikuista Nalle-lankaa ja jotain puuvillalankaa. En muuten ymmärrä miksi minulla on monta kerään valkoista Nalle- ja 7 veljestä -lankaa. Ne ovat pyörineet nurkissa jo vuosia.

Käyttämäni väri oli Dylon-kuumavärinappi. Niitäkin on ollut varastoissani jo useampia vuosia, kun jostain joskus halvalla sain, niin ostin sitten kasan. Mitäköhän varastoistani ei löytyisi? Joskus tuntuu, että lanka-, kangas-, paperi- ja värivarastoni täyttäisivät pienen kyläkoulun tarpeet noin sadaksi vuodeksi…

Iso uusi värjäyskattilanikin pääsi vihdoin kokeiltavaksi. Värjäsin ensiksi harmaan langan olive green -värillä.

Lopputulos oli kuitenkin kovin kirkas vihreä ja siksi päätin uittaa lankaa vielä cherry flame -värissä, jossa värjäsin sitten myös valkoisia lankoja iiihanan kirsikanpunaisiksi. Villalanka otti väriä paljon paremmin kuin puuvillainen, mutta se ei ole mikään ihme. Kuitunahan villa on paljon vastaanottavaisempi kuin selluloosakuidut.

Harmaat langat muuttuivat murretun vihreiksi, mutta en ole vieläkään varma pidänkö langasta. Toisaalta, lanka taisi maksaa euron kirpparilla ja sitä voi aina käyttää vaikkapa virkattuun peittoon. Punaisiin lankoihin olen todella tyytyväinen, taidan värjätä kirsikanpunaista lankaa lisää.8)

Kolmosen bambupuikot ovat mystisesti kadoksissa, pitää siis tyytyä metallisiin. :(

Kunhan Norma-baskeriin sopivat Norma-lapaset valmistuvat, niin lupaan aloittaa viimeistelyviikot. Loppuun pitäisi saada saatettua useampikin työ, joihin törmäsin tänään työhuonettani siivotessa (huone on nyt ihanan siisti, lukuunottamatta työpöytää…). Keskeneräisiä töitä voi olla enemmänkin laatikkojen kätköissä, mutta en törmännyt niihin tänään. Onneksi.

• Punainen neulepaita. Juuri yhtä pitkällä kuin kuvassakin. Aloitettu marraskuun lopussa 2005.
• Kahdet lapaset. Aloitettu maaliskuussa 2005.
• Virkatuista sydämistä kootut laukut. Aloitettu lokakuussa 2005. Laukkuja pitäisi saada valmiiksi kaksi, mutta saa nyt nähdä.

Edellisten valmiiksi saamisen jälkeen haluaisin aloittaa seuraavat (saahan sitä aina haaveilla):

• Kaarrokeneule Létt lopista.
• Pitsihuivi Tallinnasta tuodusta mohairista.
• Silkki/silkkivillahuivi kirpparilangoista ja Wetterhoffin Silviasta.

Harmaa huivi sai hieman ikävän kohtalon. Pitkänomainen huivi ei tuntunut hyvältä ja en olisi uskonut, että sen ulkonäkö olisi parantunut värjäyksellä. Niinpä purin huivin ja huomenna ajattelin näyttää töiden jälkeen vyyhdeille vähän Dylonia. Ainakin oliivinvihreää ja jos oikein hurjaksi rupean, niin myös punaista. Katsotaan mitä tapahtuu.

Norma Shearesin kuvan inspiroima baskeri/pipo (en oikein osaa päättää mikä tuo pannumyssy oikein on…;) ) on nyt valmis. Söpö siitä ainakin tuli, en tiedä kyllä miten se minulle sopii. Lanka oli siis Riihivillan kasvivärjättyä villalankaa.

Aloitin jo lapasiakin samoilla kuvioilla. Haluaisin myös kirjoneuleliiviin ja kirjoneuletakin ja…. Pitäisiköhän välillä tehdä jotain keskeneräisiä töitä myös tai keskittyä vaikkapa opiskeluasioihin?

