Miten sitä tuleekin aina tarve päivittää blogia, kun pitäisi lukea tenttiin?
Joskus aikaisemmin olen mainostanut Tallinnan Kaubamajan sukkaosastoa. Nyt kehun sitten saman tavaratalon kenkäpuolta. Kaikki suomalaiset tietänevät virolaisten naisten (tai ainakin vironvenäläisten) naisten kaipuun kaikenlaisiin naisellisiin asusteisiin (teen kauheita yleistyksiä ja viljelen vielä liikaa sulkujakin!). Korkeat korot tuntuvat olevan melkein välttämätön varuste. Tosin Kaubamajan kenkäosastolla tuntui siltä, että naisia oikein houkutellaan ostoksille kaikilla ihanilla kengillä. Kukakohan siellä vastaa sisäänostoista?
Osa kengistä on mauttomia, mutta joukossa on jumalaisia italialaisia ja espanjalaisia merkkikenkiä. Kengät vetävät viimeistelyssään ja naisellisuudessaan vertoja Pura Lopezeille, mutta hintaa niillä on vain kolmannes PL:n kenkien hinnoista. Lisäksi melkein kaikki kengät tuntuvat olevan kapealestisiä, siis juuri sopivia minun jalkaani.
Punaisiin, aitoa kiiltonahkaa oleviin kenkiin rakastuin heti:
Leopardikuvioiset, ihanat sandaalit melkein jätin kauppaan, mutta sitten siippa piffasi ne minulle. Kengät sopivat mainiosti Burlesque-iltaan. Nyt pitää vain kehittää muu vaatetus jostain… Sillä ei ole niin väliä, koska asuuni kuuluvat näin makeat kengät.
Vähän on syntinen olo: Enhän minä tuollaisia korkkareita mihinkään oikeasti tarvitsisi. Niitä ei Suomen ilmastossa oikein voi käyttää, eikä tuollaisilla kengillä kävellä bussipysäkille niityn poikki vaan otetaan taksi. Toisaalta, minä en hassaa rahojani baareihin tai tupakkaan. Kai saan ostaa parit kengät, jos ne tekevät minut onnelliseksi?
Nyt kaikki järjestämään kekkereitä, että voin pitää uusia kenkiäni! Tosin kyllähän näillä kotonakin voi tepastella.
Muuten Tallinnassa oli todella kivaa. Söimme hyvin, kävimme taas lempikahvilassamme, kävelimme ympäriinsä. Yövyimme taas suosikkihotellissamme.
Siippa ja Saiakang Chocolaterien herkkuja:
Kaakaota, inkivääriteetä, suklaakakkua ja käsintehtyjä tryffeleitä.
Yksi näkymä hotellihuoneen ikkunasta:
Näkymä kadulle hotellihuoneen ikkunasta:
Suosikkipaikkani hotellihuoneessa on leveä ikkunalauta, josta voi tarkkailla alhaalla kadulla käveleviä ihmisiä.
Rasti seinään, en ostanut Tallinnasta yhtään lankaa. En edes hiplannut yhtäkään lankakerää. Joko olen pahasti sairastunut tai parantunut. En osaa vielä sanoa. Neulominen tuntuu kyllä edelleen hyvältä.
