Pitäähän sitä nyt hieman hehkuttaa mitä sain lahjoiksi . ;) Eilen illalla en sitten jaksanut juhlistaa synttäriäni mitenkään muuten kuin loikoilemalla sohvalla sekä nauttien punaviiniä ja kaikenlaisia herkkuja siippani kanssa. Sampsa yllätti minut iloisesti: Hän on jossain vaiheessa rekisteröinyt, että fanitan Anna Kortelaista, siis sain synttärilahjaksi Kortelaisen uunituoreen Päivä naisten paratiisissa. Teos käsittelee tavarataloja ja niiden historiaa. Olen ehtinyt kirjaa tähän mennessä vain selailla, mutta se vaikuttaa todella hyvältä! Lisäksi kuva-aineisto on aivan verratonta.

Lahjakirjoja:

Tänään suku tuli sitten juhlistamaan syntymäpäivääni ja sain lisää lahjoja! Äidiltä sain Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan Keisarit kesälomalla Suomessa (tätäkin kirjaa olen halunnut!) sekä violetteja kartio-laseja. Tädiltäni sain Loop-d-Loop -kirjan (ihan ilman pyytämistä, vaikka itse kirjaa olenkin Akateemisessa käynyt selailemassa) ja vanhoja venäjänkielisiä muotilehtiä. Siskolta sain käsilaukun (niitä ei ole ikinä liikaa ;) ), saippuaa ja siskon omaa tuotantoa olevan kauniin rintaneulan, joka muistuttaa vanhanaikaisia hattuneuloja. Rintaneula toimii varmaan hyvin isojen huivien kiinnittäjänä.

Lisää lahjoja: Käsilaukku, ylang-ylang -saippua ja siskon tekemä rintaneula.

Lahjoja on todella kiva saada, mutta vielä hauskempaa on olla yhdessä. Katsoimme legendaarisen (tai ainakin oman perheeni piirissä legendaarisen) suomileffan, Sadan miekan miehen, söimme ja nauroimme. Kivaa oli, ainakin minun mielestäni. ;) Samalla korjasin pikkuveljen takkiin uuden vetoketjun ja lyhensin siskon olohuoneen verhon. Mukava sunnuntai, nyt taidan käpertyä vain selailemaan uusia ihania kirjojani!

Eli tämä tyttö täyttää 26-vuotta tänään. Tai kai sitä naiseksi pitäisi jo itseään tämän ikäisenä kutsua. ;) Syntymäpäiväni kunniaksi kauniita kuvia mummon matonkuteista:

Syntymäpäivä menee työn merkeissä ja iltaisella pitäisi mennä katsomaan Liikkuva Linna ilman ärsyttävää suomalais-dubbausta. Viime yönä jäi kuitenkin unet vähiin, saattaa siis olla, että juhlistan synttäriäni viinipullolla ihan kotisohvalla. Huomenna tulee meidän klaanimme (lue: lähisuku) juhlistamaan vanhenemistani kahvin ja pullan merkeissä.

Eilen aloitin vaaleanpunavalkoisen-projektin vaikeimman osuuden. Tai tajusin vaiheen vaikeuden vasta, kun olin purkanut villatakin helman kaksi kertaa. Miten mittaaminen voi oikeasti olla niin vaikeaa?! Se siitä saa, kun ei käytä minkäänlaisia ohjeita, vaan yrittää mittailla vanhoihin villatakkeihinsa. Nyt villatakin helmaa on jo noin 15 senttiä kasassa.

Tiedän, tiedän, testit ovat ärsyttäviä, varsinkin kun niillä täyttää bloginsa. Mutta tämä oli pakko julkaista, napattu Neulovalta lehmältä:

Hämmentävää. Hirvityttö sai The Animal in You Test -testissä tulokseksi:

You are either a Penguin or a Horse personality.

But you may also be a Fox personality.

PINGVIINI?! Tuo järkytti, hevonen tai kettu olisivat ymmärrettävämpiä.