Uuden vuoden aloitus oli mitä mukavin. Vietin sen syöden, juoden ja nauttien hyvästä seurasta. Tapasin monta uutta ihmistä ja leikin kahden suloisen lapsen kanssa. Vuoden vaihtumista seurasimme parvekkeella tähtisädetikuin ja juomin varustettuna.

Laura teki inventaariota viime vuodesta jo aikaisemmin, minä teen vasta nyt vuoden vaihduttua.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Uin Välimeressä ja muutin siippani kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Aloin pitää tätä “työkirjaa”.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En tee uudenvuodenlupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

5. Missä maissa kävit?

Virossa kolme kertaa, Venäjällä ja Italiassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?

Paremman toimeentulon, enemmän itseluottamusta, vähemmän stressiä.

7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi

?

Mitään niin dramaattista ei tapahtunut, että tapahtuman päivämääränkin muistaisin.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Uuden työpaikan, jota todella halusin, saaminen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

En saanut suoritettua kaikkia opintoja, jotka olisin halunnut/voinut suorittaa.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

En onneksi muusta kuin satunnaisista flunssista ja vatsataudista.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Varmaankin noitakengät.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Tiettyjen lasten ja eläinten käytös.

13. Kenen käytös masensi?

Ei kenenkään niin paljon, että sen tähän laittaisin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja ruokaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Uudesta työpaikastani, omista projekteistani, uudesta kodista ja Italiasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?

Ainakin Zladkon “loistava” I Am The Anti-Pope.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?

Muutama kilo on tullut lisää.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Hiukan rikkaampi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikkuneeni, opiskelleeni, olleeni minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Haahuilleeni, laiskotelleeni ja kuluttaneeni rahaa turhaan.

20. Kuinka vietit joulua?

Aaton perheen parissa, lopun ajasta siipan kanssa.

22. Rakastuitko vuonna 2005?

Yhä syvemmin.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Nolla.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Avara luonto-dokkarit, dokumentit ylipäätään, Gilmoren tytöt, englantilaiset poliisisarjat.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tietokirjoista Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa (tavaratalojen kulttuurihistoriaa), romaaneista ei mikään mullistanut maailmaani.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Garmarna, Bif Naked ja Scarling. On niitä muitakin.

28. Mitä halusit ja sait?

Oman kodin ja uuden työpaikan.

29. Mitä halusit muttet saanut?

Lottovoiton.;)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Pitkät kihlajaiset.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Täytin viimeksi 26 ja syntymäpäivääni juhlistin siippani kanssa syöden kääretorttua ja nautiskellen punaviiniä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Suurempi määrä opintoviikkoja.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?

Omalaatuinen, naisellinen. Käytin pukeutumisessani enemmän värejä kuin ikinä ennen.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Hyvä ihmissuhde ja kaikki läheiset. Oma puuhailu eli käsityöt.

35. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Maahanmuuttopolitiikka, opiskelijoiden toimeentulo.

36. Ketä ikävöit?

Jo edesmennyttä isoäitiäni.

37. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Opin tuntemaan pari uutta ihmistä, jotka ovat nyt tärkeässä asemassa elämässäni.

Kerään melko passiivisesti 1920- ja 1930 -lukujen näyttelijättärien fanikuvia. Suurin osa kuvien näyttelijättäristä on unhoon jääneitä tähtösiä, mutta se ei minua haittaa. Keräänkin kuvia näyttelijättärien ilmeikkyyden takia. Noin vuosi sitten löysin Norma Shearesin fanikuvan ja Norma hurmasi minut ihanalla hymyllään ja vaatetuksellaan. Norma löysi paikkansa kehystettynä työpöydältäni.

Tänä syksynä keksin, että voisin tehdä Norman pipon/baskerin mallilla oman baskerin. Ennen joulua löysin Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä Riihivillan kasvivärjättyjä lankoja ja keksin, että näistähän se Norma-baskeri syntyy! Nyt olen ahertanut baskerin parissa pari päivää.

Norman baskeri ja minun baskerini erovat ainakin siinä, että Norman baskerissa kuvioiden värien kontrasti on paljon suurempi. Kuviot ovat hyvin vaaleita, pohja taas hyvin tumma. Mustavalkoisissa kuvissa haasteellista on se, että melkein mustalta näyttävä väri onkin voinut olla esimerkiksi tummanpunainen. Olisi huippua saada/kehittää sellainen tietokoneohjelma, joka osaisi muuttaa mustavalkokuvat värillisiksi. Mahdotonta, tiedän.

