Löysin ihan omista varastoista langat huiviin, jonka tulisi sopia kuvassa olevasta kankaasta tehdyn leningin kanssa. Yhteensopivan leningin ja huivin kera voisi sitten juhlistaa ystävän häitä. Ainakin tällä hetkellä

kuvittelen

, että tiilenpunainen ja siniharmaa soivat hyvin yhteen. Katsotaan miltä lopputulos näyttää ja päädynkö ihan johonkin muuhun ratkaisuun.

Juuri tällaisia tilanteita varten on hyvä marinoida ihania lankoja kaapissa. Ei voi koskaan tietää milloin lankaa tarvitsee kahteenkymmeneen villapaitaan ja kymmeneen huiviin. Tähän työhön valittu lanka on Knit Picksin Shadow‘ta, ohutta merinovillaa.

Huivi neulominen kymmenessä päivässä ei ole mikään ongelma, mutta kun huivimallikin on vielä mietinnän alla… Jos ei mitään uutta jännää löydy, neulon Liisan liljan. Mallikerta kun on muistissa.

Pihlaja-takki valmistui tänään aikamoisen väännön jälkeen. Kuvia ja tarkemmat tiedot takista tulee, kun saan itseni jonkinlaiseen kuosiin ja kuvaajan kanssa aikataulut sopivat yhteen. En oikein tiedä mitä takista ajattelisin, kuviointi tuntuu varsin runsaalta.

Seuraavaksi haluan tehdä jotain nopeasti valmistuvaa. 30-luvun kirjoneuleslipoveri saa siis odottaa. Ajatusta on lantiolle ulottuvasta neuleliivistä, koska tämä paita on ihastuttanut käyttömukavuudellaan. Miksi olen tehnyt ennen talvineuleista niin lyhyitä?

Noissa kuvissa on neuleiden alustana villakangas, josta minun on pitänyt tehdä hame jo pari vuotta. Kaavatkin ovat valmiina, mutta nyt on koko ajan niin kauhea väsy, ettei oikein jaksa keskittyä opintojen lisäksi kuin mekaaniseen neulomiseen. Siskon verhotkin odottavat lyhennystä ties monettako kuukautta. Ihan tyhmää tämä oma laiskuus.

Yksi huiviprojektikin odottaa: Parin viikon päästä ovat ystävän häät, joihin minulla on erikoinen mekko, sen seuraksi pitäisi kehitellä jokin yksinkertainen huivi. Ei, varastostani ei löydy YHTÄÄN sopivaa huivia. Mekossa on harmaata ja valkoista, mutta en todellakaan pitäisikö huivin olla harmaasävyinen vai jotakin ihan muuta.

Kauheita ongelmia mullakin on. Milloinkohan saisin kokonaisen postauksen ilman valitusta aikaiseksi?

Project Spectrum on mennyt viime aikoina vähän ohi. Itse asiassa en ole uhrannut ajatustakaan tälle elokuun alussa alkaneelle värikaudelle. Nyt kyseessä olisi ruskeita, oransseja ja violetteja juhliva kahden kuukauden kausi.

Nyt minulla sitten on suunnitteilla kaksi ruskeaan kategoriaan menevää neuletakkia. Lisäksi ruskea neulehame on ajatustasolla.

Finlaysonin Karoliina-langan löysin tällä viikolla kirpparilta. Olen koko kesän ajan harmitellut, kuinka nykyään ei tunnu löytyvän erikoisempia puuvillalankoja. No nyt löysin ja vielä edullisesti! 450 grammaa lankaa maksoi yhteensä viisi euroa. Kirpparikierroksella oli muutenkin kivaa, teimme hyviä löytöjä. Olen jopa pohtinut erillisen “Kirpparilla”-blogin perustamista, kun löytöjä olisi aina kiva esitellä.

Takkimalli syntyi langan myötä:

En ole ihan vakuuttunut tämän mallin onnistumisesta, haluaisin siihen 1930-luvun neuletakkien henkeä. Pelkään, että lopputulos on enemmän 1980-lukua korostetuine olkapäineen ja liiallisine nyppyineen. Mutta katsotaan. Ainakin lanka on niin paksua, että pintaa syntyy hetkessä.