Taas vaihteeksi kipeänä. Vai miten muuten on selitettävissä järkyttävä väsymys, joka ei lähde nukkumalla eikä millään muullakaan. Ilmoitin äidille, että syntymäpäivälahjaksi haluaisin vitamiinivalmisteita, etten keskitalvella jää pariksi kuukaudeksi sängyn pohjalle makaamaan. Ajatus talviunesta tuntuu yllättävän houkuttelevalta…

Villatakki-/boleroprojektia olen saanut eteenpäin, kummatkin hihat melkein valmiit. Uskallan jo toivoa, että lanka riittää villatakkiin. Lankaa menee yllättävän vähän. Hihoihin yhteensä noin 100 grammaa!

Tänään kuusi tuntia tilastotiedettä.

Sain vihdoin pari päivää sitten energianpuuskan ja päätin harjoitella kehräämistä. Se ei kuitenkaan onnistunut ihan niin helposti kuin luulin: lanka ei suostu kiertymään rullalle. Nyt olen sitten pari päivää repinyt hiuksiani ja yrittänyt säätää. Ei vain tunnu mikään auttavan. Bollocks. Ehkä minua ei ole tarkoitettu rukin kanssa yhteen. Enhän tule toimeen neulekoneidenkaan kanssa.

Päädyin tekemään virolaisesta vaaleanpunavalkoisesta langasta ensiksi hihat. Sitten voin arvioida, että riittäisikö lanka koko villatakkiin vai teenkö bolerotyyppisen asusteen. Olen ihan innoissani langasta ja neulepinnasta!

Jos olet lukenut Kamut-sarjakuvaa, niin otsikosta sinulle pitäisi tulla mieleen Kati halailemassa sukkaa muutaman stripin verran. ;)

Seitsemän veljestä -operaation on saatu ainakin näiltä osin päätökseen, tuloksena pitkät, pitkät sukat. Valitan kuvakulmaa, mutta itse on aika hankala ottaa kuvaa koko jaloistaan. ;)

Lankaa meni noin 360 grammaa, ja pituutta sukilla on varrensuusta kantapäähän 84cm. Käytin resoriin 3 nro:n puikkoja ja sileään 3,5 nro:n puikkoja. Neulos on napakkaa, mutta kuten jo etukäteen aavistelinkin, eivät sukat pysy itsestään ylhäällä. Se ei haittaa, koska kesän alussa keksin tavan tehdä sukkanauhoja, ja testien mukaan sukkanauhat pitävät sukat ylhäällä rivakassakin kävelyvauhdissa. ;) Lankaa jäi vielä villahousuja varten, mutta en halua vähään aikaan koskea punaiseen Seitsemään veljekseen. Tarvitsen vaihtelua! Lanka muuten nöyhtää vähän, laatua on taidettu vaihtaa? Ovatko langan kuidut lyhyempiä kuin ennen?

Sukka ja sukkanauha:

Sukat ovat superlämpimät, ja nyt vain ihmettelen, että miksi en ole aikaisemmin tuollaisia neulonut. Itse kun olen hameihmisiä (omistan vain kahdet housut: remonttihousut ja oleskeluhousut) ja talvella on aina vähän vaikeaa saada haalittua tarpeeksi lämmintä päälle. Nyt ei ole enää sitä ongelmaa, vaan suunnittelen jo seuraavia pitkiä sukkia…

Tein sukkien viimeistelemisen jälkeen tein jo pari kokeilua Tallinnasta ostamastani vaaleanpunavalkoisesta langasta. Lanka on aivan ihanaa, mutta sitä pitää neuloa 2,5-3 nro:n puikoilla. Kyseinen asia hirvittää vähän. Miten saan mitään valmiiksi niin ohuilla puikoilla?! Alla luonnoksia vaaleanpunavalkoista ja muita Tallinnan lankoja varten. Harmittaa, että ostin vaaleanpunaista lankaa niin hintsusti. Siitä ei ihan villatakkia saa.

Eilen tuli taas mieleen, että en voi ihan terve olla: Bambuisilla sukkapuikoilla tökkimisestä tuli haava peukaloon. Minä en tästä pahemmin välittänyt, vaan laastaroin sormen ja jatkoin tyynesti neulomista. Pitäisiköhän säätää itselleen tietty tuntimäärä mitä päivässä saa neuloa? Ei siis mitään kymmentä tuntia, vaan kaksi tai kolme?