Minua välillä ärsyttää, että “entisaikaan” ihmisten kuvitellaan pukeutuneen vain murrettuihin ja tummiin väreihin. Kuitenkin esimerkiksi Ranskan sotavuodet väreissä-dokumentissa, joka tuli telkkarista jossain vaiheessa tänä vuonna, hyvin näkee, että ranskalaisnaiset pukeutuivat myös 2. maailmansodan aikaan hyvin värikkäästi kukallisiin, punaisiin ja keltaisiin vaatteisiin.

Alla Riihivillan kasvivärjättyjä lankoja. Joukossa on tosin myös luonnonmusta ja lampaanruskea sekä kokenillivärjättyjä lankoja.

Joulun jälkeen on ollut hieman hiljaiseloa, elämään on kuulunut niin vatsatauteilua, oleskelua kuin työntekoakin. Telkkarista on kuitenkin tullut aina välillä hyvää ohjelmaa, ja taikalaatikkoa tapittaessa ovat syntyneet seuraavat:

Biancon vaaleanpunaiset mokkakengät suorastaan vinkuivat päästä kuvaan. ;)

Lanka on Honkarinteen villalankaa, jonka ostin muutama viikko sitten. Lankaa oli muuten tosi kiva neuloa, kun lanoliini samalla rasvasi kädet. Säärystimien malli on omasta päästä. Pelkäsin aluksi, että säärystimistä tulee liian tiukat, mutta ensimmäisen päivän käytön jälkeen voin sanoa, että on mukavaa, että säärystimet pysyvät kunnolla ylhäällä, eivätkä valu makkaroille nilkkoihin. Tyttömäisenä lisäyksenä toimivat vaaleanpunaiset silkkinauhat.

Aatto tuli ja melkein jo meni myös. Varsin mukavaa oli, kaikkia herkkuja, joista olin unelmoinut, myös sain. Tädin tekemät laatikot, sienisalaatti ja rosolli löysivät taas paikkansa lautasella ja masussa. Isän paistama kinkku oli parempaa kuin ikinä ennen. Voisiko se johtua siitä, että Diplomi-insinööri-isäni oli tehnyt kinkun sisälämpötilasta ja paistoajasta hienon graafisen käyrän?;)

Minua lahjottiin ja minä lahjoin. Lahjojen antaminen ja saaminen on todella kivaa, mutta aikuisena lahjat eivät ole jouluaaton kohokohta. Kohokohta on (jopa kliseisesti) ajan viettäminen yhdessä perheen kanssa. Kuitenkin jo useamman vuoden ajan olen viettänyt myöhäisen aattoillan yksin, herkutellen, lukien tai leffoja katsellen. On ihanaa päästä omaan kotiin rauhassa sulattelemaan aaton tapahtumia ja jouluruokia. Nyt ajattelin uppoutua Amélie’n maailmaan, elokuva kun tulee telkkarista. Mitä siitä, vaikka olen nähnyt elokuvan ainakin kymmenen kertaa dvd:ltä?!;)

Joululahjat ovat löytäneet saajansa ja nyt on aika tehdä tiliä millaisten joululahjojen parissa olen puuhaillut parin viime kuukauden aikana. Ensi vuonna voisi taas yrittää aloittaa joululahjojen tekemisen vaikkapa jo kesällä.;)

Joululahjat ovat olleet melko huivipainotteisia tänä vuonna. Seuraavassa kuvallinen ja pieni sanallinen esittely tekemistäni lahjoista. Kaikista pienistä projekteista ei ole kuvaa. Tein lahjoja, joiden tekemisestä nautin ja ajattelin myös lahjojen saajien tykkäävän.

Violetista merinovillasta (Grignoscon Flavia Baby) syntyi Roosa siskolle. Lankaa meni noin 130 grammaa.

