Tuhlatut välipäivät

Olen yrittänyt jo useampana päivänä kirjoittaa jotain, mutta ei tunnu syntyvän muuta kuin marinaa. Vaikka juuri nyt olisi pitänyt olla onnellinen ja joutilas!

Kiireestä ja stressistä on hirveän vaikea päästä irti: Tällä viikolla olin antanut itselleni luvan olla tekemättä juuri mitään, mutta jo joulupäivänä ahdistuin toimettomuudesta. Mikäköhän minua vaivaa? Olenhan sentään omasta mielestäni mestari lusmuilussa ja laiskottelussa.

Koko viikkona ei ole tullut tehtyä mitään kauhean merkittävää, mutta hauskaa on kuitenkin loppujen lopuksi ollut. On tullut katsottua luvattoman paljon kaikenlaisia luontodokkareita ja elokuvia. Opettelin tekemään vihdoin rajaukset silmiin eye-linerillä (vähän ehkä vielä vaatii hiomista). Olen tavannut mukavia ihmisiä ja muistanen myös taas hetken, että portviini ja olut eivät maailmasta juomalla lopu.

Konkreettisista saavutuksista merkittävimmät ovat paksusta langasta neulottu slipoveri ja lapaset. Kuvia tulee, kunhan tästä tervehdyn ja reipastun. Loma on tietysti mainiota aikaa sairastaa.

Siippa lähti viideksi päiväksi maalle ja senkin takia minulla on ollut vähän yksinäistä ja tylsää (samalla voin nyt pyytää anteeksi kaikilta, joita olen puheluin ja tekstiviestein häiriköinyt). Kukaan muu ei jaksa kuunnella höpinöitäni, jaarittelujani ja marinoitani samalla tavalla kuin siippa. Vaikka se osaa olla välillä rasittavakin, on se kuitenkin niin rakas.

Jouluaatto sujui perinteisesti perheen parissa ja söin itseni kipeäksi. Vanhempieni ja tätini ansiosta ruokahuolto pelasi. Olen välillä miettinyt, että jos (ja kun) itse pitää alkaa joissain vaiheessa alkaa ottaa osaa jouluruokien tekoon, niin mitä jouluruokia oikeastaan tekisin/ hankkisin. Epäilen, että ruuanlaittoni jää jatkossakin riisipuuron ja tähtitorttujen asteelle.

Sain paljon joululahjoja (olen niin

kiltti!), kaikki oli tarpeellista tai ainakin ihanaa: Kirjoja, suklaata ja käyttötavaraa. Siipalta sain muunmuassa vaaleatukkaisuuden kulttuurihistorian Blondit. Populaari teos, mutta viihdyttävä. Kirjan mukaan Elisabet I ei ollutkaan todellisuudessa punertavahiuksinen kuten maalaukset väittävät, vaan hänellä oli pähkinänruskeat hiukset. Olen järkyttynyt! Tosin ei pidä ihmetellä, jos maalaukset valehtelevat, kun niin tekevät valokuvatkin (TJEU: Uusi avattareni).

Sain myös toivomiani käsityökirjoja. Juju -kirjasta olen haaveillut jo keväästä. Vaikkei itselläni ole tarvetta lastenvaatteille, pidän kirjan asenteesta kovasti: Kirjassa pelataan ideoilla, ei pelkästään taidoilla. Samanlaista kekseliäisyyttä voi mielestäni mainiosti käyttää aikuistenkin vaatteissa.

Romantic Style -kirjassa (samaa kirjaa myydään nimellä Beads, Buttons and Lace) on ihania kuvia ja itseäni ihastutti varsinkin upea maata viistävä neulottu aamutakki: Heti kun asun kartanossa, neulon itselleni tuollaisen. Sitten vaeltelen ympäriinsä aamutakissa ja marabou-aamutohveleissani.

You may also like

9 Comments

  1. Tuota on liikkeellä! Mullekin meinasi tulla jo blogin lopettaminen kun ei ollut mitäääään kirjoitettavaa mut nyt tässä katselen rauhassa, että josko niitä innostuneita virkkeitä vielä jostakin takataskusta löytisi.Hyvää mieltä vuoden vaihtumiseen!!!

  2. Norppa, mukava kuulla, että jollain muullakin on samanlainen fiilis. Itse olet ollut minusta hämmentävän ahkera päivittäjä. Mä olen ajatellut, että jos blogista vielä rupean stressaamaan, niin tämä loppuu tyystin. Hauskaa uutta vuotta sinulle!Annikki, pirun vaikeaa se on, vaikka olen tottunut maalaamaan. Tosin paperille, en iholle.

  3. Markka, mä yritin jotenkin perustella tarpeen ammatillisilla syillä. Samasta syystähän tarvitsen loputtomasti lankaa. Hah.Oola, sä olit Kainuussa! Böökistä vaklasin. Ei susta olisi ollut baariseuraksi. Pitää yrittää juoruamistuokiota jossain vaiheessa.Satu h, mulla kyllästyminen koskee ihan kaikkea, jopa suklaan syömistä.:) Tämä tauti taitaa olla kuolemaksi…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *