Kasvivärjäyksen ihmeellisestä maailmasta

Kuten viime postauksesta käy ilmi, niin Särmä lahjoi minua kuivatuilla malvan kukinnoilla. Arvelin itse, että kukinnoista voisi saada sinistä tai violettia väriä ja Särmä kertoikin nähneensä malvalla värjättyä lämpimän vaaleanviolettia lankaa.

Mitä minä sain sitten aikaiseksi? Ajattelin kokeilla malvavärjäykseen muihin kukkiin soveltamaani ohjetta. Ei tainnut olla hyvä idea, ei tullut violettia lankaa:

Vaaleanvihreä (!) lanka on eilen malvalla värjäämääni, tänään laitoin tummaan liemeen vielä toisen vyyhdin likoamaan. Kuvasta näkee, että värjäysliemen ja värjätyn langan väri eivät todellakaan aina vastaa toisiaan.

Prosessin kuvaus:

  1. Liotin aluksi kuivattuja malvan kukintoja (100g) muutaman tunnin.
  2. Keitin lientä (n. 5 litraa vettä) 1,5 tuntia, jonka jälkeen siivilöin sen. Liemi oli aluksi kauniin violettia, mutta muuttuu tummaksi keittoprosessin aikana.
  3. Laitoin märän langan (100g) viilenneeseen liemeen, nostin lämpötilaa, otin langan pois ja lisäsin liemeen alunan (20g) ja laiton langan takaisin liemeen.
  4. Nostin lämpötilan noin 80 asteeseen ja annoin langan olla liemessä noin tunnin.
  5. Lanka näytti tummanharmaanvioletilta.
  6. Huuhtelin ja pesin langan.
  7. Lanka oli muuttunut vaaleanvihreäksi.

Mitä tässä prosessissa oikein tapahtui? En tajua vielä itsekään. Tosin vihreä lanka on todella kaunista, ja se sopii yhteen pietaryrtillä ja mesiangervolla värjäämäni langan kanssa, mutta jos malvalla voi saada myös malvan sävyjä, niin soisin niitä lankoihini tarttuvan.

Mitä tästä opin? Kannattaisi ehkä kysyä kasvivärjäyksen ammattilaisilta, ennen kuin alkaa hosua omiaan. Värjäysreseptit eivät ole olemassa turhan takia. Puretusaineissa ei tosin voi olla vika, koska millään puretusaineella ei vaaleanvihreästä saa vaaleanviolettia. Mystistä.

Continue Reading

Lahjoja!

Viime aikoina olen ollut selvästi kovin kiltti, koska minua on lahjottu ja runsaasti onkin.

Särmä lahjoi minua yliopistoon kannustamisensa vuoksi vuonna 1956 julkaistulla “Ommelkaamme tyttöjen kansallispuvut” -oppaalla, jossa on mukana myös kaavat. Lisäksi sain ihanan tyttömäisen kassin ja malvan kukintoja värjäystä varten. Otaksun, että malvasta pitäisi jotain sinisen/lilan sävyä saada, tosin en ole vielä ohjetta värjäykseen löytänyt. Jos joku osaa suositella, että miten kauan kukintolientä pitää keittää, niin olisin kiitollinen tiedosta. Kiitoksia Särmälle vielä kerran, olen vieläkin ihan hämilläni tästä lahjasta.

Siippa taas lahjoi minua roomalaistyylisillä (malli 1. vuosisadalta jKr.) korvakoruilla sekä “Etiquette for Ladies” -kirjasella, joka on faksimiili noin vuonna 1850 painetusta kirjasesta. Kirjanen neuvoo esimerkiksi että “To wear pink and green, red and yellow, together, is to violate every principle of taste.”

Uups, noh, minulla ei taidakaan olla erityisen hyvä maku.;) Minusta pinkki ja vihreä sopivat hyvin yhteen, jos värien sävyt ovat vain oikeat.

Lisäksi siippa antoi rahoitusapua NoaNoan alennusmyynnistä löytämääni silkkileninkiä varten. Olen ollut ihan onnessani tuon leningin ansiosta. Nyt kutsuja cocktail-tilaisuuksiin, kiitos!

Paljon kimaltelevia hopeapaljetteja pääntiellä.

Continue Reading

Italian matkaraporttia, lähinnä museoista

Yli kaksi viikkoa on jo hurahtanut Italiasta palaamisesta, mutta kirjoitanpa nyt pienen arvion matkalla koluamistamme paikoista. Lankakaupoistahan kerroin jo aikaisemmin.