Kirjava vihreä/ruskea/valkoinen huivi on ainaoikeaa ja lankana on Italiasta syyskuussa rahtaamani BBB:n Genziana (85% merinovillaa, 15% dralonia), lankaa meni 150 grammaa. Vaaleanpunainen huivi on Sandnes Garnin Kitten Mohairia. Malli on yleinen pitsineulemalli, löytyy esimerkiksi Novita-lehdestä 3/2005. Lankaa meni noin 80 grammaa. Tein itselleni samanlaisen huivin, mutta eri langasta. Siitä huivista kuva täällä.

Vihreä huivi on neulottu pitkittäin Novitan Tosca-langasta, joka ei ole enää markkinoilla. Muistaakseni langan koostumus on 60% akryylia/40% villaa. Lankaa meni vähän yli 100 grammaa. Tykästyin huiviin sen verran paljon, että ajattelin tehdä itsellenikin sellaisen.

Äidille syntyi virolaisesta hahtuvasta kintaat ja kevyesti huovutetussa huivissa on virkattu yhteen hahtuvaa ja paksua Pirkanmaan kotityön Pirkka-lankaa. En muistanut punnita kumpaakaan.

Alla olevia peruspipoja tein itseasiassa kaksi. Lankana 7 veljestä -lanka. Pipon seurana pojille tarkoitettuja heijastimia. Heijastimet kiinnitetään rintaneulalla.

Tein myös “tyttöheijastimia” suvun naisille.

…päätin, että en toivottele hyviä jouluja jokaisessa lukemassani blogissa. Kuvan kera haluan osoittaa joulutervehdykseni (tai mitä juhlaa sitten ikinä vietättekää) kaikille tänne sivuille eksyneille.

Kuva: Still-kuva Valentin Vaalan elokuvasta Vihreä kulta

Tunteellinen poseeraus:

Innostuin virkkaamaan uudenvuoden aaton -juhlintaa varten kultaisen kaulakorun ja rannekorun Marks & Kattensin Flamenco-langasta. Kaikki lähti siitä, että minulla oli uudenvuoden -asua varten vain kultaiset pitsisukkahousut. Olin jo pidemmän aikaa katsellut töissä tuota Flamenco-lankaa ja keksin nyt tehdä langasta koruja kultaisten sukkahousujen seuraksi. Alunperin itseasiassa ajattelin virkattua kruunua, mutta tuli siihen tulokseen, että korut ovat ehkä parempi idea.;) Nyt tilanne on siis sitten se, että minulla on asukokonaisuutta varten sukkahousut, korut ja kengät valmiina, mutta vaatteet vielä puuttuvat.

Lankaa meni koruihin yhteensä alle 20 grammaa. Taidan tehdä vielä toisen rannerenkaan, nuo voivat sitten toimia “ranteenlämmitinkoruina”.;) Kaulakorun lukkona toimiva nappi on helmiäistä.

Marks & Kattensin Flamenco-lanka (viskoosi 77%, polyamidi 15%, metallipolyesteri 8%) on muuten paras metallitehostelanka, jonka tiedän. Lanka on ihanan pehmeää, ei karheaa kuten monet muut metallilangat (vrt. esim. Novitan metallilangat) ja toimii esimerkiksi juuri kaulakoruissa mainiosti.

Jouluvalmistelut alkavat olla pulkassa. Kotona en ole pahemmin ehtinyt olla töiden runsauden takia, onneksi siippa on ehtinyt vähän siivoilla. Jouluaatto ja tapaninpäivä menee sukuloidessa, siis vain joulupäiväksi tarvitsee hankkia ruokaa. Eilen piipahdin sitä varten juustotiskillä ja Alkossa, mutta ne herkut menivät jo eilen, kun vietimme siipan kanssa illan elokuvan parissa. Herkuttelen jo ajatuksella, että joulupäivän saa viettää joululahjakirjoja lueskellen ja punaviinistä nautiskellen.

Minua on jo lahjottu käsinneulotuilla ja kasvivärjätyillä sormikkailla, pussilla kuivattuja metsäsieniä ja neljällä elokuvalipulla. Siippa lahjoi minua Kenzon hajuvedellä, josta olen unelmoinut vuoden. Nyt olen lähes marinoinut itseni kyseisellä parfyymillä ja ympärilläni leijuu ihanalta tuoksuva pilvi. Hih, joulu on mukavaa aikaa.