Pitäisi kohta alkaa ajatella Oppimisen arviointi -esseekokoelman kirjoittamista. Kurssi on varsin hyödyllinen, ennen minulla ei ole oikein ollut käsitystä siitä kuinka perusasteen oppilaille tulisi antaa käsityöstä arvosanat. Kurssilla ovat selvinneet nuokin perusteet.

Tallinnan tuliaisia!

Olimme eilen tosiaan päivän retkellä Tallinnassa. Ihan mukavaa oli ja ilmat suosivat. Menomatkalla tosin katamaraani heittelehti aallokossa, mutta se lähinnä oli mukavaa. Ihan kuin Linnanmäellä!;) Minulla oli tietenkin mukana käsityö ajankuluksi matkoille. Kun odotimme laivasta ulospääsyä keski-ikäinen mies tuli kyselemään minulta eikö kovassa aallokossa ole hankala neuloa. Sampsan kommentti oli hyvä: “Ei, jos on hyvä.” ;)

Kolusimme taas kerran Vanhaa kaupunkia, kävimme Toompealla ihailemassa maisemia koko kaupungin yli, söimme hyvin ja istuskelimme taas lempikahvilassani nauttien todella hyvää kaakaota (25eek, noin 1,65€). Kahvila on aivan Raatihuoneentorin kulmalla keskiaikaisen talon kellarikerroksessa ja se on ihanan kodikas paikka. Sohvia, eripari tuoleja ja ihania värejä. Minä tykkään!

Tuliaisiksi lähinnä itselleni rahtasin villalankaa, vaniljavodkaa ja satamakaupasta 600 grammaa Fazerin sinistä. Kävimme vain kahdessa lankakaupassa, Filatissa (Müürivahe 20) ja Poekessa (Kullassepa 5). Filatista olisi löytynyt vaikka mitä, mutta koska minulla ei ollut mitään mallia mielessä, en sitten arvokkaisiin lankoihin viitsinyt tuhlata. Poekesta ostin Rewoolin villalankaa noin 1000 grammaa. Vaaleanpunavalkoisesta langasta tullee jonkinlainen bolero, lopuista haluaisin tehdä vintage-tyylisen tyköistuvan villatakin, mutta saa nähdä. Lankojen värit ovat niin herkullisia, että niistä saisi ihania joululahjoja: lapasia, sukkia, baskereita…. Rewoolin langassa on ainoastaan se huono puoli, että se on melko karkeaa karstalankaa, värit tosin korvaavat langan karkeuden.

Kirjakauppaa (Harjun alkupäässä) kolutessamme tuli taas mieleen, että miksi en osaa viroa! Ihania kirjoja löytyi vaikka millä mitalla. Seuraava Tallinnanmatka on (ainakin minulla) jo suunnitteilla, seuraavalla kerralla voisin hamstrata langan ja vaniljavodkan lisäksi myös kirjoja.

Varasin toissa päivänä retken Tallinnaan, lähdemme huomenna Sampsan kanssa päivän retkelle tuohon hansakaupunkiin. Tarkoituksena on syödä hyvin, katsella taas vaihteeksi paikkoja ja rahdata hirveät kasat vaniljavodkaa ja villalankaa tuomisiksi. Kun vain ajatteleekin niitä pieniä ihania kahviloita ja niiden tarjoamia leivoksia ja käsintehtyjä konvehteja… Ah!

Yliopisto on alkanut täydellä teholla, mutta minulla on sen verran vähän luentoja, etten paljon yliopistolla ole. Tänäänkin tilastotieteen kurssia olisi pitänyt olla kuusi tuntia, mutta yllättäen SPSS-ohjelma ei suostunutkaan toimimaan. Nyt minulla on sitten yli kolme tuntia aikaa hengata ja neuloa laitoksella ennen merihistorian luentoa.

Punaisesta 7veljestä -langasta tehty projekti edistyy, mutta ei siitä enempää nyt. ;)

Viikoloppuna äidin luona selailin uutta Modaa. Lehdessä on pari minun mielestäni ihan kivaa mallia, joita muokkaamalla saa minunlaiseni neuleet. Mieleni tekee boleroa ja mohairneuletta. Lisäksi kaitalehamekaavat päässevät käyttöön.