Erilaisia nyppyjäkokeiluja, oli yllättävän vaikeaa löytää juuri tälle langalle sopiva malli:

Haluaisin ruskeasta Kitten Mohairista vähän juhlavamman takin:

Ongelmana on, että olen löytänyt täydellinen neuloksen, mutta sen rakenne tulee näkyviin vain valoa vasten. Ei auta isommat puikot, neulos taitaa sopia vain eri tyyppiselle langalle.:( Jatkan neuloksen etsimistä. Tähtimäistä pitsineulemallia siis etsitään!

Beige neuletakki on olkapääosuutta vaille valmis. Yleensä teen raglanhihat, koska silloin vartalokappaleen ja hihojen yhdistäminen on todella helppoa. Lisäksi minulle sopivat omasta mielestäni raglanhihat.

Välillä kuitenkin malliin haluaa istutetut hihat:

Istutettujen hihojen suunnittelu onkin sitten stressaavampaa, siinähän tarvitsee oikeasti laskea

silmukoita ja kerroksia. Usein joutuu purkamaan kerroksen siellä sun täällä, ja tämä ottaa aivoon, kun neule on loppusuoralla ja sen haluaisi saada vain valmiiksi ja päälle.

Olen yrittänyt tsempata itseäni sillä, että yksittäiset, uniikit neuleet ovat oikeastaan aina prototyyppejä. Niissä kokeillaan ratkaisuja ensimmäistä kertaa ja purkamista ei kannata ottaa kauhean vakavasti. Yleensä kuitenkin toivon, että olisin sitä ihmistyyppiä, jolle sopii laatikkomaiset villapaidat ilman mitään turhia kommervenkkejä.

Laitoin slubipuuvillaisen neuletakin alun jäähylle, koska halusin tehdä välissä neuleen jostain joutuisammasta langasta. Zitronin Cambio (alpakkaa 50%, merinovillaa 50%) kävi tähän projektiin mainiosti.

Miten kivaa onkaa neuloa 4,5 mm:n puikoilla kohtuullisen paksua lankaa (50g/80m), kun neuletta tuntuu syntyvän hetkessä monta senttiä. Ja Cambio on niin ihanan pehmeääkin! Ainoa huono puoli langassa on se, että värikartassa on vain luonnonvalkoista, ruskeita ja harmaita sävyjä. Valitsin tummimman harmaanruskean, joka käy monen muun värin kanssa.

Tähtäimessä on perusvillapaita poolokauluksella. Edellinen samantyyppinen neuleeni on kulumassa kyynerpäistä puhki. Eli kyseessä on oikeastaa päivitetty versio vanhasta neuleesta.

Tänään on ollut vapaapäivä, olen vain neulonut ja katsonut kolme jaksoa Midsomerin murhia. Nyt voisi ehkä harkita ulos lähtemistä, kun siellä ei näytä satavankaan.

Mistäköhän netistä muuten löytyisi ilmaisia kokonaisia äänikirjatiedostoja? Kaipailisin selko-englannilla puhuttua kuunneltavaa.

Ostin muutava viikko sitten kirpparilta langat neuletakkiin, kun halvalla sai. Lankaa on puoli kiloa ja se on puuvillaksi höttöistä ja kevyttä. Tästä voisi vetään johtopäätöksen, että lanka on myös riittoisaa. Jatkossa saamme nähdä, että onko luulo tiedon väärti.

Toivon hartaasti, että lanka riittää tämänlaiseen takkiin:

Mallitilkun alun neuloin 3,5mm puikoilla, mutta oli pakko vaihtaa puolta numeroa ohuempiin, kun tuosta tuli aivan verkkoa. Puudun varmaankin jossain vaiheessa sileään neulokseen, mutta ainakaan vielä en ole keksinyt, että mitä muuta neulosta käyttäisin. En haluaisi mitään verkkomaista pitsiä.

Jos lanka olisi ollut tiiviimpää ja ei niin hauraan oloista, olisi se ehkä halunnut Aune-hameen tyyppiseksi vaatekappaleeksi.

Lupasin itselleni kesäkuun alussa, että pidän kesäkuun lomaa opinnoista. No nyt on heinäkuu jo hyvin aluillaan ja eipä opinnot kiinnosta, ei. Pitäisi ehkä tehdä jonkilaista aikataulutusta, että muuttuisi hieman konkreettisemmaksi tämä opiskelu. Aivoloma on vain niin kivaa.