Tämä nainen on syytä viedä hoitoon pikimmiten. Diagnoosi: Pitkälle edennyt kolmiohuivi -mania.

Onnenlehti -huivin malli on oma ja unelmankevyeen huiviin kului Kidopale -mohairlankaa noin 45 grammaa (!), puikot nro 4. Nimen Onnenlehti huivin sai, kun tajusin kuvion muistuttavan Nintendon Super Mariosta tuttua lehteä:

Tai siis minulle tuli kuviosta lehti mieleen jotenkin mieleen. Sillä, että kotona on viime aikoina pelattu vanhoja Nintendo-pelejä tietokoneella, ei ole asian kanssa varmaan mitään tekemistä. Vanhojen pelien grafiikka on muuten ihanan kökköä!

Tänään valmistui Liisan lilja -huivi Kitten Mohairista. Huivi on ollut tekeillä jo pari kuukautta ja eilen ja tänään sain sen kiskaistua valmiiksi. Tosin yläreuna on liian löysä, pitäisi varmaan päätellä se uudelleen. Ei vain jaksaisi millään… Lankaa huiviin meni 120 grammaa, puikot nro 5,5.

Lupaan ja vannon, että seuraavaksi väännän ainakin keskeneräiset raitasukat valmiiksi ennen kuin syöksyn seuraavan huivin kimppuun.

Tein Kellokukka -huivista ohjeen (pdf). Palaute ohjeesta on taas tervetullutta.

Olen muutamia Liisan lilja (pdf) -toteutuksia bongannut blogeista, mukavaa, että ohje on kelvannut toteutettavaksi. Nyt kaipaisin palautetta tulevien ohjeiden tekoa varten. Löysitkö kaaviosta virheitä? Oliko ohjetta mielestäsi helppo seurata? Kirjallisten ohjeiden valmistaminen on minulle varsin hankalaa, kun en itse valmisohjeista juuri mitään tee. Kiitos jo etukäteen palautteesta.

Idyllinen Suomenlinna:

Kuva samasta paikasta toiseen suuntaan. Taustalla häämöttää Hernesaari ja satama. Helsinki on hassu vastakohtien kaupunki.

Viikonloppu kului ensiksi kaverin luona mökkeilleissä, sitten kotona ja Suomenlinnassa. Käsittämättömän idyllistä aikaa, kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kaiken kruunaava loistava sää. En tajua niitä ihmisiä, jotka nyt valittavat jatkuvista helteistä. Kylmästä ja loskasta saa kuitenkin kärsiä muun ajan vuodesta. Minulle sopisi hyvin, että kolmen kuukauden sijasta kesä kestäisi yhdeksän kuukautta.

Mökillä oivalsin, että perunoiden pesu on varsin mukavaa puuhaa, jos sitä voi harrastaa aurinkoisella laiturillä punkkua nautiskellen. Mökillä tuli myös pohdiskeltua tämän vuoden kekrin järjestämistä. Siihenkään ei ole kuin 3,5 kuukautta aikaa. Viime kekrinvietto antoi hyvät eväät tälle vuodelle.

Suomenlinnassa eilen oli varsin hauskaa. Siipan kanssa varasimme kunnon eväät ja vietimme saaressa koko päivän. Illalla olo oli tosin hutera, sain kai jonkinlaisen auringonpistoksen liiasta auringonotosta.

Tajusin Suomenlinnassa, että meidän ympärillämme kasvoi useampia violetteja kasveja ja kukkia. Ne täytyi tietysti ikuistaa Project Spectrumia varten.

Tänään on lomapäivä. Kotia siis siivoamaan, hop!

Tämä on sitten viimeinen kolmiohuivi vähään aikaan. Kai…

Aloitin ohuen pistaasinvärisen mohairhuivin neulomisen jo Italiassa, mutten ole saanut sitä vielä valmiiksi. Sitä nyt neuloskelen, vaikka oikeasti olisikin violetti-kuukausi menossa.

Tässä kuussa pitäisi saada aikaan kaikenlaista myös näistä:

Aika menee vain niin kauhean nopeasti ja on monta projektia kesken! Sisko joutuu ehkä odottamaan virkattuja bikineitään vielä tovin. Ensimmäinen kesätentti on onneksi ohi ja toinen on vasta kuukauden päästä. Italiasta pitäisi vielä tehdä yhteenvetoa ainakin itselle, ettei kaikki koettu unohdu, lisäksi työhuone odottaa todellista järjestelyä ja puunaamista (kuten myös koko muu koti). Tänään tosin lähdetään kaverin mökille syömään ja punkuttelemaan. Mainiota!

Viime postauksen itsekehrätystä langasta muotoutuivat seuraavat:

Eilen tilanne näytti vielä epätoivoiselta, koska huivit näyttivät liian tylsiltä, mutta onneksi keksin lisätä vähän silkkinauhaa! Silkkinauha pelastaa tilanteen (melkein) aina!