Parasta Italiaa, kuva Gradarasta:

Matkamme kulttuurianti oli antiikki- ja renessanssipainotteista. Vaikka Italiassa on ja on ollut kukoistavaa tekstiiliteollisuutta, ei tiellemme osunut kummoisempia tekstiiliaarteita. Urbinossa Palazzo Ducalessa oli esillä valtavia raamattuaiheisia kuvakudoksia, mutta ne eivät herättäneet suurempia intohimoja, sillä onhan noita nähty. Mietin vain aina, että millaisiakohan kuvakudosten väritykset ovat olleet ennen haalistumistaan. Väriyhdistelmät ja värien kirkkaus ovat voineet olla varsin tajunnanräjäyttäviä.

Palazzo Ducalen ansiot eivät ole minun mielestäni siellä olevissa taideteoksissa, vaan rakennuksessa itsessään. Ihanat puiset intarsiakoristellut ovet, valtavat takat, jäljellä olevat seinämaalaukset ja palatsin kellaritiloissa sijaitsevat vanhat huoltotilat olivat kohteista kaikista kiinnostavimpia.

Kävimme Urbinossa myös talossa, jota väitetään Raffaellon lapsuudenkodiksi. Museoksi muutettu talo on sisustettu varsin viehättävästi ja siitä näkee millainen on ollut renessanssinaikainen talo Urbinossa. Talo on pieni kaupunkitalo, jossa on oma sisäpiha. Pihalla näytti olevan kaivo, mutta minua jäi mietityttämään, että oliko se todella kaivo vai jonkinlainen vesiputki. Asiasta enemmän tietävä voisi minua tästä informoida. Miten vedenjakelu on tapahtunut korkealle vuorelle rakennetussa kaupungissa?

Retki Urbinoon oli mielestäni matkamme ehdoton kohokohta. Kaupunki on niin kaunis ja taianomainen paikka. Voisin mielelläni muuttaa sinne. Tarvitsisikohan Urbinon yliopisto käsityötieteen osastoa?;)

Ruokapaikkamme Al Cantuccio (62 Via Francesco Budassi) oli tuossa ihan nurkan takana. Sieltä saa isoja pasta-annoksia ja jumalaisia profiterole biancoja edulliseen hintaan.

Firenzessä saimme oppaaksemme taidehistoriaa opiskelevan Juran. Kävimme siipan erityistoivomuksesta Arkeologisessa museossa, muuten ohjelmaan kuului historialliseen keskustaan tutustumista. Arkeologisen museon kokoelma koostui lähinnä etruskiaikaisesta ja egyptiläisestä esineistöstä. Tekstiilejä museossa ei ollut lainkaan, jos mukaan ei lasketa kahta alennustilassa olevaa 1400-1500 -luvun kuvakudosta. Mitäköhän ne ylipäätään tekivät arkeologisessa museossa? Ja miksiköhän kuvakudokset ja tekstiilit tuntuvat usein olevan museoissa heitteillejätetyn näköisiä? Tekstiilit riippuvat seinillä muutamasta koukusta retkottaen, ja parhaassa tapauksessa aurinko paistaa suoraan tekstiiliin monta tuntia päivässä. Ajatellaankohan, että mitä väliä onkaan 1400-luvun kuvakudoksella, onhan niitä Keski- ja Etelä-Eurooppa täynnä?! Suomessa tosin tilanne ei tunnu olevan maakuntamuseoissa paljon parempi. Kai kaikki on sitten arvostuksesta/määrärahoista kiinni.

Firenze oli kaupunkina pettymys: Liikaa ihmisiä, liikaa turisteja, liikaa kaupustelijoita, liikaa, kerjäläisiä, liikaa vähän kaikkea. Kaupunkiin pitäisi ajan kanssa päästä tutustumaan matkailusesongin ulkopuolella. Ajatus Roomaan lähtemisestä ei huokuttele ollenkaan, jos siellä ihmisiä on tosiaan vielä paljon enemmän.

Firenze näyttää kuvissa ihanalta paikalta, mutta todellisuus on toinen:

Pesaron lähellä sijaitseva pieni Gradaran linnoituskaupunki on näkemisen arvoinen paikka. Linnoituskaupunki on pittoreski ja linnaan on sisustettu huoneita renessanssityyliin. Varsin mielenkiintoisia olivat alkuperäiset seinämaalaukset. Gradaraan pääsee Pesarosta paikallisbussilla, kuten myös Urbinoonkin. Matkustaminen on halpaa, bussilippujen hinnat ovat Italiassa aivan omaa luokkaansa. Noin 30 kilometrin matka maksoi aikuiselta noin 2 euroa.