Sain viikonloppuna raitasukat valmiiksi, tässä ne ovat! Eli lankana on Suomen Käsityönystävien 100% villalanka. Lankaa meni noin 190g (digitaalinen keittiövaaka on kyllä kätevä!;) ). Minulla on edelleen pieniä jämäkeriä lankaa, niille pitäisi keksiä käyttöä.

Alemmassa kuvassa poseeraavat äidilleni tekemät kämmekkäät, Italiasta tuomastani merinovillasta. Lankaan meni noin 70g. Kämmekkäiden kanssa poseeraa juhannuksena valmiiksi saamani “merilevähuivi”. Huivi on Novitan Chic mohair -lankaa, ostettu alennusmyynnistä pari vuotta sitten. Huivi on iso jä lämmittävä, mutta kaupungilla liikkuessani olen juuttunut huivista esimerkiksi ovenkahvaan. Kuka olikaan se kirjailija, joka kuoli kuristuttuaan omaan kaulaliinaan? Kaulaliina jäi taksin oven väliin ja kirjailija oli epäonnekseen taksin ulkopuolella, kun taksi kiihdytti pois?

Toissa päivänä ja eilen aloitin ahkeroin yhden joululahjan neulomalla, siitä en ymmärrettävästi kerro muuta. Eilen oppimisen arviointi -luennolla tein taas yhden PINKIN hahtuvalapasen. Sille ei tule kuitenkaan heti paria, koska kävin ostamassa eilen alla olevat langat. Mitä niistä tulee, pysyköön vielä hetken salassa. En ole itsekään ihan varma lopputuloksesta. ;)

Tällä viikolla pitäisi keskittyä esseen kirjoittamiseen ja merihistorian tenttiin lukemiseen. Saa nährä miten flikan käy!

Olimme perjantaina Sampsan kanssa katsomassa Manga- ja Japanin nykytaide -näyttelyitä Tennispalatsissa. Manga-osuus ei niin kovasti sykähdyttänyt, olihan vain mukava katsaus aiheeseen. Eniten innostuin mangan alalajista, josta en aikaisemmin tiennyt, gurume mangasta. Gurume-manga käsittelee ruokaa (luonnollisesti gourmet->gurume), tarinat kietoutuvat ruuanlaiton ympärille ja niissä voidaan esimerkiksi esitellä, että kuinka fileerataan kala. Kätevää! Kukakohan alkaisi piirtää käsityö-mangaa? Olisi niin kätevää, jos sarjakuvan keinoin selvitettäisiin vaikka kinkkisiä pitsineulemalleja. ;)

Japanin nykytaide -näyttelyssä kymmenen esillä olleen taiteilijan tuotannosta ihastuin vain yhteen. Hiroshi Sugito maalaa akryylimaaleilla akvarellimaisen ja herkkiä maalauksia. Katsokaa maalauksia vaikka täältä. Esillä olleet Sugiton maalaukset kuuluivat kaikki kuin samaan sarjaan, kaikkien maalauksien tapahtumia kehystää maalauksiin kiinteästi kuuluva esirippu. Se vähä mitä kankaalla tapahtuu, tapahtuu lavalla. Itse pidin maalausten mielenkiintoisimpina osina juuri esirippuja. Esirippujen yläreunat olivat kuin pitsiä, kuin virkattuja pieniä liinoja laitettuina limittäin. Miten akryylimaaleilla voi saada aikaan jotain noin kaunista? Minä pidän.

Kävimme taidepläjäyksen jälkeen katsomassa actionpläjäyksen, Sin Cityn. Yllätyin positiivisesti, leffa oli uskollinen sarjakuvan visuaaliselle maailmalle. Ei ole mikään helpoin homma muuttaa sarjakuvien maailmaa oikeaan maailmaan, oikeiden ihmisten esitettäväksi. Vanhankaupungin tytöt olivat ilo silmälle, voi sitä seksikkäiden vetimien määrää! Antaisin elokuvalle neljä tähteä viidestä.

Perjantai oli muuten ensimmäinen todella syksyinen päivä ja minä olin pukeutunut aivan väärin. Kaipailen niitä itseneulottuja villahousuja…