Lankaa huiveihin meni yhteensä 133g ja lankahan oli itsekehrättyä virolaista villaa ja langan kertasin tavallisella helmilangalla.

Jotkut harrastavat ruuan dyykkaamista, minä taas teen roskiksista kirjalöytöjä: Päällimmäisenä kaksi saksalaista kirjaa vuosilta 1933 ja 1940. Ajattelin käyttää askarteluun. Todellinen löytö oli psykedeelinen kristillinen neuvostovirolainen lastenkirja.

En ole kirjaa vielä ehtinyt lukea, mutta siinä tosiaan Aatami tutustuu maailmaan, käy koulua ja tapaa mm. itse vihtahousun.

Ja loppukevennyksenä: Jumala puhuu minulle, katso vaikka kuvassa olevaa “word verificationia”.

Project Spectrum jatkuu violetilla kuukaudella. Itse aloitin kehräämällä violettia/purppuraista virolaista villaa. Tänä aamuna kokeilin langan kertaamista ja hyvinhän se onnistui. Kertaamiseen käytin perintönä tulleita vihreitä helmilankoja. Tekemäni lanka on edelleen kovin epätasaista, mutta kaipa se tästä pikkuhiljaa… Langasta tullee huivi.

Perjantaina tuli vietettyä iltaa Tuskan ulkopuolella pikniköimässä. Sisters of Mercy (kylläpäs kotisivu on aurinkoinen, missä synkistely?!) kuulosti ja näytti yhtä vaisulta, kun kuvittelinkin. Oli sitä kuitenkin kiva kuulla yksi lukioaikojeni lempibändeistä livenä. Ilta jatkui yllättäen mukavassa seurassa Virgin Oil Co. -ravintelissa. Viikatteen keikasta tosin kuulimme/näimme vain vilauksen.

Nyt pitäisi lukea folkloristiikan tenttiin, mutta huvittaa vain häröillä.

Italiassa sain valmiiksi luonnonvalkoisen alpakkaisen Kellokukka -huivin. Kuvat on otettu “takapihallamme”. Aika idylli kesäiseen aikaan!

Alempi kuva vain sen takia, että siinä näkyy ruskettunut minä.;)

Neulekuvio on sama kuin Liisan lilja -huivissa, mutta Kellokukka on aloitettu kärjen sijaan ylhäältä keskeltä. Huiviin meni noin 125 grammaa lankaa. Pitäisiköhän kolmiohuivien neulominen pikkuhiljaa lopettaa?

Matka oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Hotelli oli mainio (vessanpönttökin saatiin lopulta korjattua), ruoka oli hyvää , viini puoli-ilmaista ja säät suosivat.

Iskukaksikkomme Italiassa:

Ensimmäisenä esittelen tietysti omaan ammattialaani liittyvät löydöt. Pesaron kaupungista löysin yllättäen isohkon Casa della lana -nimisen lankakaupan, jossa oli mukava valikoima puuvilla-, villa-, ja mohairlankoja. Kaupan osoite on Via S. Francesco 38, jos joku Pesaroon päin on lähdössä. Vierailin kaupassa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla olin melkein ainoa asiakas. Toisella kerralla ainoa asiakas (?!) lisäkseni oli fransiskaanimunkki. Kaupan yläkerran valikoimaa pääsin tutkimaan pyydettyäni ja yläkertaan laitettiin valot päälle minua varten. Ilma yläkerrassa oli tunkkaista ja mietin, että milloin edellinen asiakas oli halunnut yläkertaan lankoja katsomaan. Kannattaakohan kauppa miten?

Seuraavassa saalista Casa della lanasta:

Ei aavistustakaan mitä näistä langoista tulee, monivärilanka puhdasta villaa ja turkoosinvihreä villamohairsekoitetta:

Halpaa höpöhöpö-lankaa kerä lahjapakettinaruksi:

Iiihanan pehmeää puuvillaa, tullee ainakin neuletakki.

Pesarossa on tavallinen kansantori joka tiistai-aamu. Valikoima oli enemmän “rätei ja lumpui” kuin Riminissä, mutta Pesaron torilta löysin edullisia puuvillalankoja, kun suuremmalla Riminin torilla en tällä kertaa nähnyt yhtään lankamyyjää.

Merseroitua puuvillalankaa, oliivinvihreä paitaa, muille ei ole vielä käyttötarkoitusta:

Hassuja ja edullisia nauhoja Pesaron torilta:

Muutakin pientä tilpehööriä tuli ostettua. Päätin pyhästi, että nyt aloitan lankalaihiksen. Minun pitää kuluttaa kolme kiloa lankaa, ennen kuin saan ostaa lisää.

Kyllä Italiassa oli kivaa, mutta on ihanaa olla taas Suomessa. Suomi tuoksuu hyvälle ja koti tuntuu maailman parhaalle paikalle. Raporttia matkasta putoilee tänne lähipäivinä useampaan otteeseen. Seuraavan viikon tämä tyttö on mehukuurilla.