Mielenkiintoisimpana museolöytönä pidän tältä matkalta Pesarossa toimivaa verrattain pientä Museo Oliverianoa. Ilmainen museo toimii Biblioteca Oliverianon alaisena. Museoon pääsee sisälle, kun pyytää jonkun kirjastosta avaamaan museon oven. Sen lisäksi, että sisäänpääsymaksua museoon ei ollut, saimme siipan kanssa ilmaiseksi kumpikin kaksi kirjasta museon kokoelmista, joista toinen käsitteli Novilaran etruskiaikaista nekropolista ja sieltä löydettyä hautaesineistöä. Nekropoliksen löydöt olivat kaikista mielenkiintoisimpia. Tuli aivan epäuskoinen tunne kun katsoi 700-500 eKr. eläneen naisen haudasta löydettyjä koruja. Korut ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Suomessa viikinki- ja ristiretkiajan (900-1200 jKr) haudoista löytyneet korut. Muotokieli on sama, samantyyppistä pronssispiraalikirjailua on nähtävästi käytetty vaatteissa. Samantyyppisiä pyöreitä solkia on käytetty vielä 1800-luvulla juhlapuvuissa esimerkiksi Baltian maissa. Minusta on huikeaa, että monituhatvuotinen perinne katkeaa juuri ennen meitä.

Arvelisin tuon keskellä olevan suorakaiteenmuotoisen massan olevan jonkinlaista pronssikirjailua. Osaako joku valistaa minua asian suhteen?

Samoja esineitä piirroksina. Kuva museon julkaisusta “La sala della Necropoli di Novilara”.

Ja hakaneulahan “keksittiin” ja patentoitiin vasta 1800-luvulla. Kuitenkin se oli käytössä jo parituhatta vuotta aikasemmin Välimeren alueella. Osa etruskien soljista ovat niin yksinkertaisia, että ne tosiaan muistuttavat nykyaikaisia hakaneuloja, toisin kuin roomalaisten käyttämät fibulat.

Harmillista Oliveriano -museossa oli se, että siellä on selkeästi vakava homeongelma, sain oireita jo noin viiden minuutin jälkeen. Museon kokoelmat ovat tosin sitäkin mielenkiintoisemmat ja kauhistuttaa, että miten ne kärsivät jatkuvasta kosteudesta.

Pesaro oli tunnelmaltaan mukava kaupunki. Kaupungissa yhdistyy toimivasti renessanssiaikainen kaupunki ja moderni lomahotellialue. Kaupunki on pieni ja kaikkialle kävelee vaivattomasti. Pidin kovasti, Pesaroon voisi lähteä joskus uudestaankin lomailemaan. Pesarosta ravintolavinkkinä antaisin C’era una Volta -ravintolan. Hyvää pastaa ja pizzaa edullisesti, miinuksena se, että profiterolejen kanssa ei saa kermavaahtoa automaattisesti, vaan sitä pitää osata erikseen kysyä.

Päätän raporttini tällä kertaa tähän. Italia-kuvat ovat siipan ottamia.

Continue Reading

Onnenlehti ja musta Liisan lilja

Tämä nainen on syytä viedä hoitoon pikimmiten. Diagnoosi: Pitkälle edennyt kolmiohuivi -mania.

Onnenlehti -huivin malli on oma ja unelmankevyeen huiviin kului Kidopale -mohairlankaa noin 45 grammaa (!), puikot nro 4. Nimen Onnenlehti huivin sai, kun tajusin kuvion muistuttavan Nintendon Super Mariosta tuttua lehteä:

Tai siis minulle tuli kuviosta lehti mieleen jotenkin mieleen. Sillä, että kotona on viime aikoina pelattu vanhoja Nintendo-pelejä tietokoneella, ei ole asian kanssa varmaan mitään tekemistä. Vanhojen pelien grafiikka on muuten ihanan kökköä!

Tänään valmistui Liisan lilja -huivi Kitten Mohairista. Huivi on ollut tekeillä jo pari kuukautta ja eilen ja tänään sain sen kiskaistua valmiiksi. Tosin yläreuna on liian löysä, pitäisi varmaan päätellä se uudelleen. Ei vain jaksaisi millään… Lankaa huiviin meni 120 grammaa, puikot nro 5,5.

Lupaan ja vannon, että seuraavaksi väännän ainakin keskeneräiset raitasukat valmiiksi ennen kuin syöksyn seuraavan huivin kimppuun.

Continue Reading

Kommentteja kaivataan

Olen muutamia Liisan lilja (pdf) -toteutuksia bongannut blogeista, mukavaa, että ohje on kelvannut toteutettavaksi. Nyt kaipaisin palautetta tulevien ohjeiden tekoa varten. Löysitkö kaaviosta virheitä? Oliko ohjetta mielestäsi helppo seurata? Kirjallisten ohjeiden valmistaminen on minulle varsin hankalaa, kun en itse valmisohjeista juuri mitään tee. Kiitos jo etukäteen palautteesta.

Continue Reading

Mökkeilyä ja oleilua

Idyllinen Suomenlinna:

Kuva samasta paikasta toiseen suuntaan. Taustalla häämöttää Hernesaari ja satama. Helsinki on hassu vastakohtien kaupunki.

Viikonloppu kului ensiksi kaverin luona mökkeilleissä, sitten kotona ja Suomenlinnassa. Käsittämättömän idyllistä aikaa, kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kaiken kruunaava loistava sää. En tajua niitä ihmisiä, jotka nyt valittavat jatkuvista helteistä. Kylmästä ja loskasta saa kuitenkin kärsiä muun ajan vuodesta. Minulle sopisi hyvin, että kolmen kuukauden sijasta kesä kestäisi yhdeksän kuukautta.

Mökillä oivalsin, että perunoiden pesu on varsin mukavaa puuhaa, jos sitä voi harrastaa aurinkoisella laiturillä punkkua nautiskellen. Mökillä tuli myös pohdiskeltua tämän vuoden kekrin järjestämistä. Siihenkään ei ole kuin 3,5 kuukautta aikaa. Viime kekrinvietto antoi hyvät eväät tälle vuodelle.

Suomenlinnassa eilen oli varsin hauskaa. Siipan kanssa varasimme kunnon eväät ja vietimme saaressa koko päivän. Illalla olo oli tosin hutera, sain kai jonkinlaisen auringonpistoksen liiasta auringonotosta.

Tajusin Suomenlinnassa, että meidän ympärillämme kasvoi useampia violetteja kasveja ja kukkia. Ne täytyi tietysti ikuistaa Project Spectrumia varten.

Tänään on lomapäivä. Kotia siis siivoamaan, hop!

Continue Reading

Uusista projekteista

Tämä on sitten viimeinen kolmiohuivi vähään aikaan. Kai…

Aloitin ohuen pistaasinvärisen mohairhuivin neulomisen jo Italiassa, mutten ole saanut sitä vielä valmiiksi. Sitä nyt neuloskelen, vaikka oikeasti olisikin violetti-kuukausi menossa.

Tässä kuussa pitäisi saada aikaan kaikenlaista myös näistä:

Aika menee vain niin kauhean nopeasti ja on monta projektia kesken! Sisko joutuu ehkä odottamaan virkattuja bikineitään vielä tovin. Ensimmäinen kesätentti on onneksi ohi ja toinen on vasta kuukauden päästä. Italiasta pitäisi vielä tehdä yhteenvetoa ainakin itselle, ettei kaikki koettu unohdu, lisäksi työhuone odottaa todellista järjestelyä ja puunaamista (kuten myös koko muu koti). Tänään tosin lähdetään kaverin mökille syömään ja punkuttelemaan. Mainiota!

Continue Reading

Huivit käsinkehrätystä langasta

Viime postauksen itsekehrätystä langasta muotoutuivat seuraavat:

Eilen tilanne näytti vielä epätoivoiselta, koska huivit näyttivät liian tylsiltä, mutta onneksi keksin lisätä vähän silkkinauhaa! Silkkinauha pelastaa tilanteen (melkein) aina!

Lankaa huiveihin meni yhteensä 133g ja lankahan oli itsekehrättyä virolaista villaa ja langan kertasin tavallisella helmilangalla.

Jotkut harrastavat ruuan dyykkaamista, minä taas teen roskiksista kirjalöytöjä: Päällimmäisenä kaksi saksalaista kirjaa vuosilta 1933 ja 1940. Ajattelin käyttää askarteluun. Todellinen löytö oli psykedeelinen kristillinen neuvostovirolainen lastenkirja.

En ole kirjaa vielä ehtinyt lukea, mutta siinä tosiaan Aatami tutustuu maailmaan, käy koulua ja tapaa mm. itse vihtahousun.

Ja loppukevennyksenä: Jumala puhuu minulle, katso vaikka kuvassa olevaa “word verificationia”.

Continue Reading